Majakoissa ja majakkasaarissa on aina jotain salaperäistä tenhoa ja käsittämätöntä vetovoimaa, sitä ei voi kieltää.
Tuon lauseen olen lainannut saaristokirjailija ja -opas Altti Holmroosilta, joka on kierrellyt majakkasaaria jo 50 vuoden ajan ja kirjoittanut aiheesta useita teoksia ja artikkeleita. Myös minua majakat ovat kiinnostaneet kauan, mutta koska en ole minkään sortin veneilijä, olen ihastellut lumoavia majakkasaaria vain kuvissa. No jos tarkkoja ollaan, joitakin majakoita olen käynyt lähempääkin ihmettelemässä sellaisissa paikoissa, joihin on päässyt mannerta tai siltoja pitkin. Alankomaissa tutustuin pariin majakkaan pohjoisen saarilla, mutta nuo saaret ovat olleet asuttuja, eivätkä siten tuntuneet jännittäviltä, tarinoiden karuilta majakkasaarilta.
En oikein osaa sanoa, mikä yksinäisissä, kallioisissa ja karuissa saarissa minua kiehtoo. Leikilläni olen joskus sanonut haluavani entisaikojen majakanvartijaksi. Useimmin tuo haave taisi kuulua suustani reilut viisi vuotta sitten, kun olin äärimmäisen väsynyt silloiseen työhöni. Kaipasin selvästi hiljaisuutta, rauhaa ja tilaa ajatella ja toimia muutenkin kuin vain pyörien vuodesta toiseen jatkuvassa mehulingossa.
 |
| Kuvitusta kirjasta Muumipappa ja meri |
Pikku laivamme starttasi aamulla Kauppatorin rannasta Suomenlinnan lauttojen lähtöpaikan vierestä. Jos merelläoloaikaa olisi halunnut lyhentää, toinen mahdollisuus olisi ollut hypätä samaiseen alukseen vähän myöhemmin Vuosaaresta Aurinkolahden rannasta. Me halusimme kuitenkin ottaa merimatkasta kaiken irti ja seilailimme koko reitin, kun kerran pääsimme matkaan lähes kotinurkalta.
Merimatka siis kesti hyvän tovin ja katselimme Helsingin edustan saaristoa ihan paraatipaikalta laivan aurinkokannelta. Eväitä olimme pakanneet reppuun mukaan, mutta myös pikku laivasta sai ostaa voileipiä, kahvia, virvokkeita ja sen sellaista. Saarella sen sijaan ei ole ravintolaa tai kahvilaa. Omia eväitä saa kuitenkin syödä todella hulppeissa merimaisemissa ja laivan palvelut ovat koko ajan käytössä, myös WC.
Kun laiva saapui Söderskärin edustalle, silmien edessä aukeni juuri oikeanlainen näkymä: Valaan selkää muistuttava kallioinen luoto, jonka komeimpana maanmerkkinä seisoi uljas ja jyhkeä majakka. Alhaalla ylvään majakan juurella nökötti muutama punainen tupa. Eikä sitten juuri muuta. Ehkä muutama puska, mutta siinä se.
Koska saaren luonto on ainutlaatuisen herkkää luonnonsuojelualuetta ja alueella pesii todella paljon vesilintuja, toukokuusta elokuuhun on omatoiminen maihinnousu ollut kiellettyä ja yleisöristeilyaluksellakin saapuneiden vierailijoiden kulkemista on rajoitettu vain merkityille reiteille.
 |
| Majakka koko komeudessaan!! |
 |
| Tuonne tasanteelle mekin kiipesimme. Näköala oli hieno. |
Ulkopuolelta majakka näytti tukevalta ja turvalliselta. Torni on kahdeksankulmainen, kuusi alinta kerrosta on rakennettu graniitista ja loppukerrokset tiilestä. Tornin korkeus merenpinnasta on 40m ja valo näkyi aikoinaan 25 km päähän. Viimeinen majakkamestari poistui saarelta 1957 kun toiminta automatisoitiin ja valo sammutettiin lopullisesti vuonna 1989.
Sisällä majakassa oli juuri sellaista, kuin majakoissa kuuluukin olla. Mielikuvitus laukkasi, sen voitte uskoa!!
 |
| Portaat vain jyrkkenivät ylöspäin kiivetessä. Tässä vielä oli helppoa menoa. |
 |
| Kiivetessä sai katsella kivoja merinäkymiä ja sisustustakin |
 |
| Maisema voisi inspiroida kirjoittamaan |
Moni ajattelee juuri tämän Söderskärin majakan inspiroineen Tove Janssonia, kun hän kirjoitti Muumipappa ja meri- teoksensa, mutta tuskin tuon muumikirjan majakalla oikeasti on mitään yhtä ainoata selkeää vastinetta todellisessa maailmassa. Tosin, viettihän Tove lapsuutensa kesät Porvoon saaristossa melko lähellä tätäkin majakkasaarta, joten kuka tietää... Söderskärin majakka kuuluu olevan ainakin joidenkin japanilaisten muumi-fanien suosiossa.
 |
| Seinillä oli myös vanhoja valokuvia Tove Janssonista |
Söderskärin rakentaminen osui majakoiden kulta-aikaan ja sen valo sytytettiin ensimmäisen kerran 15.9.1862. Se ja Hangon Russarö olivat Suomen alueen ensimmäiset majakat, joihin asennettiin kristallilinssistöt. Paikallisille kalastajille viiden sekunnin välähdykset 90 sekunnin välein olivat todella häikäiseviä ja moni epäili tosissaan kirkkaan valon pelottavan kalatkin muualle.
 |
| Lampputornista näkyi kauas |
 |
| Huom leijonanpää-aiheinen koristelu vesiränneissä |
Majakalla on mielenkiintoinen historia, mutta en siitä nyt kirjoittele sen enempää. Jos joku haluaa asiaa tutkia, kannattaa selata Mikanderin ja Westerbackin kirjoittamaa kirjaa Söderskär, Meren armoilla Suomenlahden ulkoluodoilla. Siitä selviää muun muassa miten tavattoman rankkaa luotsien ja majakanvartijoiden elämä on ollut joskus 1800-luvulla. Siitä oli varmasti romantiikka kaukana!
 |
| Kirjassa on myös talvimaisemia saarelta |
 |
| Majakkasuunnitelmia, jotka kyllä vähän vielä muuttivat muotoaan |
Pelottavasti keikkuva ja keinuva riippusilta yhdisti Mattlandetin viereiseen Bastulandetiin, jossa kökötti sievä punainen luotsitupa.
 |
| Silta keinui ja keikkui joka askeleella |
 |
| Luotsitupa viereisellä Bastulandetilla |
Tuollaisena aurinkoisena heinäkuun päivänä ainakin minä todella nautin merellisestä tunnelmasta. Saari oli silloin varmasti paras mahdollinen paikka, koska pieni tuulenvire tuntui vilvoittavalta muuten niin kuumana päivänä.
Pää, keuhkot ja mieli tuulettuivat ja yhdessä oli hyvä olla. Ihana hääpäivä!
Kuten kerroin, olen ollut majakoista innoissani jo pidemmänkin aikaa. Yritin nopeasti kaivella kuva-arkistoistani muutamia mieleeni jääneitä majakoita, tässä muutama vuosien varrella nappaistu kuva:
 |
| Vlieland / Hollanti 2016 |
 |
| Marken / Hollanti 2018 |
 |
| Texel / Hollanti 2018 |
 |
| San Diego / California 2017 |
 |
| San Diego / California 2017 |
Tykkäätkö sinä majakoista tai muuten merellisestä tunnelmasta, vai oletko kenties henkeen ja vereen järvi-ihminen? Tai ehkä kokonaan maakrapu??
Mukavaa viikonloppua, missä sitä sitten vietätkin !
toivotteleepi Leena
Jännittävää ja kaunista. Voin hyvin kuvitella, miten hieno kokemus tuo majakkasaarella vierailu on ollut. Erikoinen kohde hääpäivän vietolle, noin äkkiseltään, mutta maisemahan on täynnä romantiikkaa, ja kun majakat ovat olleet innoituksesi,juhlapäivän ympäristö on mitä loistavin valinta. Majakoissa on tosiaan jotain salaperäisen kiehtovaa, varmaan siksikin, että elämä yksin keskellä merta on ollut aikoinaan niin vaativaa.
VastaaPoistaJuu, romantiikkaa oli. Ja jos et kerro kenellekään, voin paljastaa, että salaa vähän suunnittelin että voisimme paluuajan koittaessa mennä piiloon jonnekin luotsituvan pöydän alle ja jäädä saarelle katselemaan auringon laskeutumista mereen. Seuraava laiva olisi tullut vasta huomenissa. No, tylsä puoleni voitti ja sitä paitsi viimeiset mansikatkin oli jo syöty.
PoistaOlipa mielenkiintoinen kirjoitus. Olen kyllä joskus vieraillut jossain majakassa, mutta en muista missä... Hienot kuvat, kaunis pieni saari ja hieno majakka 💙Ja kiitos tiedosta, että tuon yrityksen kautta voi tehdä tuollaisen mielenkiintoisen päiväretken😀Kaunista viikonloppua Leena 🌺
VastaaPoistaKiva, että tykkäsit majakka-jutustani! Meillä ei ole omaa venettä, ja siksi on turvauduttava yleisökuljetuksiin, mutta hyvin näyttää toimivan nekin. Suomen aluevesillä majakoita onneksi riittää.
PoistaLuulen että lapsuudessani olen nähnyt tuon majakan, Söderskär kuulosti jotenkuten niin tutulta. Isovanhemmillani oli kesäpaikka Sipoon Hangelbyssä, ja ukki vei meitä lapsia usein veneellå ulkosaaristoon.
VastaaPoistaHauskaa, jos sinäkin olet nähnyt tuon majakan! Kuulostaa todennäköiseltä, että näkemäsi paikka oli juuri Söderskär. Sinulla on ollut ihana ukki, kun vei teitä lapsia veneretkille.
PoistaMukavaa uuden viikon alkua sinne Tel Aviviin!
Jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen teksti ja upeat kuvat! Mahtava paikka viettää hääpäivää keskellä ei mitään ja kuitenkin kaikki tarpeellinen ja paljon enemmänkin.
VastaaPoistaMajakat kiehtovat minuakin. Olimme kesällä 2004 yhden päivän Bengtskärin majakalla. Meillä oli opastettu matka Hangosta. Mennessä kerrottiin Bengtskärin historiasta. Itse majakka ja koko majakkasaari vai pitäisikö sanoa luoto, oli huikea kokemus. Jäimme silloin yöksi Hankoon ja söimme illallisen kalaravintolassa. Nyt tuli enemmänkin muistoja ja lisää luin Paula Wilsonin kirjasta Bengtskär Majakka, koti ja taistelutanner.
Hei hienoa, että löytyi toinenkin majakka-fani. Me emme ole vielä päässeet Bengtskäriin asti, vaikka suunnitelmissa onkin. Hyvä kuulla, että retkenne sinne oli huikea kokemus. Toivottavasti mekin sinne asti vielä pääsemme.
PoistaAurinkoista tiistaita ja kiitos kirjavinkistä!