maanantai 13. kesäkuuta 2016

Koivu ja tähti

Koivu ja tähti 







 Kesä edistyy huimaa vauhtia ja vähitellen aletaan kai olla sen parhaassa lakipisteessä. On niin kaunista ja vihreätä ja raikasta ja ihanaa. Myös täällä Alankomaissa.





Olen lueskellut blogeja Suomesta ja katsellut huuli väpättäen ihania kesäkuvia täynnä loputonta raikkauden ja puhtauden tuntua. Sitä käsinkosketeltavaa tunnelmaa, jonka suomalaisena kuvistakin tavoitan. Vaikka oikeat tuoksut, kesätuulen poskella, laineiden liplatuksen tai tillin ja varhaisperunoiden maun voi tietysti ihan oikeasti käsittää vasta paikan päällä.

Juuri kevät ja varsinkin kesä saavat minulla aikaan tämän haikean ikävän värinän. On se vaan kuulkaas niin, että ei siitä mihinkään pääse! Ehkä ulkomailla asuminen on tehnyt minusta vain entistäkin suomalaisemman.





Viimeksi kävin Suomessa jouluna. Ihan totta. Koskaan aikaisemmin en ole ollut sieltä poissa yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa. Puolta vuotta! Eniten on tietysti ikävä ihmisiä. Onneksi olemme saaneet tänne kyläilijöitä tasaiseen tahtiin, mutta osan läheisistä olen tavannut tänä vuonna vain skypen välityksellä. Voi hurja.

Nyt kuitenkin keräilen pikkuhiljaa kimpsuja matkalaukkuun ja valmistaudun tulevaan Suomi-retkeen. Kaiken tutun ja turvallisen lisäksi odotan hurjasti sitä hassua tunnetta, kun yhtäkkiä ymmärtääkin lähes kaiken ja saa huomata tulevansa ymmärretyksi ihan helposti ilman selityksiä. On liikuttavaa seistä kaupan kassa-jonossa tai ratikkapysäkillä, istua ravintolassa tai vain kävellä ulkona ja aistia kuinka ympärillä vallitsee jonkinlainen yhteisymmärrys kaikesta. On selvää miten kuuluu käyttäytyä, mitä sanoa tai olla sanomatta. Useinmiten kai olla sanomatta. 





Tiedän, tiedän. Taitaa olla vähän illuusiota. Suomikin on nykyään monikulttuurinen maa. Ja hyvä niin! Mutta silti väittäisin, että isänmaan ja kulloisenkin koti- tai asuinmaan välillä on vaan se tietty ero. Ja eron huomaa aina hetken aikaa heti paikasta toiseen siirtryttyään. 

Kovin nostalgisia tuntuvat ajatukset olevan Suomen suvea odotellessa. Tänä kesänä on vielä tiedossa useampikin Suomi-matka, sillä syksyyn mennessä on siellä tarkoitus juhlia kolmet häät ja yhdet rippijuhlat. Eli kenkien lankkausta ja rusetin suoristusta on luvassa rantasaunan ja mansikoiden lisäksi.





Täällä Amsterdamissa on vähän tihkuinen, vaikkakin aika lämpöinen maanantai. Vaan eipä tihkut haittaa. Kesäsadekin tuntuu ihan mukavalta, kun samalla voi odotella kohta tapaavansa kaikki rakkaimmat ihmiset. Vaikka tämä kesän ensimmäinen reissu Suomeen onkin kestoltaan melko lyhyt, muuta painoarvoa tulee varmasti olemaan sitäkin enemmän.

Ja ihan pian!
Doei! Tot ziens!!
Leena


2 kommenttia:

  1. Mainiosti kuvailet juuri tuon tunteen kotiin saapumisesta! Oma kieli, tuttu tunnelma.....se on niin hieno tunne!

    Taisit nyt laukaista minussakin koti-ikävän, hun sentään!

    Nauttikaa Suomesta, rakkaista ihmisistä, saunasta, metsästä, mansikoista, herneistä ja kesäilloista tuoksuineen.
    Hyvää lomaa teille kaikille <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos kyllä nautitaan! Ihania kesäpäiviä myös vuonoon!

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!