Kävelyllä kotinurkilla, osa 5 Krunikan helmiä

Viime viikolla Hesarin jutussa tutkija Miika Norppa vastasi toimittajan kysymykseen: Miksi Helsingin uudet alueet eivät tunnu kaupungilta? Itse kyllä tässä kohtaa ehdin miettiä, että pitäisikö kaupungin aina jotenkin tuntua varsinaisesti kaupungilta, mutta ymmärrän kyllä toimittajan ajatuksen tuon kysymyksen taustalla. 

Vanhat perinteisesti rakennetut kaupunginosat sisäpihakortteleineen ovat nykyisin hyvin haluttuja ja samalla todella kalliita asuialueita. Kaikki halukkaat eivät näille alueille mahdu, ja lisää asuintilaa kaupunkiin siis tarvitaan. Vaikka Helsingin keskustan välittömään läheisyyteen on ihan vastikään rakennettu useampikin uusi asuinalue, esimerkiksi Kalasatama, Jätkäsaari, Sompasaari..., ne muistuttavat Norpan mukaan enemmänkin esikaupunkirakentamista kuin varsinaista kaupunkiympäristöä. 

Hänellä on myös huoli siitä, että nykyisillä rakentamismenetelmillä Helsingistä rakentuu jonkinlainen kertakäyttökaupunki. Rakennusten ei ole tarkoituskaan kestää kovin pitkään! Norpan mielestä nyt pitäisikin olla tarkkana ja rakentaa fyysisesti ja tyylillisesti kestävämpää.

Vaikka hän onkin sitä mieltä, että uusien kortteleiden ei tarvitse tuntua vanhoilta, voisimme hänen mielestään tässäkin ajassa silti ottaa mallia joistakin vanhoista kivoista ja viihtyisyyttä lisäävistä jutuista, kuten vaikkapa erkkereistä, torniaiheista, ornamentiikasta ja juhlavista porraskäytävistä. Myös paksut seinät ja leveät ikkunalaudat hän mainitsee tässä yhteydessä ja niille minäkin peukutan kovasti. 

Juttuaihe kiinnosti, koska olen viime aikoina miettinyt paljon asumista, arkkitehtuuria ja vähän taidettakin. Siksipä tartuin aiheeseen minäkin. Taas.Viimeksihän postailin Kirkkonummella sijaitsevasta Hvitträskistä ja sen ihastuttavasta art noveau / jugend-arkkitehtuurista.

Helsinki on maailman mitassa ainutlaatuinen jugendkaupunki - onhan täällä jugendrakennuksia peräti 600! Tämän tästä useiden Helsingin kaupunginosien kaduilla tulee vastaan iloittelevaa ja leikkisää arkkitehtuuria, eli keskiaikaisen näköisiä torneja, erikoisia kattoja ja koristeaiheita, viehättäviä ikkunoita ja ovisyvennyksiä sekä muotojen, materiaalien ja värien runsautta.

Art nouveau, Suomessa puhutaan usein jugendista, kehittyi Euroopassa 1800-luvun lopulla. Haluttiin irrottautua menneestä ja luoda parempi, tasa-arvoisempi ja kauniimpi maailma taiteen ja arkkitehtuurin keinoin ja vallalla olikin ennenkokematon kokeilunhalu. Joukko nuoria arkkitehteja heittäytyi innostuneena taisteluun uusien aatteiden puolesta. Vanhaa klassisten yksityiskohtien kuorruttamaa julkisivukoristelua pidettiin aikansa eläneenä ja tilalle haluttiin uusi, aito ja usein luontoaiheinen koristelu. Kaupunkikuvallinen ilme haluttiin valoisaksi ja sakarat, tornit, ulkonemat, erimuotoiset ja epäsymmetrisesti sijoitetut ikkunat ja luonnonkiven käyttö toivat uutta ja raikasta ilmettä kaupunkikuvaan. Suomessa jugendkauden merkittävin arkkitehtuuritoimisto oli Gesellius-Lindgren-Saarinen. Toimisto murtautui kansainväliseen tietoisuuteen Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongilla vuonna 1900. 

Vuosi 1913 oli Helsingin rakentamisen huippuvuosi: asuntoja valmistui silloin Helsinkiin enemmän kuin muihin Suomen kaupunkeihin yhteensä. Koska Helsingin kiivain kasvuvaihe teollistumisen myötä ajoittui juuri tuohon vuosisadan vaihteeseen, täällä oli oiva maaperä uuden ajattelutavan arkkitehtuurille. Rakentamisen intensiivinen kausi päättyi Helsingissäkin äkillisesti ensimmäiseen maailmansotaan ja näin jugendinkin kukoistusaika oli hyvin lyhyt, vain 1895 - 1915, mutta se riitti jättämään jälkensä  kaupunkikuvaan. Onneksi! 

Art nouveauta on kutsuttu ensimmäiseksi aidosti kansainväliseksi taidesuuntaukseksi. Vaikka se eri maissa kehittyi vaihtelevissa olosuhteissa ja erilaisiksi versioiksi, sen perusta pysyi kuitenkin samana: innoitusta haettiin kasvi- ja eläinmaailmasta ja paikallisista materiaaleista luotiin ainutlaatuisia tyyliteltyjä muotoja ja kokonaistaideteoksia. Art nouveau kehittyi siis monissa Euroopan maissa omaleimaiseksi ja ainutlaatuiseksi. Suomessa juuri luonto ja myyttiset Kalevalaiset hahmot heräsivät eloon rakennusten seinäkoristeissa ja sisätilojen yksityiskohdissa. 

Tähän aiheeseen sopinee, että jatkan myös Krunikka-kierroksiani:

Kävelyllä kotinurkilla, Kruununhaan jugend-kierros alkakoon

Helsinki siis pursuaa ihastuttavia esimerkkejä tästä rakastetusta rakennustyylistä ja voinkin aloittaa tämän kaupunkikierrokseni kätevästi ihan kotinurkilta. Vaikka hienoja jugend-kaupunginosia on useita, Kruununhaka maastonmuotoineen on aikoinaan tarjonnut mahtavan alustan kekseliäälle rakennustaiteelle. Alueen vaihteleva, paikoin kallioinen maasto on pakottanut rakentamaan erikokoisia kortteleita ja poikkeamaan säännöllisestä ruutukaavasta. Tilanpuute ja vaikea maasto kannustivat kekseliäitä suunnittelijoita tuottamaan yksilöllistä arkkitehtuuria ja yllättäviäkin katunäkymiä.

Krunikan jugend-kierros kannattaa aloittaa syrjäiseltä, rauhalliselta Oikokadulta. Mielestäni Oikokadun ehdoton kaunotar on Valter Jungin ja Emil Fabritiuksen suunnittelema vanha keltainen koulu, Oikokatu 7, joka on rakennettu 1905. Alkuperäiseltä nimeltään se on Semigradskyn Pientenlastenkoulu. Mukava huomata, että myös lapsille haluttiin rakentaa kauniita tiloja! Ihana huuhkaja rakennuksen kulmassa tuo tullessaan tuulahduksen sekä kansansaduista että metsäluonnosta. 

Viereisen hienostuneen vihreän rakennuksen, Oikokatu 5, erkkereitä, torneja ja soikeita ikkunoita käyn usein ihailemassa iltalenkeilläni, koska ne näyttävät erityisen kauniilta kun hienoinen hämärä on laskeutunut kaduille ja ikkunoista loistaa lämpöinen tuikkiva valo. 

Vinosti vastapäätä sijaitsee yksinkertaisempi ja maanläheisempi, mutta ehkä juuri siksi niin kaunis rautatieläisten perustama asunto-osakeyhtiö Valo (Oikokatu 6-8).

Läheisen ja lähes yhtä rauhallisen Kristianinkadun pohjoislaidasta löytyy myös muutama helmi. Esimerkiksi Kristianinkatu 17, jonka porrashuoneen seinä vie ajatukset keskiaikaiseen kirkkoon. 

Kristianinkatu 7 - Välikatu 2 taas henkii keskieurooppalaista art noveauta ja ilmentää kaupunkihuvilan ideaa. Olen valokuvannut taloa aiemminkin ja etenkin sen räystäslistan runsasmuotoisesta köynnöskoristelusta kertoilin jo aiemmassa postauksessani. 

Vastapäätä, Välikadun toisella puolella, Kristianinkatu 5, on ihana roosanvärinen romanttinen asuinkerrostalo, jossa on keskiaikaisen linnan ja huvila-arkkitehtuurin piirteitä. Olenkin maininnut, että tämä talo oli aikoinaan myös suositun tv-julkkiksen, Teija Sopasen asuintalo.

Korttelin läpi Liisankadulle ulottuva Kulmakatu 4a:n (Liisankatu 11) julkisivuun tulee hauskaa elävyyttä ikkunoiden välissä kulkevista valkoisista klinkkerinauhoista ja ihananasta jugendille tyypillisestä orava-aiheisesta koristeesta oven yläpuolella.

Yksi omista suosikeistani on Liisankadun ja Meritullinkadun kulmassa kohoava vaalea talo, jossa on paksu linnamainen kulmatorni, erimuotoiset erkkerit ja elävästi ripotellut parvekkeet. Vaikka erilaisia yksityiskohtia on loputtomasti, yleiskuva on siitä huolimatta hyvin rauhallinen. Meritullinkadun puolella talossa on ihastuttava ulpukoiden kehystämä porttikäytävä.

Myöhäisjugendista hieno esimerkki on Liisankatu 12 sijaitseva Kalervo- niminen asuin- ja liikerakennus. Tämä 1908 valmistunut talo enteilee jo suoralinjaisempaa suunnitteluihannetta. Näyttävä kulmarakennus!

Päätän Krunikan kierrokseni tällä kertaa tähän. Päätä ja kinttuja väsyttää ja jätän myös teidät lepuuttamaan jalkojanne (tai istumalihaksianne) ja jatkanen kierrostani joskus myöhemmin. Krunikassa ja myös varsinkin Katajanokalla ja Kaartinkaupungissa on rakennuksissa paljon hauskoja yksityiskohtia, joita olisi kiva yhdessä ihmetellä. Olen monta kertaa itsekseni miettinyt, että katse kannattaa kaupungissakin joskus nostaa katutasoa ylemmäksi. Siellä saattaa lymyillä ilahduttavia yllätyksiä vaikka kuinka paljon.

Toivottavasti joku muukin kuin minä jaksaa innostua yli sata vuotta vanhoista talokaunottarista. Mahtavaa, että ne ovat kestäneet aikaa ja että niitä korjataan ja uudistetaan varoen ja hellyydellä. 

Mukavaa syyskuista viikkoa ja iloinen ajatus kaikille,

Leena


P.S. Tutustuessani Helsingin jugendiin, olen noukkinut tietoja Helsingin Kaupunginmuseon julkaisusta Arkkitehtuuriopas, Helsingin jugend