maanantai 4. kesäkuuta 2018

Härkää sarvista eli Valencia


No tapahtuihan Valencian reissussa kivojakin juttuja, vaikka minun on ollut ihan kamalan vaikeata saada kirjoitettua matkaraporttia sieltä. Luulen kuitenkin, että itselleni on parasta, jos saan ainakin jokusen sanan ja aurinkoisen kuvan noista päivistä laitettua tänne blogiin. Oikeastihan Valencia on tosi kiva, eikä pelkkä Taju kankaalla-kertomus todellakaan tee oikeutta paikalle.

Eli nyt niitä valoisampia kokemuksia sanoin ja kuvin:


Arkkitehtonisesti jännittäviä olivat etenkin Hemisferic sekä Palau de les Arts Reina Sofia, jotka sijaitsivat City of Arts and Scienses-aukiolla. Tuolla kävellessä ja kuvaillessa tuli hitusen sama fiilis kuin Sydneyssä oopperatalon juurella. Valtavia valkoisia auringossa loistavia pyöreitä muotoja ja pintoja. Mielikuvitus loihti esiin ainakin valaan ja moottoripyöräkypärän. Entä sinulle? 

Hemisferic-rakennelmassa oli ainakin elokuvateattereita



Tässä Palau de les Arts Reina Sofiassa sijaitsi ooppera





Aluetta ei tällainen sunnuntaikuvaaja mitenkään saa ikuistettua kunnolla, mutta ehkä vähän pääsette kärryille..




Saman alueen toisessa päässä voi pistäytyä paikallisessa akvaariossa. Olin kuullut sitä kehuttavan ja vaikka eläintarhat ovat minulle yleensä vähän liikaa, jostain kumman syystä akvaarioissa minulle ei yleensä tule samanlaista ikävää oloa kuin eläinhäkkien luona. En oikein tiedä, mikä logiikka siinä on. Ehkä kalat ovat minulle vähemmän herkkä asia kuin nisäkkäät? Tietysti delfiinit, valaat ja isot mursut ovat siinä rajalla. Niitä en halunnut nytkään käydä katsomassa. 

Aloitimme kierroksemme meduusoista ja ne näyttivätkin kyllä ihmeellisiltä. Ihan satumaisen kauniilta. 




Isoimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin läpinäkyvä putkitunneli, jota pitkin kävelemällä saattoi ihmetellä valtavia haita ja rauskuja, jotka uiskentelivat ympärillämme ja putken ylitse. Näky oli kerrassaan taianomainen. 



On huvittavaa, että minä, joka lapsena olen katsellut Jacques Qousteaun dokkareita silmät tapillaan ja sen jälkeen kammonnut kaikkea haikaloihin liittyvää, olin nyt niin innoissani. Hyvä jos olen järvessä uskaltanut uida, koska olen  pelännyt että sinne on voinut eksyä hai. Hahhah, siis Suomessa! 





Nyt olin aivan lumoutunut ja ihastuksissani. Olisin voinut viettää siellä loppupäivän! Rehellisyyden nimissä; uimaan ei tehnyt kyllä nytkään mieli. Onneksi K oli mukana ja kiskoi minut ulos aurinkoon ja jatkamaan matkaa eteenpäin. 



Oliivipuiden siistit rivit

Seuraavana päivänä teimme retken maaseudulle viininviljelysalueelle. Pääsimme tutustumaan parille eri viinitilalle. Toinen tiloista oli pieni perheyritys, joka viljeli rypäleitä biologisesti ja valmisti ja pullotti tuotteensa omalla tilalla.






Toinen viinitila oli iso ja tuotanto vaikutti lähes tehdasmaiselta. Oli kuitenkin kiinnostavaa kuunnella tarinoita viininvalmistuksen eri vaiheista, tynnyreiden ominaisuuksista, fermentoinnista ynnä muusta. Tällä tilalla valmistettiin myös oliiviöljyä omien puiden antimista.



Valencialaiset vaikuttivat lähes poikkeuksellisen ystävällisiltä ja mukavilta. Ehkä varsinainen turistikausi ei ollut vielä kuumimmillaan ja heillä riitti kärsivällisyyttä ja aitoa avuliaisuutta meidän vieraiden kanssa. Kaduilla bongasin paljon sympaattisen ja kiinnostavan näköisiä ihmisiä. En kuitenkaan uskaltanut kuvailla heitä kuin varovasti takaa päin. Muutamasta kansallispuvuissa esiintyvistä tanssijoista uskalsin ottaa pari kuvaa hieman lähempääkin.














Nämä kansallispuvuissa tanssivat valencialaiset näyttivät suhtautuvan tanssiharrastukseensa ylpeydellä ja intohimolla. Tanssi oli yksinkertaisista askelkuvioistaan huolimatta ihanaa katseltavaa juuri tuon täydellisen omistautumisen vuoksi.


Edellisessä postauksessa mainitsinkin harvinaisen upean kauppahallin. Siellä siis piipahdin hieman ennen sitä kurjempaa episodia, mutta ei nyt anneta sen häiritä, vaan ihaillaan kauniita kattorakenteita ihan muina miehinä...



















Lopuksi muutamia kivoja yksityiskohtia kävelyreittiemme varrelta:













  





Kas noin, pystyin palailemaan tunnelmiin ihan kevyesti. Olipa hyvä, että tartuin härkää sarvista ja sain Valencian hyvillä mielin purkkiin.

Kiitän vielä teitä kaikkia ihania blogiystäviäni tsemppitoivotuksista ja ajatuksista. Ne tuntuivat tärkeämmiltä kuin uskottekaan.. 

Pelästykseni on taas tällä erää ohi ja elelen ihan (tai ainakin melkein) normaalisti. Takaraivossa on vielä toki pienen pieni ajatus tapahtuneesta ja ainakin ikkunanpesut ja muut korkeilla reunamilla tapahtuvat keikkumiset saavat odotella hetkisen.

Ihania kesäpäiviä Teille!

Tot ziens,
Leena

11 kommenttia:

  1. Onpa huikeita rakennuksia! Valas ja kypärä minullekin tuli mieleen. Oliko tuo iso vesiallas uima-allas, vaan ihan vain katseltavaksi tarkoitettu allas? Kokoa sillä ainakin on!

    Minulla on vähän samanlainen suhde eläintarhoihin. Itse asiassa minulla on ollut jo pitkään tarkoitus käydä Santa Cruzin eläintarhassa, mutta en ole vieläkään saanut mennyksi juuri mainitsemastasi syystä, varsinkin kun olen lukenut, että eläinten olot eivät ole siellä ihan parhaasta päästä. Toisaalta olisi kuitenkin kiva nähdä paikallisia eläimiä. Saa nähdä, tuleeko koskaan mennyksi vai ei.

    Kerrassaan upeita kuvia! Hyvin olet saanut vangittua kamerallasi Valencian "hengen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakennukset olivat kyllä upeita ja etenkin niiden muodostama kokonaisuus oli vaikuttava alueen valtavan koon vuoksi. Myös tuo allas oli mielettömän iso. Uimareita en nähnyt, mutta siellä oli mahdollisuus meloa kanootilla! -Juu juu- niin iso se oli. Lisäksi olisimme voineet halutessamme loikata isoihin läpinäkyviin ilmapalloihin ja lähteä kieriskelemään veden pinnalle. Se vähän houkutti, mutta jäi tekemättä.
      Kiva jos tykkäsit pyydystämästäni hengestä :-)

      Poista
  2. Toivottavasti aika kultaa muistot ja voit myöhemmin palata näihin kuviin ja tunnelmiin ilman että se kolikon toinen puoli näyttäytyy..

    Ja siis ihan mielettömän upea kuva meduusasta! Ihan epätodellisen hieno. Itse olen törmännyt meduusoihin muutaman kerran ihan kirjaimellisesta ja mun silmään ne näytti siinä vedessä luoviessaan ihan tyhjiltä kirkkailta muovipusseilta. Poltteesta iholla kyllä erotti perusminigripeistä..

    Ja hui. En olis varmaankaan uskaltautunut siihen tunneliin, vaan pelännyt, että se justiin sillä nimenomaisella kerralla päättää romahtaa. Melko reipas turisti siis olen :). Senpä takia vierailu pienellä viintilalla näytti erityisen rauhoittavalta. Samoin kuin oliivipuiden rivit.

    Kiva kuvakertomus (taas). Kiitos siitä <3. Olen Valenciassa käynyt varmaan jotain 15-20 vuotta sitten, mutta kyseessä oli työmatka, jonka aikana ei paljon ehtinyt ympäristöään vilkuilla. Siksikin oli kiva päästä tätä kautta tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Tuota kirjoittaessani huomasin, että säikäys on ohi ja kuvia selatessa mieleen tuli etupäässä hauskoja asioita.
      Itsekin tykkäsin meduusakuvasta, vaikka se ei arvatenkaan ole laadullisesti kovin hyvä, kun vedessä oli vähän sameutta (ja ne kuvaustaidot..). En muuten ollenkaan tiennyt, että meduusoita voi olla niin upean värisinä ja muutenkin vaikka minkä näköisinä. Akvaariossa oli taustalla ihana klassinen musiikki ja meduusoiden leijailu näytti ihan modernilta tanssilta. Huikea kokemus!

      Aluksi tuo putki hirvitti minuakin juuri samasta syystä, mutta jokin kumma synkkä puoleni veti minua haiden puoleen niin kovasti, että voitin pelkoni ja kyllä kannatti. Myös salaperäisesti ohi leijuvat rauskut olivat upeita.

      Valencia on tosi kiva reissukohde, jota suosittelen kyllä ihan lomamatkallekin. Myös lähellä olevista rantakohteista sinne on helppo pistäytyä päiväretkelle.

      Poista
  3. Upeita kuvia, ja upeita muotoja noissa moderneissa rakennelmissa, mutta kuitenkin silmä lepää noissa vanhemmissa rakennuksissa:) Onpa upea tuo kauppahallin katto;kauppahallit ovatkin ihania vierailukohteita. Mielettömän upea kuva meduusasta. Meduusasta tulee aina mieleen yksi meduusa joka puri poikaani hänen ollessaan vielä ihan pikkuinen,kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja jouduimme menemään ihan sairaalan ensiapuklinikalle sen vuoksi.

    Kysyit ruokablogissani mascarponesta..tällä videolla näkyy todella hyvin miten sitä tehdään kotioloissa (helposti:)

    VastaaPoista
  4. Minäkin tykkään fiilistellä aina kaupunkien vanhoissa osissa. Vanhat talot ovat jotenkin sielukkaampia -jos niin voi rakennuksista sanoa. Ja tuo kauppahalli oli tavattoman kaunis.
    En ole muistaakseni törmännyt meressä koskaan elävään meduusaan, mutta joskus niitä ajautuu Hollannissa hiekalle. Kuulostaa ikävältä poikasi kohtaaminen meduusan kanssa.

    Kiitos Jael mascarpone-ohjeesta. Olinkin jo käynyt vastauksesi katsomassa blogistasi ja ilahduin ohjeesta kovasti. Aion kyllä kokeilla heti kun löydän jostain laktoositonta kermaa..

    VastaaPoista
  5. Upeat kuvat hienossa matkaraportissa! Kiva, että sait tämän postauksen tehtyä, sillä tästä oli iloa lukijalle.
    Akvaariot ovat kiinnostavia paikkoja tutkia mereneläviä, varsinkin haita! Meduusat, tai kuten täällä sanotaan, polttomaneetit, ovat minulle valtava pelon aihe ja törmäsin sellaiseen taas viime viikolla. Onneksi minulla oli kotona Kreikasta ostettua salvaa (ammoniakki-pohjainen), joka lievitti polttelua heti.
    Haita kohtaan minulla ei niinkään ole kammoa, mutta miekkavalaan kohtaamista pelkään - niitä kun täällä meidän vesissä pyörii aina silloin tällöin.

    Nämä kuvasi katson vielä moneen kertaan...ai että miten upeita ovat!

    Kiitos kuvamatkasta <3 Voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin on ollut ikäviä kohtaamisia noiden maneettien kanssa. Minä olen välttynyt sellaisilta ja siksi niiden kaunista tanssia olikin mukava katsella. Onneksi en ole keksinyt pelätä miekkavalaita. Siis Suomen järvissä :-DD
      Kiva, jos tykkäsit Valencian kuvista. Siellä oli mielestäni paljon kaikkea kaunista.

      Poista
  6. Huikeita kuvia Valenciasta. Ja hieno matkareportaasi. Olipa hyvä että jaksoit palata mielessäsi Valenciaan, sillä tätä oli ilo lukea. En ole Valenciassa käynyt, mutta veljenpoikani oli siellä vaihdossa pari vuotta sitten ja ihastui ikihyviksi kaupunkiin. Hieno tuo akvaario ja nuo kuvat sieltä. Olen ollut Teneriffan Loro Parkissa vastaavanlaisessa akvaariossa ja minustakin se oli lumoavaa. Voi, miksi minä en mennyt Valenciaan veljenpoikaani tapaamaan, kun oli hyvä mahdollisuus.
    Ja tulit niin mieleeni tänään, kun luin Hollannin kuningattaren Maximan pikkusiskon kuolemasta.
    Mutta sinulle toivottelen mukavaa loppuviikkoa ja kiitos vielä kerran hienosta matkatarinastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmassa on niin hurjan paljon jännittäviä ja kvoja paikkoja, ettei joka paikkaan ehdi millään. Hauskinta on kyllä tosiaan matkustaa sinne, missä on valmiiksi joku tuttu, joka voi esitellä mukavia paikkoja paikallisen näkökulmasta. Sillä tavalla pääsee tutustumaan vähän syvemmälle paikalliseen kulttuuriin.
      Olen iloinen, jos tykkäsit tämän turistin Valencian tarinoista ja kuvista!!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!