tiistai 10. syyskuuta 2019

Hvitträsk, unelma hyvästä elämästä ja mutkikkaita perhesuhteita


Hviträsk on kolmen nuoren arkkitehdin, Herman Geseliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen, unelma hyvästä elämästä. He halusivat suunnitella paikan, jossa voisi sekä elää, että työskennellä yhdessä. Ajatus oli luoda jotakin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kaltaista asumistapaa. Arkkitehtien oli tässä omassa suunnitelmassaan tarkoitus yhdistää sen ajan ihanteiden mukaan luonto, arkkitehtuuri ja sisustus upeaksi kokonaistaideteokseksi. Ympäröivän luonnon puutarhoineen piti kehystää rakennuksia, ja vastaavasti sisustus taas liittyisi olennaisesti suunniteltuihin rakennuksiin. Tähän kokonaisuuteen etenkin puutarhan ja sisustuksen osalta myös ainakin Loja, yksi arkkitehtien puolisoista,  jätti vahvasti kädenjälkensä.



Hvitträsk valmistui Kirkkonummelle Vitträsk-järven rantamaisemaan vuonna 1903. Rakennus edusti tuolloin uusimpia kansainvälisiä virtauksia, art noveauta, jugendia tai suomalaisittain kansallisromantiikkaa. Rakennusten julkisivut ovat luonnonkiveä, pyöröhirttä, paanua ja rappausta. Rakennuskokonaisuus kohoaa näyttävänä kalliojyrkänteellä ja sopii kyllä upeasti Vitträskin järvimaisemaan.



Arkkitehtien yhteisen työtilan lisäksi paikalle rakennettiin kolme asuntoa. Ilman kupruja ja hankaluuksia ei yhteiselosta selvitty vaan, kuten elämään usein kuuluu, kiemuroita ehti matkan varrella syntyä. Kävi nimittäin niin, että Armas Lindgren erosi yhteisestä arkkitehtitoimistosta 1905, myi osuutensa Saariselle ja Geseliukselle ja muutti puolisoineen Helsinkiin. 

Mutta eipä siinä kylliksi kuprua, vaan kävi sitten niin, että Herman Geseliuksen luona asuva ja yhteisessä toimistossa työskentelevä Loja-sisar ja tahollaan naimisissa oleva Eliel Saarinen rakastuivat toisiinsa. No eipä siinäkään vielä mitään, näitähän sattuu, mutta myös Saarisen ex-vaimo Mathilda ja Geselius sattuivat onnellisesti (?) rakastumaan toisiinsa. Kuinka ollakaan, yhteisössä saatiin siis selvitä yhdestä avioerosta ja viettää kahdet häät ja asumisjärjestelyt menivät tietysti uusiksi. En tiedä, pysyittekö kärryillä, eikä sillä oikeastaan ole niin väliä, mutta tulipa vaan taas todistettua, että elämä on välillä aika mutkikasta. Lopulta Eliel ja Loja asuivat rakennuskokonaisuuden eteläpäädyssä ja Herman ja Mathilda pohjoispäädyssä. Rouvien välit olivat kuulemma kohteliaat, mutta eivät sydämelliset. 




Ainakin Elielin ja Lojan avioliitto näyttää olleen onnellinen ja heille syntyi myös kaksi lasta: Pipsan ja Eero. Molemmat lapsista muuten loivat myöhemmin omat uransa Yhdysvalloissa; Eero arvostettuna arkkitehtina ja Pipsan, oikealta nimeltään Eeva-Liisa, muoti- ja sisustussuunnittelun parissa.

Perhekuva: Loja-äiti, Eero, Eliel-isä ja Pipsan
Herman Geselius kuoli 1916, minkä jälkeen Mathilda-puoliso myi oman osuutensa Saariselle ja muutti Ranskaan. Hvitträskissä hän ei ollutkaan oikein koskaan viihtynyt ja kerrotaan, että hän suri kovasti lapsettomuuttaan eikä myöhemminkään oikein löytänyt elämäänsä iloa. 

Vaikka arkkitehtikolmikon yhteinen asuin- ja työelämä jäi lyhyeksi, Hvitträsk oli kuitenkin asuinkäytössä yhteensä 65 vuotta ja samalla vilkkaan seuraelämän paikka. Kuuluisia vieraita olivat mm. Axel Gallen, Väinö Blomstedt, Jean Sibelius ja Robert Kajanus. Ulkomaisia vieraita olivat kuulemma ainakin Gustav Mahler ja Maxim Gorki.



Ihmettelin muuten, mitä varten päätuvan takorautaisessa pystytangossa oli kummalliset renkaat, kunnes luin jostain, että Saarinen oli suunnitellut niitä käytettävän riehakkaissa illanvietoissa. Jos joltain meinasi lähteä jalat alta, niin renkaasta kiinni pitäen pysyi vielä pystyssä. Jos ei pysynyt, oli aika mennä nukkumaan. Ehkä Sibeliuskin on siis huojunut tuossa renkaasta kiinni pitäen ;)



Varsinainen ateljee kylpee valossa (takaseinällä komeileva reliefi on Väinö Blomstedtin tekemä). Saarisen omassa toimistossa piirrettiin vielä joitakin todella merkittäviä rakennuksia, kuten Suomen Kansallismuseo ja Helsingin rautatieasema, mutta sitten 1920-luvulla Saarisen ura täällä Suomessa nousi pystyyn. Suurisuuntaiset suunnitelmat eivät saaneet enää vihreää valoa päättäjiltä ja Saarinen joutui tekemään vesivärikuvituksia viikkojulkaisuihin hankkiakseen perheelle elantoa. 



Joitakin vuosia kituutettuaan perhe muutti Yhdysvaltoihin, jossa molemmat puolisoista loivat merkittävät urat omilla aloillaan. Myös molemmat lapsista loivat myöhemmin oman uransa Yhdysvalloissa, Eero arvostettuna arkkitehtina ja Pipsan, oikealta nimeltään Eeva-Liisa, muoti ja sisustussuunnittelun parissa. Hvitträsk toimi perheen kesäasuntona 25 vuotta, mutta sen ylläpito oli hyvin kallista. Saarinen myi lopulta Hvitträskin 1949, jonka jälkeen se on toiminut yksityis- ja edustuskotina, kongressi- ja matkailukeskuksena sekä museona. Hvitträskin ateljeekotimuseo siirtyi Suomen valtion omistukseen 1981 ja Museoviraston hallintaan vuonna 2000. 

Museon lisäksi rakennuksen pohjoissiivessä on nykyisin seminaari- ja kokoustiloja ja alunperin Geseliuksen asuntona toimineessa piharakennuksessa on myös kesäisin auki oleva ravintola.Asuintiloista Saarisen koti on parhaiten säilynyt, ja sitä museo esitteleekin yleisölle. Myös osa alkuperäisestä irtaimistosta on tallella. 

Asunnon arkkitehtuurissa näkyvät sekä kansalliset että sen aikakauden kansainväliset vaikutteet. Vaikka olen käynyt Hvitträskissä reilun kolmenkymmenen vuoden aikana ainakin 6-7 kertaa, olen yhä aina vain yhtä ihastunut paikan ilmapiiriin. 



Eliel Saarisen suunnittelema hehkuvan värinen penkkiryijy on nimeltään Satu, ja sen eri kentissä on kuvattu elämää Hvitträskissä. Joukossa voi nähdä myös kuvia lapsille kerrotuista saduista. Nykyinen ryijy on vuonna 1990 valmistunut kopio alkuperäisestä.




Tykkään erityisesti ruokailutilan viereisen tilan  keskiaikaisesta tunnelmasta ja ihanasta istuskelusohvasta ryijyineen ja tyynyineen. Etenkin valo ja värit ovat mielestäni kiehtovat; petrolinsininen ja lämmin terrakotta ovat todella yhteen sopivat! Myös kaarevan katon maalaukset ja ornamentit näyttävät  kauniilta.





Ruokapöydän yläpuolella on viehättävä lasimaalaus, jossa kaksi kilpakosijaa yrittää voittaa keskellä olevan kauniin keltapukuisen neidon huomion. Kerrotaan, että kuva esittäisi Saarista ja Geseliusta kauniin Mathildan kosijoina. Luulisi, että ainakin Loja olisi asuntoon muutettuaan ollut hieman ärsyyntynyt katsellessaan sellaista kuvaelmaa ruokapöytänsä yläpuolella. No joo, ehkä hänellä oli hyvä huumorintaju ;).


Isossa tuvassa oman katseeni vangitsee heti paraatipaikalla komeileva Liekki-ryijy. Nykyinen ryijy on kopio alkuperäisestä, jonka Akseli Gallen-Kallela oli lahjoittanut Saariselle. Ryijy oli voittanut ensimmäisen palkinnon Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Aika hieno sekin, vai mitä?




Tykkään myös rakennuksen monista tulisijoista. Niiden koristekaakelit ovat varsinkin väritykseltään erityisen upeita ja uunien luukuissa on taidokkaita yksityiskohtia.




Yläkerrassa pariskunnan makuuhuoneessa on näkyvissä Loja-rouvan suunnittelemia ihania tekstiilejä, joissa on jugend-henkisiä kuvioita.





Lastenhuone on jaettu ajan ihanteiden mukaan kahteen osaan. Toisessa osassa on ollut lasten vuoteet. Maisema makuuhuoneen ikkunasta on muuten henkeäsalpaavan kaunis!




Leikkitilassa on ihania lasten kalusteita ja muitakin todella viehättäviä pikku leikkitavaroita. Tykkäsin huoneen aurinkoisesta, lämpimän keltaisesta värityksestä ja katon koristelu oli kiva.




Yksi suosikkini on myös valoisa, ilmava kukkahuone, jossa Loja kasvatti siihen aikaan eksoottisia orkideoja ja muita erikoisia kasvejaan. Hän rakasti myös puutarhaa ja hyötypuutarhan lisäksi suunnitteli piha-alueille näyttäviä istutuksia. 


Jos et ole Hvitträskissä vielä käynyt ja jos arkkitehtuuri, historia tai sisustuksen eri aikakaudet kiinnostavat, suosittelen paikkaa ehdottomasti. Tänä syksynä tosin alkaa olla jo kiire, sillä museo on avoinna vain syyskuun 29. päivään asti ja avautuu seuraavan kerran vasta keväällä toukokuussa. 

Mutta tosiaan, vielä ehtii ja sisäänpääsy Museokortilla on ilmainen! Ja voihan sitä suunnitella jo kevätretkiäkin valmiiksi.
  

Nyt kaunista aurinkoista tiistaita kaikille. Nautitaan vielä lähes kesäisestä säästä ja lämpimästä tuulesta!

Halit,
Leena










  

6 kommenttia:

  1. Hieno kulttuuripostaus taas Leena 💙Hvitträskissä en ole koskaan ollut, vaikka se on ollut iät ja ajat to do-listallani, joten joskus on kyllä pakko päästä sinne. Oikein kaunista viikkoa Leena 🌺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Hvitträsk on kyllä mielestäni ihan helmi, ja hieno juttu, että se on säilytetty museona. On tosi hyvä, että me tavallisetkin talliaiset pääsemme kurkistamaan ihan sisälle asti, eikä se ole vain jonkin yrityksen edustustilana. Kaunista viikkoa sinullekin.

      Poista
  2. Kerrassaan upea paikka. Itse olen käynyt Hvitträskissä vain pihalla, mutta nyt tajuan, miten arvokas tuo kokonaisuus on. Ensi kerralla on ehdittävä sisälle asti.
    Oletko muuten kuullut Hvitträskin kakusta? Se oli meillä kotitalousopettajaopistolla Jyväskylässä ehdoton suosikki. Ei ole edes vaikea tehdä, mutta herkullinen on. Liekö se oikeasti tuosta porukasta lähtöisin, en ole varma, mutta niin oletan.
    Mukavaa lämmintä syysviikkoa, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eeva, kakusta en ollut kuullut ja siis kuukkeloin. Löysin yhden ohjeen, lieneeköhän se samam kuin sinulla? Täytyy ehkä joskus kokeilla, vaikka vain kesämuistojen kunniaksi.
      Kivaa loppuviikkoa Eeva!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jotenkin voin hyvin kuvitella, että tykkäät tuosta paikasta!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!