Hei teille, jotka säännöllisesti olette jaksaneet tarkistella, olisiko jotain uutta ilmestynyt tänne Kanavan puolelle. Vasta nyt, reilun parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen istahdin taas ihan kunnolla oman blogini äärelle ihmettelemään, mistä oikein aloittaisin. Minulla, kuten varmasti monella muullakin pitkän tauon jälkeen kirjoittamisen kynnys nousee ja koko homman ehtii kyseenalaistaa monta kertaa oikein perusteellisesti.
No, tästä nyt kuitenkin itseni löysin ja huomaan, että jälleen kerran teitä kaikkia onkin ollut hirmuinen ikävä. Vähän olen käynyt jo kurkkimassa muiden kesäkuulumisia ja nyt taidan olla itsekin pienen päivityksen velkaa.
Olen ollut hyvin kiinni suomalaisessa kesässä, kun nyt vihdoin neljän vuoden jälkeen olemme saaneet sitä katsella ihan täältä paikan päältä. Pienen pyrähdyksen tosin teimme Sveitsiin, mutta pakko on myöntää, että eihän tämän kotimaisen kesäihanuuden vertaista oikein muualta löydä. Varsinkin kun säät täällä pohjolassa hellivät taas kesän viettäjiä oikein kunnolla. Valoisuuteenkin totuin juuri sopivasti ennen kuin illat alkoivat taas kauniisti hämärtyä ja yöt pimetä.
Poikkeuksellisen paljon olemme tänä kesänä nauttineet läheiseen perhepiiriimme tupsahtaneesta pikkuväestä. Noiden ihanien naperoiden ilmaantuminen taisi lopulta olla se kaikkein painavin syy paluumuutollemme. Näin lähietäisyydeltä seurattuna ensimmäiset hymyt, soseiden maistelut, sanat, askeleet, hiekkakakut ja kaikki muut vastaavat kehitysaskeleet tuntuvat hyvin merkittäviltä saavutuksilta. Niiden seuraaminen läheltä ja livenä on ihan häkellyttävän hauskaa ja samalla hyvin arvokasta.
Kesäkuukausien aikana normaalien mökkiretkien lisäksi reissasimme jonkin verran täällä kotimaassa ja noista, sekä edellä mainitsemastani Sveitsin reissusta, jäi mieleen muutamia kivoja paikkoja. Niistä ehkä lisää myöhemmin. Vai kiinnostaakohan enää ketään kesäjutut?
Nythän alkoi jo syyskuu!! Lämmintä on vielä riittänyt ainakin täällä eteläisimmässä Suomessa ja varsinkin illat ovat olleet erityisen hienoja. Eilisiltana muuten ensimmäinen varsinainen tanssituntimme alkoi tooooosi pitkään kestäneellä syväkyykky-harjoituksella. Huomasin, että toinen polveni ei tykännyt tuosta yhtään ja jouduin vähän fuskaamaan. Saas nähdä kuinka meikäläisen käy syksyn mittaan siellä selvästi nuorempien joukossa. Vähintäänkin ylpeyteni joudun nielemään varmasti monta kertaa. Eilen jo vähän kolahti ;-)
Vaan nyt olen kyllä suuresti helpottunut ainakin siitä, että syksyn blogi-avaus on tehty. Jos teitä lukijoita on vielä jokunen jäljellä, toivotan kaikki taas iloisesti tervetulleiksi piipahtamaan välillä täällä Kanavallakin.
Halit,
Leena
No jo on sinua kaivattukin, Leena. Monta kertaa olen ikävöiden käynyt kurkkimassa blogiasi, joten oikein paljon ja lämpimästi tervetuloa jatkamaan. Oman perheen parissa ja etenkin lastenlasten seurassa vietetty kesä on tässä iässä kuin juhlaa vaan, niin se ikä muuttaa suhtautumista. Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta voin kuvitella miten hienoa on päästä heidän kehitystään läheltä seuraamaan.
VastaaPoistaKiva kun olet jälleen täällä, nyt pääsen näkemään ihania kuviasi ja lukemaan mukavia tarinoitasi. Oikein lämmintä ja suloista syyskuuta sinulle!
Tervehdys pitkästä aikaa! Kesä teki tehtävänsä ja nyt on taas kiva olla Kanavallakin.
PoistaLastenlasten kanssa vietetystä ajasta olet oikeassa. Niin virkistävää, mutta samalla voimiakin kyllä kysytään. Ihanuus piilee siinä, että välillä pääsee tekemään myös ihan muuta, toisin kuin aikanaan omien lasten kanssa.
Kiva, kun jälleen sain lukea myös sinun kuulumisistasi. Blogissasi oli muuten ihanat reissukuvaukset Tampereen, Turun ja Helsingin retkistä. Olit löytänyt noista kaupungeista monta omaakin suosikkikohdettani!
No jo oli aikakin!
VastaaPoistaJust niin!
PoistaTuskin maltan odottaa, että ehdin ihan kunnolla istahtaa myös sun blogisi ääreen. Pikavilkaisulla ehdin ihan hengästyä, sillä niin uskomattoman upeita viinirinteitä Moselilta, sinistä taivasta ja ristikkotaloja kesäpostauksissasi näkyi.
Noihin postauksiin haluan palata vielä monta kertaa!
No kaivattu on, vaikka olen kyllä itsekin ollut blogin suhteen verkkainen. Kesällä aika kuluu ihan muissa puuhissa.
VastaaPoistaYmmärrän niin hyvin tuon ilon rakkaiden kanssa vietetystä ajasta, jota minäkin niin kaipaan. Kesälomaviikot Suomessa menivät jälleen kerran vauhdilla ja mielelläni viettäisin enemmän aikaa sekä vanhan tätini, serkkujeni, siskonpoikani että tietenkin vanhempieni kanssa. Ystäviäkään en ennättänyt kaikkia tapaamaan.
Kiva, kun kirjoitit taas!
Kiitos Marianna. Kiva, että Sinäkin olet siellä!
PoistaMinulla on taas läheisiä ihan tässä lähellä ja se tuntuu todella tärkeältä. Samalla huomaan, että matka Turkuun tai Tampereelle, joissa osa joukostamme asustelee, tuntuu välillä täältä Helsingistä katsoen aika pitkältä. Kaikki on niin suhteellista.
Ihana taas hypätä Vuonon kimallus-blogiisi ja tunnelmoida kauniita kuviasi ihastellen. Oikein odotan syksy-fiilistelyjäsi.
Ilahduin, kun näin, että olet taas kanavalla! Josko tästä pikkuhiljaa saadaan jälleen porukka kasaan. Itseni mukaanlukien. Ei ole nimittäin tapahtunut kesän aikana blogin suhteen mitään täälläkään. Ja huomaan, että ensimmäistä kertaa ikinä olen alkanut kyseenalaistaa koko olemassaoloni blogistaniassa ja se huolettaa, koska on kuitenkin ollut (ja toivottavasti on edelleen jahka tästä jonain päivänä ehkä taas tokenen) tärkeä henkireikä. Nyt hilloan mm. kaikkia kymmeniä, ellei satoja heinä-elokuun taitteen auringonlaskukuvia kamerassa, vaikka haluaisin ne tänne talteen, mutta mietin, että ketä oikeasti kiinnostaa, kun ei ole mitään älyllistä tekstiä mielessä ja kesälomajutut tuntuu jo itsestäkin niin kaukaiselta. Huoh. Ei ole tosiaan aiemmin ollut tällaista oloa, vaan olen vaan pysynyt hyvillä mielin poissa, jos siltä on tuntunut ja kirjoitellut, kun on tehnyt mieli kirjoittaa. Mutta nyt ei oikein edes kirjoittaminen innosta ja se on aika huolettavaa se.
VastaaPoistaToivotaan, että syksy jatkuu aurinkoisena ja illat leppoisina mahdollisimman pitkään. Ja siis sanoinko jo, että kiva, että olet täällä taas :)
Jeeee Annukka! Sinäkin!!
PoistaPorukka kömpii vähitellen loukoistaan -tai kesäniityiltään- tänne blogi-maailmaan. Onneksi en ollut ainoa horrostaja.
Juuri noin minullekin kävi. Taukoa täältä on toki terveellistä pitää, mutta mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä vaikeampi on enää hypätä liikkuvaan junaan. Poissaolon aikana jutut ovat muuttuneet, ei oikein tiedä missä mennään ja homman mielekkyyttä tulee kyseenalaistettua todella.
Vaan sitten ainakin minä muistin kaikki ihanat tyypit täällä ja pakkohan sitä oli mukaan hypätä. Minkäs sitä vanha sirkushevonen luonnolleen voi, kun haistaa areenan oljet ja pölyn. Sinne vain sekaan on päästävä!
Nyt kyllä kaivat kesäkuvat auringonlaskuineen kaikkineen ja läväytät hillotut näkymät pöytään. Syksyn harmaudessa on hyvä muistella mahtavaa kesää. Ja siis, vink vink, jos kesä jo kyllästyttää, syksyn pihlajanmarjatkin ovat tosi kauniita ;-)
Muutaman kerran olen käynyt kurkkimassa, josko olisit palannut. Ei mikään ihme, että läheiset ovat vaikuttaneet paluumuuttoonne. Pienet tiitiäiset kasvavat nopeasti ja heidän kehitystään on ilo seurata. Minulla viidestä lastenlapsesta nuorin aloitti juuri koulun. On uusi reppu ja uusi puhelin ja paljon muuta. Saan lähes päivittäin kivoja viestejä.
VastaaPoistaOikein hyvä kesä on ollut meilläkin, mökkeilimme neljä viikkoa ja arvatenkin osan aikaa lasten perheiden kanssa. Syksyn myötä jatkuu lukupiiri ja pitkästä aikaa jumppa olen aloittanut jumpan.
Oikein mukavaa syksyä, onnistuneita tanssitunteja ja antoisia läheisten sekä ystävien tapaamisia.
Kiitos Marjatta. Oi, sinä olet saanut nauttia pikkuihmisten seuraamisesta jo monta vuotta! Meillä on kokemusta vasta vajaan parin vuoden ajalta. Onneksi jatkoa seuraa! Ihanaa koulutien alkua ekaluokkalaisellenne ja iloa Sinulle syksyharrastuksiin.
PoistaIhanaa että olet takaisin täällä Leena, näitä postauksiasi on kaivattu:) Ja kyllä,kesäiset jutut kiinnostavat. Suomen kesä on kyllä niin ihana, en ole pariin vuoteen ollut kesällä SUomessa, ja kyllä pakko tulla sinne joskus kesälläkin. Ja lastenlasten kanssa on kiva temmeltää:) Poikani 2 pientä ovat Suomessa, joten normaalisti olemme yhteydessä vain WhatsAppin kautta, ja välillä kyllä surettaa että minulta jää heidän kasvunsa tärkeät kohdat kokematta livenä. OIkein ihanaa syyskuuta Leena:)
VastaaPoistaKiitos Jael. Kyllä, Suomen kesä on parhaimmillaan juuri tällainen kuin tänä vuonna. Olen todella iloinen, että tämä ensimmäinen kesämme taas kotimaan kamaralla näytti herttaisimman puolensa. Toivottavasti sinäkin pääset siitä pian nauttimaan, samoin kuin poikasi perheen seurasta. Kaukana asuessa WA, skype ja muut yhteydenpitokeinot ovat kyllä korvaamattomia. Mitenkähän ennen niitä on oikein pärjätty?
PoistaIhanaa syyskuuta ja iloinen ajatus Tel Aviviin.