Kävelyllä kotinurkilla osa 4. Anatomiaa, fysiologiaa ja hulinaa

Reilu viikko sitten kävelimme myöhään illalla Sompasaaresta kotiin päin kohti Kruununhakaa. Kello oli jo vaikka mitä, mutta hidastelimme, tunnelmoimme ja nautimme valoisan yön kuutamosta, mustarastaan vähitellen hiipuvasta laulusta, syreenien ja tuomien tuoksusta ja hiljenneestä kaupungista. Voi että kuinka tykkäänkään Helsingistä valoisina kesäöinä ja aikaisina aamuina. Olen tylsän vähän niin iltavirkku kuin aamuvirkkukaan, mutta joskus ylitän itseni ja nautin juuri näistä ihanista hetkistä, jolloin  tämä rakas kotikaupunkini on parhaimmillaan: hiljaisena ja tilaa antavana. Ihan parasta!

Hakaniemen rannasta katsottuna Krunikan pohjoisin osa eli Siltasaarenranta näytti uskomattoman kauniilta heijastuessaan salmen lähes tyynestä veden pinnasta.

Kirjatyöntekijönkadun talorivistö

Tuo tavallisen näköinen talorivistö näytti kyllä parhaan puolensa vaaleanpunaisessa hehkussa. Kuvassa vasemmalle jää Hakaniemensilta joka siis yhdistää Pohjoisrannan ja Sörnäisten rantatien. Sitä pitkin kulkee päivisin raskastakin liikennettä, mutta nyt liikenne oli harventunut satunnaisiksi köröttelijöiksi. Reunimmaisena oikealla näkyy punatiilinen vanha fysiikan laitos. Hakaniemensillan ja fysiikanlaitoksen väliin jäävä talorivistö on Kirjatyöntekijänkadulla. Kirjatyöntekijänkatu 12:ssa (rivistössä toinen oikealta) on aikoinaan asustelleet mm. näyttelijät Kyllikki Väre ja Unto Salminen ja heidän poikansa Esko Salminen, kirjallisuudentutkija Eino Krohn ja taidegraafikko Erkki Tanttu.

Esko Salminen on Vanhinta Helsinkiä-kirjassa kertonut, että Siltavuoren ranta oli kiva paikka asua. Siinä oli pieni puisto ja halkopinot rannassa. Lähellä olivat jyrkät kalliot, jotka nyt on aidattu. Rannassa oli myös mainio jalkapallokenttä, joka katosi kun uusi silta Hakaniemeen rakennettiin. Hän kertoo myös päässeensä vanhempiensa kanssa sunnuntaisin syömään naapuritaloon Kirjan ravintolaan. Se oli taiteilijaravintola ja näyttelijävanhemmat kävivätkin siellä usein.

Kirjan talo

Kirja-ravintola sijaitsi siis aivan Salmisten naapurissa. Talo on rakennettu 1935 puretun Kirjapainajain yhdistyksen vanhan puutalon paikalle. Uuteen taloon rakennettiin kokoustiloja, asuntoja yhdistyksen jäsenille ja ravintola. 

Talo oli alusta lähtien mukana monessa kulttuurihankkeessa. Siellä perustettiin 1936 vasemmistolainen kulttuuriyhdistys Kiila. Se oli Suomen Työväen Näyttämön kotiteatteri 1935-1939. Ryhmäteatteri esiintyi siellä 1970-luvulla. Juhlasalissa toimi 1960-luvulle asti Olavi Virran johtama levytysstudio Levytukku ja salissa tanssittiin silloin monena iltana viikossa. 

Kirjan ravintolasta tuli 1960-luvulla myös kaupungin intelligentsian kohtauspaikka. Kirjalla saattoi kuulemma kohdata kuuluisia kirjailijoita, vaikkapa Paasilinnan veljekset, Hannu Salaman ja PenttiSaarikosken. Itse en ole koskaan käynyt sisällä tuolla kuuluisassa ravintolassa ja nykyisin sinne ei varmaan edes olisi meikeläisellä menemistä. Kirjalla taitaa nimittäin toimia yksityinen klubi, jonka (reilusti) maksavat osakkaat voivat tuoda sinne omia vieraitaan. Kaupungilla olen kuullut kutsuttavan paikkaa Sikariklubiksi.

Siltavuorta toukokuun myöhäisillassa

Koko tuo kuvassa vasemmalla näkyvä korkea Siltavuori jyrkkine kallioineen oli vielä 1900-luvun alussa rakentamatta. Silloin siihen iski silmänsä Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto. Fysiologian laitos tarvitsi nimittäin rakennusmaata, sillä professoriksi valittu R. Tigerstedt oli ilmoittanut, ettei tule Tukkholmasta Helsinkiin, ellei laitokselle rakenneta uutta laboratoriota. 

Syrjäinen Siltavuori keksittiin hankkeelle erinomaiseksi paikaksi. Uusi laboratorio pystytettiin 1905 suoraan vankalle peruskalliolle, sillä tärkeissä laboratoriokokeissa rakenteet eivät saaneet täristä. Siltavuoren korkeimmalle huipulle nousi viisi vuotta myöhemmin myös punatiilinen fysiologian laitos, joka näkyi kauas Siltavuorensalmen yli. Ensimmäisen maailmansodan viivyttämänä anatomian laitos valmistui vasta 1928.

Vanha fysiikan laitos kohoaa majesteetillisena korkeimmalla kohdalla. Oikealla, hieman erillään 2005 valmistunut Minerva.

Noiden alkuvuosikymmenien aikana laitokset elivät vähän kuin omaa elämäänsä syrjässä kaupungin hulinoilta. Siltavuorella asui tuolloin lähinnä laitosten henkilökuntaa perheineen ja siellä 1940-50-luvuilla kasvaneet lapset ovat kertoneet, että heitä oli yhteensä parisenkymmentä ja piha-alue tuntui silloin olevan heidän omaa valtakuntaansa. Pihamailla kasvoi pähkinäpuita ja syreenejä ja talonmiesten ja vahtimestareiden rouvilla oli omat puutarhapalstat. Laitosten keskellä oli iso nurmikenttä, jolla pelattiin pesäpalloa ja lapsilla oli omat olympialaisensa. 

Enää Siltavuorella ei tietääkseni varsinaisesti asu ketään. Nyt jännittävät leikkikalliot on louhittu pois uudisrakentamisen tieltä ja niiden tilalle on noussut Minerva-talo, jonka kaksi alinta kerrosta louhittiin kallion sisään. Siltavuorella käyskentelee noin 4500 opiskelijaa, joista suuri osa lukee käyttäytymistieteitä. Fysiikan laitos on siirtynyt 1900-luvun lopussa Kumpulaan ja lääketieteelliset laitokset Meilahteen.

Itse muistan opiskeluajoilta istuneeni anatomian laitoksen vanhuuttaan natisevassa puolipyöreässä suuressa luentosalissa ja ihailleeni fysiologian laitoksen ulkoseinässä tuijottavaa Minervan pöllöä, joka tapitti pyöreillä silmillään Snellmanninkatua. Siellä se muuten istuu yhä edelleen vartioimassa. 

 Siltavuoren kupeessa Siltavuorenrantaa hallitsee Provianttimakasiini (proviant-sana tarkoittaa sekä ruotsin että saksan kielessä muonavaroja). Tuo entinen venäläisen sotaväen vanha muonamakasiini on nykyään Kansallisarkiston käytössä.

Provianttimakasiini. Taustalla em. yliopiston laitokset

Voi kun näistä kulmista tuleekin höpöteltyä pitkästi! Nyt olisi kuitenkin jo kipitettävä eteenpäin. En silti malta olla laittamatta tähän loppuun kuvaa uusista maailmanmestareista. Joukko nimittäin järjesti tuossa naapurin Kaisaniemessä mekoiset bileet maanantaina. Meille kotiin kuului kannattajien iloinen huuto ja laulu ja torvien toitotus. Oli ihan mahdotonta olla yhtymättä iloon. Onhan se kultamitali hieno saavutus. Onnea Leijonat!

Nyt kaikille kaunista Helatorstai-viikkoa!

Halit,
Leena