Thessaloniki. Niin, aiemmin tuosta sanasta mieleeni tuli lähinnä historian ja uskonnon oppitunnit jostain kaukaa; Paavalin kirjeet thessalonikialaisille, Bysantin aikakausi, helleenit, osmannit ja kuvissa näkemäni nykypäivään asti säilyneet vanhat rauniot. Ja että kaupungin historia ulottuu Antiikin Kreikkaan asti! Mutta siinä se. Mielessäni ei siis ollut kovin tarkkaa kuvaa siitä, mitä Thessalonikilla olisi juuri minulle, tämänpäivän reissaajalle, tarjottavanaan. Vaan olihan sillä!
Thessaloniki on Kreikan toiseksi suurin kaupunki Ateenan jälkeen. Se sijaitsee Pohjois-Kreikassa Egeanmereen kuuluvan Thermaikoslahden pohjukassa. Ilmasto on hyvinkin välimerellinen ja kuukauden keskilämpötila on lukemani mukaan ylimmillään heinäkuussa 25 astetta ja alimmillaan tammikuussa 6 astetta. Sateisinta on kuulemma marraskuussa, joten reissumme ajoitus oli siltä osin täydellinen. Marraskuu oli alkanut! Viivyimme kaupungissa pari-kolme päivää, eikä aurinko noina päivinä juuri hellinyt muutamaa pilkahdusta enempää, mutta lämpötila oli aika mukava. Päivisin lämmintä oli n. 14-17 astetta. Vettä oli ilmassa jokaisena päivänä ainakin vähän, vaikka varsinaiseen kaatosateeseen emme onneksi joutuneet.
Tapamme mukaan kävelimme paljon ja minä tietysti napsin valokuvia silloin kun ei ollut vaaraa kameran kastumisesta, joten laitan tähän hieman kuvatunnelmia Thessalonikista, sen kaduista, raunioista ja pienistä välähdyksistä, joita kävelyreissuillemme näimme.
Katsotaan siis mitä filmille, tai oikeammin digikamerani muistiin, tarttui. Olkaapa hyvät!
Tunnetuin maanmerkki kaupungissa taitaa olla Valkoinen torni, joka on rakennettu 1400 tai 1500-luvulla. Torni tunnetaan myös nimellä Kuninkaan torni tai Veritorni. Jälkimmäinen nimi juontaa siitä, että se toimi aikoinaan myös vankilana. Nykyisin siellä on museo ja näyttelytila. Tornin tasanteelle pääsee katselemaan maisemia. Me emme sateella sinne tohtineet kiivetä. Tornin juurella oli kiinnostavampaa katsella laivoja ja ohikulkijoita.
Rooman hallintokaudelta muistuttaa Galeriuksen kaari. Tämän monumentin ja kaupungin symbolin kuvia näkee usein Thessalonikista lähetetyistä postikorteista tai selfie-kuvien taustoilla. Sateella se näytti vähän ankealta ja tuli ohitettua aika nopeasti. Tänä päivänä kaari on hieman hämmentävässä kontrastissa sitä ympäröivän modernin kaupungin keskellä, mutta samalla se toimii luontevasti kaupunkilaisten suosittuna kohtaamispaikkana. Jo hieman (tai vähän enemmänkin) rapistunut kaari rakennettiin 300-luvun alussa juhlistamaan Rooman keisari Galeriuksen voittoa Sassanidien dynastian persialaisista. Kaari oli aikanaan osa suurta kokonaisuutta, jossa oli keskuskupoli ja neljä suurta pilaria, joita reunustivat kaksi pienempää pilaria. Vielä nykyäänkin pilareiden marmoripaneeleissa voi nähdä esimerkiksi Galeriuksen hyökkäämässä Persian kuninkaan kimppuun, vaikka todellisuudessa he eivät koskaan kohdanneet taistelukentällä. Sellaista voi siis historiankirjoituskin joskus olla!
Galeriuksen kaaren vieressä komeilee Thessalonikin vanhin säilynyt rakennus, Rotunda. Se valmistui noin 306. Alkujaan se oli ilmeisesti tarkoitettu Galeriuksen mausoleumiksi tai Zeuksen temppeliksi, mutta ei ole toiminut kumpanakaan. Kristinuskon tultua valtionuskonnoksi Rotundasta tehtiin kirkko 300-luvun lopussa tai 400-luvun puolessa välissä, riippuen siitä, miten sen mosaiikit ajoitetaan. Osmannivallan aikana vuodesta 1591 rakennus toimi myös moskeijana ja silloin sen mosaiikit peitettiin ja viereen rakennettiin minareetti. Tuo minareetti onkin nykyään ainoa säilynyt minareetti kaupungissa. Kirkoksi Rotunda muutettiin jälleen 1912. Nimensä mukaisesti Rotunda on ympyrän muotoinen ja sitä on arkkitehtonisesti verrattu Rooman Pantheoniin. Rakennus on museoitu ja siellä oli nähtävillä upeita, osin tuhoutuneita mutta alkuperäisiä mosaiikkeja sekä jäljennöksiä vanhoista Italian Ravennasta löydetyistä mosaiikeista vuosilta 540-547. Tunnelma Rotundan sisällä oli jotenkin hyvin kaunis ja rauhoittava, lähes meditatiivinen. Hieno paikka!
 |
| Tuolla kaupungin keskellä näkyy Rotundan pyöreä muoto ja ympäristöstään poikkeava arkkitehtuuri hienosti. |
Kuten yllä olevasta kaupunkikuvasta voi ehkä päätellä, katukuvassa näkyy usein rosoinen ja ruma puoli ja sitten taas välissä on jotain hätkähdyttävän kaunista ja ihanaa. Sateisina ja harmaina päivinäkin näimme myös kaupungin kaunista puolta... ja sitten taas sitä rosoisuutta.
Varsinkin yläkaupungissa eli Ano Polissa kontrasteja riitti. Vaikka yläkaupungin kapeille kaduille ja kujille oli aika kipuaminen, ponnistelu kannatti. Molemmat totesimme, että paljon olisi jäänyt näkemättä ilman tuota koukkausta. Kuin kaksi eri kaupunkia!
Yläkaupungissa on kerrassaan hurmaavia kadunpätkiä, taloja ja etenkin maisema alas Thessalonikin keskustaan näyttää hienolta.
 |
| Tässä kuvassa erottuu kaupungin keskustassa oleva Aristoteleen aukio: ikäänkuin tarkkarajainen viipale kaupunkia olisi leikattu pois. Vaikka aukio-alue näyttää tässä aika kapealta ja vaatimattomalta, todellisuudessa se on hulppea. Vasemmalla rannassa vähän heikosti näkyy alussa kuvaamani Valkoinen torni ja enemmän etualalla oikealla näkyvät punatiilinen Rotunda ja Galeriuksen kaari. |
Noilla kaduilla tuli välillä samanlainen tunne kuin joskus kauan sitten kulkiessamme Chilen Valparaisossa. Ei siis mitenkään erityisen kreikkalainen fiilis ainakaan minulla.
Tosin yläkaupungissa kreikkalaista tunnelmaa oli luomassa Vlatadonin luostari, joka muuten on ainoa täydessä toiminnassa oleva kreikkalais-ortodoksinen luostari Thessalonikin kaupungissa. Luostarin sisätilat olivat näin marraskuussa turisteilta jo suljetut, mutta matkamuistomyymälään olisi päässyt ja ihan sattumalta pääsimme myös pieneen kirkkoon sisälle, koska ystävällinen siivooja jätti meille oven auki siksi ajaksi kun luuttusi lattian ja vaihtoi kynttilöitä uusiin. Vaikuttavinta paikassa oli mielestäni kuitenkin luostarin hyvin jämpti kasvimaa kaalinpäineen ja kiinnostava lintutarha piha-alueella.
Huvittavin sillä istumalla näkemämme juttu oli, kun kadunlaitaan pysähtyi pikkuinen auto, josta nousi polviaan oikoen isokokoinen tummakulmainen mies. Hetken kuluttua auton ympärille pyrähti kuusi iloista ja hälisevää teini-ikäistä poikaa isoine reppuineen. Meinasimme silmämme pudottaa katsellessamme, kun ensin heitettiin reput tuon pikkuisen auton kyytiin ja sitten perään kaikki kuusi poikaa ahtautuivat etu- ja takapenkeille. Siinä jo viimeisiä jouduttiin vähän työntämään ja avittamaan, jotta mahtuivat kyytiin. Vastapäisen talon parvekkeelta innokas täti-ihminen oikein kannusti ja taputti käsiään kun auton ovet saatiin kiinni. Viimeiseksi pitkäkoipinen mies kömpi kuskin paikalle ja lähti hurisuttelemaan liitoksistaan natisevalla purkillaan jyrkkää mäkeä alas kohti kaupungin keskustaa. Taisi olla paikallinen poikien pallopelijoukkue lähdössä turnaukseen. Huh huh. Turvallista matkaa vaan! Olin niin ällistynyt, että kamerakin unohtui reppuun ja todistusaineisto operaatiosta jäi saamatta. Vähän harmi.
Asustelimme alakaupungissa oikein kivassa hotellissa, joka näin sesonkiajan ulkopuolella oli hyvinkin edullinen tasoonsa nähden. Hotelli sijaitsi lähellä merenrantaa ja satama-aluetta.
Satama-alue on kunnostettu siistiksi ja siellä järjestetään paljon kulttuuritapahtumia, festivaaleja ja näyttelyitä. Rannassa on kivoja kahviloita, ravintoloita ja baareja, valokuva- ja elokuvamuseot sekä nykytaiteen museo. Sattumalta kaupungissa oli oleskelumme aikana myös isot elokuvafestivaalit ja koska hotellimme oli tuon satama-alueen läheisyydessä, hotellissa yöpyi paljon myös elokuvaporukkaa. Aamiaisella yritimme aina bongata filmeistä tuttuja kasvoja, mutta vaikka paljon melko originellinkin näköisiä tyyppejä aamukahvejaan oli hörppimässä, ketään emme tunnistaneet.
Monikulttuurisuus pisti silmään monin paikoin kaupungissa ja vaikuuteita on pitkän historian kuluessa selvästi saatu monesta eri suunnasta. Hienosti se näkyi esimerkiksi monipuolisena ruokakulttuurina. Thessalonikissa söimme pitkästä aikaa todella hyvää ruokaa kaikissa valitsemissamme paikoissa uskomattoman edullisesti. Thessalonikia olen jossain kuullutkin nimitettävän Kreikan gastronomiseksi pääkaupungiksi. No, ainakin me nautimme tarjonnasta. Jopa hotellin huonepalvelun kreikkalainen salaatti vei kielen mennessään.
Muutenkin hintataso oli esimerkiksi Suomeen verrattuna merkittävästi alhaisempi. Thessaloniki vaikutti myös hyvin turvalliselta kaupungilta, mitä nyt tavalliset varoitukset oli mainittu taskuvarkaista, kuten Helsingissäkin. Kivaa on myös se, että aikaeroa Suomen ja Kreikan välillä ei ole ja normaali rymi säilyi helposti.
Ai niin, ihan unohdin! Kertoo varmasti minusta jotain, mutta siis: useiden kirkkojen lisäksi vietimme hyvän tovin Bysanttilaisen kulttuurin museossa. Minäkin taas vähän viisastuin, vaikka museo oli selvästi enemmän K:n juttu.
Ja muistakaa käyttää heijastimia!! Ulkona on iltaisin tosi pimeätä ja tihkusade asvaltissa imee kaiken vähäisenkin näkyvyyden.
Näkyillään siis!
Leena
Ihanasti vanhaa ja uutta, villiä ja rakennettua sekaisin. Erityisesti pisti silmiini nuo kanat, minä niin tykkään kanoista. Ja tuo eteläeurooppalainen huolettomuus, rosoisuus ja elämisen jälkien näkyminen ovat aina niin kiehtovia, kun täältä suomalaisesta täsmällisyydestä käsin katsoo. Välimeren maissa on historiaa ja perinteitä niin toisella tavalla kuin meillä, vanhaa ja paljon ja monimuotoisesti sulassa sovussa nykypäivän kanssa. Ja tietenkin ruoka terveellistä.
VastaaPoistaMukava oli näistä kuvista nähdä myös, miten elämän arki on siellä kuitenkin sitä samaa kuin täälläkin. - Onkin varmaan mielenkiintoisinta matkustella juuri sesongin ulkopuolella.
Kiva, ettet pelästynyt sateista säätä, vaan lähdit tutustumaan tähän Thessaloniki-postaukseeni. Minäkin muuten ihastuin kanoihin, vaikka aitauksessa oli myös ylväitä riikinkukkoja. Ruoka oli tosiaan ihanaa ja enimmäkseen terveellistä, tosin oliiviöljyissä ei oltu säästelty. Mutta sekin taitaa olla hyväksi, jos määrä säilyy kohtuullisena. Ja siinäkin olet oikeassa, että arki on arkea kaikkialla ja sitä pääsee näkemään parhaiten juuri sesonkien ulkopuolella. Tosin usein sitten auringonvalon kustannuksella.
PoistaKaikkea hyvää Joensuun kulmille :)
Ihanaa nähdä kuvia ja tarinoita Thessalonikista,olisi mielenkiintoista käydä tuolla. Olen Israelissa tavannut ihmisiä, joiden suku Thessalonikista, jota myös Salonikaksi kutsutaan, ja he ovat aina kuulostaneet siltä että on jonkinlainen kaipuu. Thessalonikissa oli ennen toista maailmansotaa todella suuri juutalainen yhteisö, jonka natsit tuhosivat. Mainio tuo sinun kuvaelmasi pikku "jalkapallojoukkueesta",ja kun tuossa kaupungissa ollut niin monta eri kansaa niin ei ihme että se on vaikuttanut myös ruokakulttuuriin 💚Terveisiä sinulle Leena tällä kertaa täältä Helsingistä ❤
VastaaPoistaKyllä, ennen toista maailmansotaa Thessalonikissa oli yli 50 000 juutalaista ja kaupungista käytettiin kuulemma nimitystä Balkanin Jerusalem. Ja kuten sanoitkin, heidän kohtalonsa oli sitten kovin surullinen.
VastaaPoistaThessaloniki oli hieno ja persoonallinen matkakohde ja juuri tuo monikulttuurisuus oli erityisen kiehtovaa.
Palloporukan liikkeellelähtö oli kyllä näkemisen arvoinen manööveri. Suomessa olisin varmasti enemmänkin paheksunut moista huolettomuutta, sillä turvavöitä ei takuulla riittänyt kaikille, mutta tuolla se vaikutti olevan aika arkipäiväistä toimintaa.
Ihanaa, että Sinä olet päässyt tänne Helsinkiin läheistesi luokse. Sitä paitsi taisit tuoda auringon mukanasi, sillä täällä oli tänään ensimmäinen aurinkopäivä todella pitkään aikaan. Kiitos siitä Jael!!
Olipa mielenkiintoista nähdä kuvia ja kuulla Thessalonikista. Hieno matkakohde. Vanhaa ja uutta! Ja nuo sateenvarjokuvat sopisivat jonkun lehden matkailumainokseen. Taitava valokuvaaja olet!
VastaaPoistaKiitos Tuula :)
PoistaThessaloniki on kiinnostava matkakohde. Kovasti toivoin parempaa säätä ja sitä oli ollut edellinen viikko helteineen ja heti taas lähdettyämme aurinko oli palannut, mutta meille kaupunki näytti pilvisemmän puolensa. Ja silti koin reissun tosi antoisana. Kaupunki oli selvästi omaleimainen, eikä mielestäni oikein muistuttanut mitään toista aiemmin näkemääni paikkaa. Ja se ruoka! Voi hyvää päivää!! Vieläkin kaiholla muistelen niitä herkkuja.