maanantai 6. toukokuuta 2019

Kävelyllä kotinurkilla, osa 2. Olavin keittiö




Jatkanpa tässä aloittamaani Kruununhaka-kävelyiden sarjaa ja vien sinut nyt leppoisalle käpöttelylle jälleen tähän lähimaastoon, ja höpöttelen samalla niitä näitä Krunikan kauniista taloista ja niiden asukkaista. Toivon, että viihdyt mukana viipyilevällä kävelylläni, sillä nyt ei lenkkeillä pipo silmillä tai hiki päässä. 

Sunnuntain aurinkoisella säällä oli hyvä lähteä ulos kameran kanssa. Tähystelin taas vähän katutasoa korkeammalle ja ihastelin kirkkaassa valossa kylpevää Kruununhakaa. Taivas hohteli häikäisevän sinisenä ja eri pastellinväreissä hehkuvat talojen seinärappaukset näyttivät kauneimman puolensa muillekin katuja tallaaville sunnuntai-kävelijöille ja koiran ulkoiluttajille. Ei hassumpaa. 


Rauhankatu 6 ja 8
Nyt tallustelin erityisen hitaasti parilla Kruununhaan lempikaduistani ja samalla kuvailin Meritullinkadun ja Rauhankadun näkymiä ja yksityiskohtia. Vähän pidemmäksi aikaa pysähdyin noiden kahden kadun kulmaan katselemaan kaunista myöhäisjugendia edustavaa rakennusta. Talo on valmistunut 1911 ja sen suunnitteli rakennusmestari Emil Svensson, joka muuten perusti myös oman arkkitehtitoimiston.

Meritullinkatu 12



Eräs talon tunnetuimmista asukkaista taitaa olla laulaja Olavi Virta. Hän eli uransa parasta aikaa 1950-luvulla, ja silloin hän myös muutti perheineen Kruununhakaan. Seitsemän huoneen asunnossa oli tilaa Virralle, hänen vaimolleen, heidän kolmelle lapselleen ja Virran äidille. Olavi Virrasta oli tullut suomalaisen iskelmän ja etenkin tangon kruunaamaton kuningas, ja niinpä Kruununhaan-koti olikin sen ajan mittapuulla mitattuna melko ylellinen. 



Hauskassa ja tarkkaan selaamassani Eeva Järvenpään ja Sirpa Räihän toimittamassa kirjassa nimeltä Vanhinta Helsinkiä on mielenkiintoinen juttu tästä Krunikan julkkiksesta ja oman aikansa iskelmätähdestä. Siinä kerrotaan kuinka vuonna 1958 Virta esitteli kotiaan hyvin ylpeänä ja erityisen pollea isäntä kuului olleen ultramodernista keittiöstään, jonka remontti oli kuulemma maksanut 2,5 miljoonaa markkaa (nykyrahassa yli 50 000 euroa). Kalusteet oli tuotu Yhdysvalloista, ja ne edustivat aikansa huipputeknologiaa: keittiössä oli miehenkorkuinen jääkaappi, kaksiosainen kaasuhella, grilli, yleiskone, höyrysilitysrauta, leivänpaahdin ja kahvinkeitin. Pesukone oli asetettu lattiaan valetulle sementtikorokkeelle. Asunnossa oli myös sauna, yksi huone oli kirjastona, toisessa oli valtava levykokoelma ja piano, kolmannessa seinään muurattu iso akvaario. 




Juorujen mukaan Virroilla oli usein iltaisin remakoita juhlia, jotka valvottivat muuta naapurustoa. Elämä oli hyvin kuluttavaa ja 50-luvun lopussa alkoikin kuulemma sitten alamäki. Perhe hajosi, tuli rahahuolia ja sairauksia. 1960-luvun vaihteessa oli edessä myös lähtö luksuskodista. Loppuvuotensa Virta asui unohdettuna ja rahattomana Tampereen Pispalassa, jossa hän 57-vuotiaana kuoli vuonna 1972.


Naapurissa, Rauhankatu 7, on yksi suosituista vanhojen kirjojen kaupoista, Laterna Magica, joka avattiin vuonna 1988. Se erikoistui valokuvaa ja elokuvaa käsittelevään kirjallisuuteen. Siellä voi pistäytyä katsomassa myös erilaisia näyttelyitä.
Virta on varmasti laulanut itsensä suomalaisten sydämiin ja sille ei vain voi mitään, että tanssilavalla kesäillan hämärässä kuuluva Täysikuu-tango kuulostaa yhä vielä aika maagiselta ja saa ainakin minun ihoni kananlihalle..


Tämä ja jutun ensimmäinen kuva ovat ihanasta näyteikkunasta vinosti Virran kotitaloa vastapäätä. Playi it again, Sam on legendaarinen vintageliike ja pukuvuokraamo.

 Eilinen sunnuntai oli ihanan aurinkoinen, mutta pureva tuuli pakotti kiristämään kävelytahtia ja valokuvailu jäi näihin muutamaan otokseen. Sitten olikin pistettävä kädet taskuihin ja vauhtia kinttuihin. Luultavasti houkuttelen kuitenkin sinut vielä kevään kuluessa ja lämmön lisääntyessä jokuselle muullekin kävelylle tänne kotikulmilleni. 

Tähän loppuun laitan muutaman vappu-viikon kuvan kasvitieteellisen puutarhan kevään etenemisestä. Hiljaa hyvää tulee.


Magnolia




Kylmänkukka


Kauniita toukokuun päiviä,
Leena


14 kommenttia:

  1. Kiitos kuvista <3
    Kiva kuulla myös Olavi Virrasta, vaikka hänen kohtalonsa ei niin mukavalta kuulostakaan. Taiteilijaelämää, jossa aallon harjat ja pohjat ovat tavallisia.

    Siskoni asui pitkään Kruunuhaassa, joten paljon tuli siellä kierreltyä ja ihasteltua rakennuksia silloin. Helsingissä on ylipäätään paljon kauniita rakennuksia.

    Hyvää viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna. Kyllä, Helsingissä on paljon kaunista. Välillä täytyy keskittyä OIKEASTI katselemaan ympärilleen, sillä arjessa tulee niin usein edettyä nopeasti paikasta A paikkaan B ympärilleen katselematta.

      Tänäänkin paistaa aurinko ja kevät etenee. Toivottavasti myös siellä Vuonossa.

      Poista
  2. Voiii. Mun tuli tosi surku Pispalaan unohdettua Olavia :(. En oikeasti tainnut tietää moisesta kohtalosta mitään, enkä siitäkään, että oli kuollessaan noin nuori, kun jotenkin olen aina nähnyt hänet sellaisena legendana ja ulkoiselta tyyliltään "vanhana", mutta se toki oli siihen aikaan tapana muutenkin.

    Mielenkiintoinen tarina ja kauniilla seuduilla kyllä asutte. On tuollaista "ihmisen tekemää" kauneutta (kauniita rakennuksia) paljon ympärillä.

    Ja PS. Kuva Kylmänkukasta on erityisen kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmin minäkin ajattelin Virtaa aina vanhana ja vanhanaikaisena, mutta kun itse aloin olla railusti yli viisikymmentä, tajusin että tyyppi olikin ollut vain vanhanAIKAINEN. No joo, kun muistan omat vanhempani viisikymppisinä, niin kyllä he tosi vanhoilta silloin tuntuivat. Ikä taitaa olla sellainen ikuisuuskysymys. Virran kohtalo oli joka tapauksessa surullinen.

      P.S. Kylmänkukka on luonnossakin todella kaunis kasvi ja jos vaikka osaisin maalata akvarelleja, tuo kukka olisi täydellinen ikuistettava.

      Poista
  3. En koskaan kyllästy näkemään noita Helsingin taloja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Onneksi jalka vielä nousee sen verran, että jaksan paarustaa näitä katuja. Nyt palattuani katselen niitä eri tavalla kuin vuosia sitten. Helsinki on kaunis.

      Poista
  4. Ihana Helsinki. Kruunuhaan talot ja miljöö ovat upeita. Ja nämä tarinat, joita niihin liittyy! Hienoa että kerrot niitä, Leena.

    Etsiydyn Helsingin keskustassa usein sinne, missä liikenne on vähäisempää eivätkä kaupat pidä meteliä itsestään - silloin harvoin kun siellä käyn. Aamulla varhain on paras aika nauttia pääkaupungin tunnelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät Krunikka-turinoistani!
      On muuten totta, että ainakin kesällä aikainen aamu Helsingin kaduilla on paras. Valo on silloin erityisen kaunis ja kadut aamuöisen pesun jäljiltä puhtaat ja raikkaat. Heräilevä tori kuuluu ehdottomiin suosikkeihini.

      Poista
  5. Ihana kierros taas. <3 Erityisesti pidän siitä, miten löydät taloista noita kauniita yksityiskohtia. Itse olen enemmän sellainen, joka osaa katsoa vain kokonaisuutta, että onpas siinä nätti talo. :-)

    Olipas Olavilla tyyris keittiöremontti. Ja miten surullista, että hänen elämänsä loppuajat menivät miten menivät. :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Juu, minä taidan olla vähän sellainen yksityiskohtien tihrustaja ja kokonaisuuden hahmottaminen sitten taas ehkä vähän kärsii siitä.

      Tuohon aikaan luksus taisi olla Suomessa vielä aika harvinaista ja kalliiksi tuli rahdata erikoisuuksia ulkomailta asti. Jopa höyrysilitysrauta!!!

      Laulajapojan tarina päättyi kyllä surullisesti :-(

      Poista
  6. Nuo Krunikan talot ovat niin ihania, joten voit kirjoittaa niistä vaikka kuinka paljon, eikä siihen kyllästy:) Olavin tarina oli surullinen lopussa, hänessä oli itsetuhoisuutta. Kukkakuvasi ovat upeita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että jaksat kiertää Krunikkaa kanssani ja tutkailla noita vanhoja taloja ja tarinoita.

      Kaupungeissa kaduilla hallitsevat yleensä liikenne, kiire ja kaikenlainen muu tohina ja usein vähän unohtuu, että seinien sisäpuolella on ihmisten elämää, koteja ja kohtaloita. Krunikassa kadut onneksi ovat aika rauhallisia ja jalkakäytävillä voi vähän pysähdelläkin aiheuttamatta hämminkiä.

      Eikös olekin tuo kylmänkukka ihana, omalla pehmoisella tavallaan. Kuin villapaita päällä!

      Poista
  7. Helsinki on kyllä niin kaunis ja jotain erityisen viehättävää on minusta näissä vanhoissa komeissa taloissa keskustan tuntumassa. Olen aikoinaan hetken asunut Punavuoressa eräässä vanhassa komeassa talossa ja tunsin itseni silloin päivittäin etuoikeutetuksi kun sain kulkea kotimatkani niillä kauniilla kaduilla. Kruununhaassa asui samoihin aikoihin puolestaan eräs ystäväni jotenkin nuokin kadut tulivat silloin aika tutuiksi ja ovat täynnä muistoja.

    Olavi Virran tarina oli jäänyt minullekin vieraaksi. Mainio otsikko tällä kirjoituksellasi muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa taloissa on monien maalikerrosten lisäksi aistittavissa monia muitakin kerrostumia. Kauniin arkkitehtuurin lisäksi juuri menneiden aikojen vähän hitaampi elämisen rytmi sekä erilaiset äänet ja tuoksut on yhä helppoa kuvitella monille kapeille kaduille. Ja samalla nämä vanhat talot ovat sopeutuneet myös tämän ajan ihmisten elämään ja vilinään.

      Uuusia taloja ei taideta enää rakentaa kestämään sataa vuotta.

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!