maanantai 25. kesäkuuta 2018

Saaristossa


Mitä sanoisitte pienestä saaristoristeilystä? Ihanaa, mutta suomalaiselle tietysti aika tuttua ja tavallista, eikö vain? Olen täällä muilla mailla ylistänyt saaristomertamme ja kannustanut Suomeen kesällä lähteviä tutustumaan ehdottomasti myös Suomen upeaan saaristoon. Nyt me pääsimme tutustumaan tuhansiin saariin... 



Kanadassa. Olin aluksi vähän kuin puulla päähän lyöty, sillä paikoin olisin voinut vannoa, että olemme Suomessa! Mökkejä, huviloita, veneitä, laitureita, rantatuoleja ja lipputankoja. Paitsi, että saloissa liehui Kanadan tai Yhdysvaltain lippu. Tai jopa niiden yhdistelmäviritys. Hassua, että maisema voi näyttää samalla niin ällistyttävän tutulta ja sitten oikein tarkkaan syynätessä vähitellen alkaa havaita pieniä, ja välillä vähän suurempiakin, eroja.



Lähdimme risteilylle Kanadan Gananoquesta, joka sijaitsee Ontarion alueella, muutaman tunnin ajomatkan päässä Torontosta. Yövyimme ensin pienessä perhehotellissa, jossa söimme aivan tavattoman hyvän illallisen. Joskus voi ihan vahingossa käydä hyvä tuuri. Tosin montaa kunnon ravintolaa ei tuolla Gananoquessa sitten ollutkaan. Paikka oli yllättävän pieni, vain kylänen, ja se taisikin olla useimmille vain risteilyn lähtösatama. Ainakaan saapuessamme sunnuntai-iltana emme nähneet montaakaan ihmistä kylänraitilla.



Risteilypäivä oli niin lämmin ja kaunis, että suurimman ajan istuimme laivan kannella ja katselimme Thousand Islandsin aluetta ja saarien rannoilla olevia vapaa-ajanasuntoja ja yritimme valita joukosta omia suosikkihuviloitamme. 



Vaikeata oli päättää, mikä olisi lopulta se mieluisin. Itse haaveilen pienestä karusta mökistä pienessä saaressa, kallioiden syleilyssä ilman  mökkinaapureita tai sen kummempia mukavuuksia. Siis haaveilen. 



Todellisuudessa väsyisin varmasti sellaiseen suojattomaan luotoon, johon olisi vaiketa rantautua kovalla tuulella ja muutenkin meren armoilla olemiseen. Rehellisesti sanottuna olen elämässäni ollut enemmänkin maakrapu ja rannalla tähystelijä. En ole tottunut merenkävijä vaan järvisuomen kasvatti ja pelkään oikein kovia myrskyjä. Mutta kuten olen sata kertaa aiemminkin todennut: Haaveilla voi! Ja siksi haaveilen yhä ;-)



Thousand Islands on luonnonkaunis saariryhmä, joka sijaitsee Ontariojärven ja Saint Lawrencejoen yhtymäkohdassa Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla. Saaret muodostavat joen alkupäähän 80 km mittaisen ketjun. Alkupäässään Saint Lawrence on jopa 25 kilometrin levyinen, mutta kapenee 8 km levyiseksi Thousand Islandin päätepisteessä koillisessa. Toisin kuin saariryhmän nimestä voisi päätellä, siihen kuuluu kaikkiaan yli 1800 saarta. Tuo lukema sisältää sitten kaikki joen pinnan yläpuolellle pysyvästi jäävät maa-alueet, joilla kasvaa vähintään kaksi puuta. 

Thousand Islandsin ensimmäisiä asukkaita olivat irokeesit, jotka kutsuivat sitä Manatoanaksi eli Suuren Hengen puutarhaksi. Nykyinen nimi on peräisin 1600-luvun lopulta, jolloin saarille oli annettu ranskalainen nimi Les Milles Iles eli tuhat saarta. 1800-luvlla joella alkoi risteillä höyrylaivoja, ja saarille rakennettiin ylellisiä hotelleja ja varakkaiden ihmisten kesäasuntoja.



Kaikki maa, mikä näissä kuvissani näkyy on todellisuudessa saarta.
Jotkin saarista sijaitsevat Kanadan puolella ja toiset taas Yhdysvaltain puolella. Raja mutkittelee joessa ja ainakin näin ulkopuolinen voi päätellä lähinnä huviloiden edustalla liehuvista lipuista, kummalla puolella saari on. En tiedä, miten tiukat säännökset raja-asioissa tuolla on, mutta ilmeisesti valtioiden rajat ovat tarkasti valvottuja ja muodollisuudet pätevät siis sielläkin.





Ainakin jos olisimme halunneet astua maihin Yhdysvaltain puolella olevassa saaressa ja vierailla alueen ehkä kuuluisimmassa turistinähtävyydessä eli Boldt Castlessa, passi olisi tarvittu. Meidän paattimme kuitenkin vain hitaasti kiersi saaren ja saimme katsella mahtavia linnarakennuksia jokaisesta ilmansuunnasta. 






Linnaan liittyy traaginen rakkaustarina, joka lyhykäisesti menee jotenkin näin: 

Rikas Waldorf Astoria- hotellin omistaja George Boldt rakennutti linnaa jumaloimalleen ihanalle Louisa-puolisolle. Linnan oli määrä olla unelmien kesäasunto.  Vaimo kuitenkin sairastui äkillisesti ja ehti kuolla vain muutamaa kuukautta ennen kuin linnan oli määrä valmistua. Sureva aviomies pysäytti rakennustyöt siihen paikkaan, eikä nähnyt enää mitään syytä saattaa työtä loppuun. Linnarakennus ehti jo rapistua pahanpäiväisesti, kunnes 75 vuotta myöhemmin uusi rakennuttaja osti rauniot ja kunnosti linnan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Nykyisin paikka toimii turistinähtävyytenä.



Thousand Island liitetään usein myös saman nimiseen  salaattikastikkeeseen. Tiedättehän sen vaaleanpunervan majoneesipohjaisen kastikkeen, jota perinteisesti lorautetaan esimerkiksi katkarapusalaattiin. Tuon kastikkeen syntytarinasta on varmasti useampiakin versioita, mutta itse olen kuullut tarinan, jossa joskus 1900-luvun alkupuolella kalastusopas La Londe tarjosi opastamalleen kalastusseurueelle vaimonsa valmistamaa illallista. Illallisella tarjoiltiin muun muassa tuota tiettyä herkullista kastiketta. Illallisvieraiden joukossa oli kuuluisa New Yorkilainen näyttelijä Mary Irwin. Hän ihastui ikihyviksi kastikkeeseen ja vaati reseptin myös itselleen ja vei sen mukanaan New Yorkiin. Siellä hän antoi sen sitten toiselle Thousand Island- kesävieraalle, eli Hotelli Waldorf Astorian omistajalle, Georg Boldtille, joka puolestaan halusi lisätä sen hotellinsa Menuun välittömästi. Ja siitä seurasi suuri menestys: kastike liitettiin ehdottomasti tuon ajan fine diningiin. Nykyään kastikkeella taitaa olla vähän toisenlainen maine, vaikka hyvää onkin. 

Me saimme risteilyllämme kuulemma aidon 1000 Islands  salaattikastikkeen ohjeen, ja jaan sen nyt tässä teillekin. 

1000 Islands Dressing

1 kupillinen majoneesia
3 rkl chilikastiketta
1 tl hienonnettua ruohosipulia
1 tl hienonnettua vihreätä paprikaa
1 tl hienonnettua tilliä
suolaa ja mustapippuria

Sekoita ainekset hyvin ja jäähdytä.

Emme vielä ole ehtineet ohjetta testailla, mutta se täytyy varmaan vielä tehdä, kun kerran hoodeilla käytiin. Ainakin tuo on aika simppeli ohje. Nopeasti kuukkeloimalla ensimmäisessä suomenkielisessä vastaavassa ohjeessa oli 16 eri raaka-ainetta. Ehkä se kertoo vain siitä, että ohje on hieman jalostunut Suomeen asti matkatessaan. Hmmm.




Lopulta ainakaan minä en osannut sanoa, mikä matkan varrella näkyneistä huviloista olisi ollut se paras. Suurin osa oli sellaisia, että henkilökuntaa pelkästään piha-alueiden hoitoon olisi hyvä olla saatavilla. Taidan yhä palata siihen alkuperäiseen haaveeseeni. Mutta hauskaahan noita oli katsella.








Näissä mökkitunnelmissa siis tänä maanantaina. Kivaa viikon alkua kaikille!

Tot ziens!
Leena



6 kommenttia:

  1. No tosiaankin luulin ensin että olit ottanut kuvat Suomessa;D
    Upean näköistä ja samalla tutun näköistä, paitsi että Suomessa ei tuollaista linnaa näe, mielenkiintoinen tarina sillä, samoin kuin kastikkeella: Mukavaa tiistai-iltaa Leena:)

    VastaaPoista
  2. Eikös vain näyttänytkin tutuilta maisemilta?!

    Mutta olet oikeassa linnan suhteen ja ehkä muutenkin tuolla oli enemmän aika isolla rahalla rakennettuja lukaaleita. Siinä mielessä Suomen saaristo on kotoisampaa. Mutta hetkittäin... ihan kuin Turku-Tukholma välillä parhaimmillaan.
    Aurinkoista tiistai-iltaa sinnekin Jael :-)

    VastaaPoista
  3. Oi miten kaunista, mutta on täällä Milanossakin.

    VastaaPoista
  4. Oi, sinä olet Milanossa nyt! Joko viimeinen ehtoollinen on katsastettu?
    Milano on aina ollut minulle laukku-kaupunki. Vaikka en edes ole mikään käsilaukkuihminen.
    Kivaa reissua sinne!!

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva käydä Kanadassa risteilyllä, kiitos kierroksesta. Paljon on samanlaista kuin meidän saaristossamme, paljon samaa, mutta talot ovat vähän erilaisia meillä. Kanadan saaristossa näyttää olevan koristeellisimpia taloja. Ja hieno tuo linna! Kyllä sitä ulkoapäinkin on kiva ihailla.
    Kiitos salaattikastikkeen ohjeesta.
    Heleää heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä se Tuula sen oman saaristomme tunnet :-)
      Mutta juu, paljon tuolla maisemat muistuttivat Suomen maisemia, vaikka Pohjoismainen tyyli onkin rakennuksissa omemman tuntuinen ainakin meikeläiselle.
      Heleää heinäkuuta myös Sinulle!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!