maanantai 6. kesäkuuta 2016

Tämä hetki

Tämä hetki







No nyt täälläkin on kesä. Ja aurinkoa. Ja hyttysiä.
Minä olen muutaman viime vuoden aikana herkistynyt aika lailla kaikille hyönteisten puremille ja jokaisesta hyttysenpistosta kehittyy kamalan kokoinen ruma ja armottomasti kutiava paukama.  
Siksipä olemme hankkineet Ikeasta sellaisen hulavanteen näköiseen lenkuraan kiinnitetyn, kattoon ripustettavan prinsessaverkon suojaamaan yön aikana saalistavilta hyttysiltä. Päivisin suojautuminen on helpompaa, mutta etenkin kuumina öinä on pakko avata ikkunat ja nukkua ilman peitettä vähissä vaatteissa ja olla siten aivan onnellisen alttiina kaikille lentäville öttiäisille. 

Täällä Hollannin kodissamme ikkunat ovat hieman erikoisen mallisia, eivätkä mitkään standardi-hyttysverkot niihin sovi. Ja rumaa kiinteätä suojaverkkoa tai -kangasta en ole vielä ollut valmis ikkunoihin teippailemaan. Onneksi prinsessaverkko makkarissa on auttanut asiaa ja tehnyt yöunista levollisempia.

Muusta en sitten voikaan valittaa, koska kesä on sentään kesä ja lämpö ja ötökät kuuluvat asiaan. Ihanaa!




Luin muuten sunnuntaina Vuonon Mariannan blogia ja havahduin taas ajattelemaan hetkessä elämistä ja tietoista läsnäoloa. Näitä juttuja olen toki pohtinut aiemminkin. Ensimmäisen kirjan aiheesta taisin lukea vuonna 2004, mutta tuolloin ei kai ollut vielä riittävästi aikaa tai haluakaan ryhtyä harjoittamaan mieltään ihan oikeasti. 

Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin olen alkanut miettiä uudelleen Jon Kabat-Zinnin ajatuksia tietoisen ja hyväksyvän läsnäolon merkityksestä ihan jokapäiväisessä elämässä. Olen tästä kiinnostuksestani itse vähän yllättynyt, koska olen aina aikaisemmin ollut aika allerginen kaikenlaiselle epämääräiselle ja ei mitattavissa olevalle höpsötykselle. 



Voin kuitenkin kuvitella, että jonkinlaista elämänviisautta on keski-ikäiselle täti-ihmiselle kertynyt jo sen verran, että tässä alkaa pikkuhiljaa tiedostaa, mistä voisi itse  kulloisessakin elämäntilanteessaan hyötyä.



Myönnän kyllä auliisti, että olen hommassa aivan noviisi ja harjoituksiin keskittyminen on ollut välillä ihan mahdottoman haasteellista. Aika usein usko on meinannut loppua kesken kaiken. Välillä olen sitten myös tavoittanut välähdyksen omaisesti ihan mahdottoman upeita pieniä oivalluksia. Ne lisäävät uteliaisuuttani ja huomaan, että viimeisen puolen vuoden aikana olen vähän vahingossa löytänyt joitakin uusia näkökulmia elämään ja omaan ajattelutapaani. Ihan jännittävää. 





Aika hassua, että kameran kuljettaminen mukana ja pysähtyminen kuvaamaan on auttanut myös hetkeen pysähtymisessä ja kauneuden löytämisessä sellaisistakin asioista, joiden ohi olisi muuten kulkenut vain omiin ajatuksiinsa uponneena tai huomista murehtiessa. Ei ehkä Mindfullnessia puhtaimmillaan, mutta minulle tärkeätä tietoista läsnäoloa omassa lajissaan. 



Sellaisia ajatuksia kesäkuun ensimmäisenä maanantaina.

Suloisia kesäpäiviä kaikille!
Doei,
Leena

Kuvat tässä postauksessa olivat kaikki taannoiselta Portgalin matkaltamme, eivätkä liittyneet aiheeseen mitenkään.


2 kommenttia:

  1. Samoja ajatuksia täällä!

    Kameran kanssa kulkeminen on todellakin saanut näkemään maailman paremmin, kaikkine yksityiskohtineen, väreineen, varjoineen ja muotoineen!
    Se saattaisi olla hyvää terapiaa jopa masentuneille.

    Kauniita kuvia olet jälleen kerran ottanut.

    Mukavaa jatkoa viikollesi :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Marianna.
    Jep. Onhan sitä olemassa musiikki-, ratsastus-, taide- ja vaikka mitä terapioita. Ja saattaapa olla valokuvausterapiaakin.
    Ainakin itselleni siitä on ollut valtavasti iloa!
    Kivaa viikkoa sinne.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!