Kiina, Kansainvälinen Shanghai

Postikortti Bundin rantakadulta Shanghaista

Miksi juuri Kiina? No kun meillä oli ihan mahdottoman hyvä syy matkustaa sinne. Lähdimme nimittäin tutustumaan perheemme keskimmäisen lapsen nykyiseen elämänpiiriin ihan paikan päälle. Toki olimme jo nähneet valokuvia, kuulleet paljon juttuja ja skypetelleet kuluneen puolen vuoden aikana, mutta täytyihän sinne myös oikeasti päästä katsomaan. Ikäväkin oli jo kova.

K oli käynyt Kiinassa joskus 80-luvun alkupuoliskolla, reissannut oikein junalla Siperian halki, mutta minulle tämä kerta oli ensimmäinen. 

Jossakin matkan puolivälissä..

Nyt lensimme suoralla lennolla Amsterdamista Shanghaihin Pudongin kentälle, jonne nuoripari tuli meitä autonkuljettajansa kanssa vastaan. Luitte ihan oikein; oman autonkuljettajansa! Aika monilla expateilla taitaa olla oma autonkuljettaja, eikä siinä sen kummempaa. Taitaa muuten olla sikäläisessä liikenteessä ihan fiksu juttu kaikkien kannalta. 

Oli ihanaa tyrkätä matkalaukut ison ilmastoidun auton takaluukkuun ja huristella kohti kaupungin keskustaa samalla kuunnellen ensin nuorten kuulumisia ja sitten myös selostusta ohi vilahtelevista nähtävyyksistä ja maanmerkeistä. 

Nuorenparin koti on French Concession-kaupunginosassa hauskassa ns. lane housessa. Nämä talot ovat vanhojen kapeiden kujien varrella olevia matalampia rakennuksia, jotka näyttävät hyvin romanttisilta parvekkeineen, pikkuruutuisine ikkunoineen ja siirtomaa-ajan rakennustyyleineen. Tällä alueella näkyi voimakkaasti eurooppalainen ja etenkin ranskalainen vaikutus arkkitehtuurissa. Toki kiinalaisin maustein. Saimme joka aamu kuunnella naapurin häkkilintujen liverrystä ja paikallisten asukkaiden puuhailua kotikujallaan. Olihan se aika eksoottista. Muutenkin asustelimme ihan herroiksi vierashuoneessa, johon kuului myös oma kylppäri. Oijoi.

Jotta tämänkertaisesta postauksestani ei tulisi ihan maraton-sellaista, jaan juttuni vähän pienempiin kokonaisuuksiin -ajatellen paitsi itseäni, myös teitä, jotka urheasti kahlaatte läpi näitä sepustuksiani. En haluaisi ketään uuvuttaa, vaikka itse olen ihan innoissani jakamaan kaikkea kokemaani.

Siispä aloitan Shanghaista, jonne ensimmäiseksi saavuimme.

 Shanghai 

Shanghai vaikuttaa hyvin kansainväliseltä kaupungilta ja länsimainen kulttuuri näyttäytyy vahvasti keskustan katukuvassa. Oikeaan Kiinaan siellä ei kuulemma edes välttämättä pääse kunnolla tutustumaan.

Asukkaita Shanghaissa on yli 24 miljoonaa ja nykyisin se on kai Kiinan suurin väestökeskittymä ja kehittyvin kaupunki. Se sijaitsee itärannikolla  Jangtse- ja Hangzhou jokien välissä ja on yksi maailman tärkeimmistä satamakaupungeista. 

Taustaksi mainitsen muutaman asian alueen historiasta, mutta huoletta voitte hypätä seuraavan kappaleen ylikin. Itseni on kuitenkin helpompi ymmärtää Shanghain erityisluonnetta, jos mietin vähän historian kulkua siellä.


Kaupungin historia on vähintäänkin värikäs. Shanghai oli loistavan sijaintinsa vuoksi pitkään ulkomaiselle kaupalle ainoa avoin kaupunki Manner-Kiinassa. Maasta vietiin silkkiä, posliinia ja teetä eurooppaan ja vastavuoroisesti esimerkiksi englantilaiset kauppasivat kiinalaisille oopiumia. Erityisesti juuri Shanghai tuli kuuluisaksi pahamaineisista oopiumiluolistaan. Silloinen Quing-dynastia yritti vastustaa tätä tuhoisaa kehitystä ja hävitti suuren oopiumivaraston, jonka seurauksena brittiläiset julistivat oopiumisodan. Kolme vuotta myöhemmin Kiinan oli myönnettävä brittien voittaneen ja kiinalaiset joutuivat antamaan länsimaille lisää myönnytyksia. Seurauksena maahan tuli brittiläisten lisäksi paljon myös ranskalaisia ja muita länsimaisia kauppamiehiä. (Pahin myönnytys oli Honkong, josta tuli brittien siirtomaa vuoteen 1997 asti.) Eurooppalaiset ja amerikkalaiset neuvottelivat itselleen kaupungista itsehallintoalueita, joissa pitkään vallitsivat eurooppalaisten omat säännöt ja lait. Näiden aikojen vaikutus näkyy yhä esimerkiksi Shanghain keskustan arkkitehtuurissa. Toki Kiinan myöhempi kehitys vaikutti oloihin myös Shanghaissa ja 40 vuoden  kommunismin suosima yksinkertaisuus ja koruttomuus ovat osaltaan vaikuttaneet kaupungin ulkoasuun.

Jangtse-joen sivujoki Huangpu jakaa Shanghain kaupungin kahteen osaan, jotka ovat Puxi joen länsipuolella ja Pudong joen itäpuolella. 

Puxin puolella eurooppalais-tyylisiä rakennuksia: vasemmalla kupolikattoinen pankkirakennus, joka on rakennettu 1921 ja silloin kehuttu Aasian kauneimmaksi rakennukseksi kauniiden seinämaalaustensa vuoksi. Kellotornirakennus keskellä on tullitalo. Uloimpana oikealla on taas pari pankkirakennusta. Kuva on otettu vastarannalta Pudongista.

Puxi on kaupungin vanha keskusta ja yhä kehittyvää aluetta, josta raivataan jatkuvasti vanhoja rakennuksia uusien tieltä. Puxin kaupunginosassa on Bund-rantakatu, jonka varrella kohoaa eurooppalaisten aikoinaan rakentamia ranskalais-, saksalais- ja englantilais-vaikutteisia kivitaloja. Nämä siirtomaatyyliset rakennukset ovat kaupallisten markkinavoimien mahtipontisia symboleita sosialismia edeltäneeltä ajalta.

Bundia pitkin kannattaa kävellä aikaisin aamulla, sillä silloin siellä saattaa näkyä tai chin harrastajia, viuhkatanssijoita tai muita aamuvoimistelijoita. Toinen hyvä hetki on vähän ennen auringonlaskua, jolloin siellä voi nautiskella rauhallisesta, romanttisesta iltakävelystä ja ihastella vastarannan eli Pudongin lukuisten pilvenpiirtäjien silhuetteja. Postaukseni ensimmäinen kuva viuhkatanssijoista on postikortti Bundin rantakadulta aamusumussa.

Futuristinen näkymä Bundilta Pudongin bisnes-alueen suuntaan.
Oikealla korkein torni on Shanghai Tower, seuraavana Shanghai World Financial Center (pullonkorkin avaaja), sitten Jinmao Towerin huippu  harmaan rakennuksen takana ja äärimmäisenä vasemmalla Oriental Pearl TV Tower kuuluisine palloineen.

Joen toinen puoli eli Pudong oli vielä ennen 1990-lukua hyvin eristäytynyt ja vähäliikenteinen alue, jossa asui Shanghain köyhälistö ja siellä oli jopa viljelysmaata. Alueen erotti Puxin vilkkaasta keskustasta kaupungin läpi virtaava joki, jonka saattoi ylittää vain lautalla. Myöhemmin rakennettiin tunneli Huangpu-joen alitse ja Pudong alkoi kehittyä huimaa vauhtia. Nyt Pudongin puolella on todella paljon korkeita pilvenpiirtäjiä ja esimerkiksi Shanghain ylellisimmät hotellit.

Shanghai World Financial Center, Jinmao Tower ja kaikkein korkein Shanghai Tower (632m) 

Kun illalla kaupungin valot syttyvät, Pudong on todella vaikuttava. Yhtenä iltana kävimme Indigo-hotellin drinkkibaarin terassilla ihastelemassa illan värejä. Vaikuttavaa!

 Vähän enemmän tuntumaa perinteiseen kiinalaisuuteen saimme, kun vierailimme Vanhan kaupungin alueella ja basaareissa. Basaareissa kaikki talot eivät ole oikeasti vanhoja, vaikka ne onkin rakennettu vanhan näköisiksi. 

Paikka on omalla tavallaan hyvin hauska älämölöineen, innokkaine kauppiaineen, tavaroineen ja tuoksuineen. Minä, joka kaipaan ympärilleni aina jonkinlaista omaa reviiriä, olin kyllä välillä helisemässä. Kokemus kuitenkin. 

Rauhallinen hetki löytyi Huxingting Teahousen yläkerrasta, missä nautimme pikkukannulliset haudutettua teetä asiaankuuluvine tykötarpeineen (xiaochi). 

Toisessa kannussa on jasmiiniteetä ja toisessa pioniteetä. Teen kanssa tarjoiltiin höyrytettyä tofua, kuivattuja papuja, viiriäisenmunia ja kuivattuja hedelmiä.

Viehättävä talo on rakennettu 1784 puuvillakauppiaille ja muutettu teehuoneeksi vasta 1800-luvun loppupuolella.  Siellä on kuulemma vierailleet kaikki arvovieraat, kuten esimerkiksi Queen Elisabeth II, Jimmy Carter ja Bill Clinton. Ja siis me. Teehuoneeseen johtava mutkitteleva silta suojelee taloa pahoilta hengiltä, koska henget eivät osaa kääntyillä sen yhdeksässä kulmassa, vaan ne kulkevat aina suoraa reittiä.

Toinen rauhallinen keidas on ihan basaarien nurkalla oleva Yu Garden eli Jadepuutarha. Suzhou-tyylinen puutarha on Ming-dynastian ajalta. Muurit, joiden harjalla on kivisiä lohikäärmeitä, jakavat puutarhan kuuteen erilaiseen viehättävään osaan, joista löytää myös rauhallisia paikkoja hiljentymiseen ja kaiken kauniin ihastelemiseen. Iltapäivällä riittää varmasti myös vilinää mukavasti. Alueella on ihastuttavia paviljonkeja, pikku siltoja, kauniita istutuksia ja iso jadekivi. 

Jadepuutarhaan oli pieni pääsymaksu, mutta toki kaupungissa oli monia puistoja ja vihreitä keitaita, jotka olivat käytössä ihan ilmaiseksi. Ja onneksi ihmiset osasivat niitä myös käyttää. Kaikkialla niissä Shanghain puistoissa, joissa me kävimme, oli ihan uskomattoman siistiä ja puhdasta. Osasyynä lienee lukematon määrä puistovahteja, katusiivoojia ja vartijoita ynnä muita univormupukuisia, jotka vahtivat silmä kovana yleistä siisteyttä. Poliiseja ja vartijoita on varmaan joka korttelille omansa, noista muista järjestyksenpitäjistä puhumattakaan. Kiinan valtio taitaa olla suurin työllistäjä, tai ainakin siltä näyttää.

Viuhkatanssiharjoitukset puistossa

Myös tämän reissun hääpari bongattiin lähipuistossa. Morsiamen pukeutuminen näyttää hyvin länsimaiselta. Perinteisesti kiinalaisen morsiamen puku on väriltään punainen, koska valkoisen katsotaan olevan enemmänkin surun väri.

Kaikesta huolimatta puistoissa oli hyvin leppoisa tunnelma ja koko päivän aamusta iltaan niissä näki voimistelijoita, tanssijoita ja penkeillä istuskelijoita juttelemassa tai muuten vain katselemassa toisten touhuja. Lähes kaikkialla länsimaiset turistit kiinnostivat ja heitä (meitä) tarkkailtiin herpaantumatta ja avoimen uteliaina.

Päivätanssit Xiangyang-puistossa

Meidät otettiin myös kiinnostuneina mukaan lähipuiston tanssijoiden joukkoon. Saimme jopa iloisia peukutuksia tanssiessamme lenkkarit jalassa shanghailaisten tanssiparien joukossa. Tämä kuva on aamupäivän tansseista. Jo alkuillasta meno oli vähän vauhdikkaampaa ja parit virtaviivaisempia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Oli housuissa prässejä, silmillä aurinkolaseja ja mimmeillä kellohelmat. Vow!

Kirjoittelen ehkä myöhemmin lisää Shanghaista, siellä maistelemistamme ruoista, ostoksista ja muustakin elämänmenosta. Seuraavaan postaukseen ajattelin kuitenkin laittaa kokemuksia vähän kiinalaisemmista oloista, kolmen päivän retkestä maaseudulle ja upeaan luontokohteeseen Avattaren maisemiin.

Nyt iloista toukokuun viikonloppua kaikille!
Tot ziens,
Leena