Bagel vai piirakka?

Nyt on kuulemma Bagel-mania kuumimmillaan, jos uusinta Glorian ruoka &viini-lehteä on uskominen. Jaahas tuumaan ja alan kiinnostua. Siis nytkö? On kai niitä syöty jo vuosikausia, milloin enemmän, milloin vähemmän! Vai onko? Alan oikein miettiä.. 

Niin, enhän minä oikeastaan tiedä parin viimeisimmän vuoden kahvila-tarjonnasta mitään, kun olen jäkittänyt pelkästään kotona kahvilla. Jokunen vuosi sitten Amsterdamin kahviloissa istuminen kuului elämänmenoon ja lähin ihana kahvila brunsseineen ja muine houkutuksineen oli vain noin viidentoista metrin päässä kotiovesta. Ja parhaat bagelit sitten taas sai mielestäni Cafe Americainista. Kylmäsavulohi-bagel kermaisella tuorejuustolla, punasipulilla ja kapriksilla oli taivaallinen! Ja hei, myönnän että Krunassakin  oli kahviloita ihan lähellä kotia, mutta yleensä en tainnut niissä istuskella, saatikka bageleita maistella. Tuntui jotenkin ihan älyttömältä lähteä kahvilaan ihan kotinurkalle, kun hyvää kahvia sai omassa keittiössäkin. 

No juu, mutta Baakeleista siis. Kesällä huomasin, että Espoossa Träskändan kartanon puistossa kahvila Aijusta sai herkullisen näköisiä bageleita, mutta en ymmärtänyt, että ne olisivat siis kuuminta hottia. Lehden mukaan Helsinkiin on avattu hiljattain kaksi vain bageleihin keskittynyttä paikkaa. Voi ei! Minähän olin tähän asti ollut ihan onnettoman tietämätön tästäkin asiasta!! ;)) No, nyt olen minäkin siis valistettu, kiitos glorian. 

Ja nyt kun minäkin vihdoin tämän bagel-asian älysin, aloin miettiä, olisiko niin kovin tärkeätä olla aina ajan hermolla ja tietää mikä milloinkin on SE juttu. Juttuja tulee ja menee ja taitaisi olla ihan täyspäiväinen homma seurata trendejä, jos aikoisi pysyä menossa mukana. Onko se siis oikeasti tärkeätä? No ei oo.

Lehdessä näytti olevan ihan kiinnostavan näköiset ohjeet erilaisten bagelien valmistukseen, mutta minussa niiden tutkiminen saikin yllättäen aikaan jonkinlaisen vastareaktion. Päätin niiden sijaan leipoa karjalanpiirakoita. Niin just. Jos kerran olen trendien kelkasta pudonnut, niin ollaan nyt sitten ihan kunnolla. 

Ilokseni muistin vielä aika hyvin, miten homma menee. Rakkaat terveiset Mummolleni sinne jonnekin pilven reunalle <3. Tosin olen varma, että mummoni sanoisi: "Voi sie miun Lienukkain", sitten hyväntahtoisesti hymyilisi rypytystekniikalleni ja antaisi pari vinkkiä siitä, miten piirakat saisi näyttämään kauniimmilta. Se taitaakin muuten olla taitolaji. Mutta ainakin nämä omat tekeleeni maistuivat ihan älyttömän hyviltä! Liitän tähän mummoni ohjeen. Se ei ole ainoa oikea, vaan versioita on tietysti lähes yhtä monta kuin leipojiakin.

Karjalan piirakat

Riisitäyte:

Riisipuuro kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä, koska se pitää jäähdyttää kunnolla. 

Kaada kattilaan 2 dl vettä ja sen alkaessa kiehua, lisää 2dl puuroriisiä. Sekoita riisiä tasaisesti, ettei se pala pohjaan. Kun vesi on imeytynyt riiseihin, kaada sekaan litra maitoa. Kiehauta seos jatkuvasti hämmentäen ja kun se kiehuu kunnolla, vähennä lämpöä. Anna puuron hautua hyvin. Sekoittele välillä, ettei seos tartu pohjaan. Hommaan menee n.40 min. ennen kuin puuro on sakeata ja ihanan pehmoista. Jäähdytä.

Taikina:

Sekoita 2 dl kylmää vettä, 4,5 dl ruisjauhoja ja 0,5 dl vehnäjauhoja keskenään. Lisää suolaa. Monissa ohjeissa on n. 1tl, mutta oma mummoni tykkäsi kunnolla suolaisesta ja lisäsi ainakin pari teelusikallista suolaa. Lopuksi voit sekoittaa taikinaan hieman (esim. 25g) sulatettua voita. Vaivaa tasaiseksi.

Ripottele ruisjauhoja reilusti leivinpöydälle, pyörittele taikinasta tanko ja leikkaa se 25 yhtä suureen palaan. Pyörittele paloista pieniä palleroita, jotka taputtelet vielä litteähköiksi pikku kakkaroiksi. Jos taikina tarttuu käsiin, käytä apuna jauhoja pyöritellessäsi. Peitä kelmulla, etteivät pääse kuivahtamaan!

Kaulitse kakkarat, mieluiten piirakkapulikalla, hyvin ohuiksi laajahkoiksi kuoriksi ja ripottele avuksi taas jauhoja, ettei taikina tartu pöytään tai pulikkaan. Peitä taas kuoret ehdottomasti kelmulla, sillä tacomaisen ohuet kuoret kuivuvat todella helposti.

Levitä jäähtynyttä puuroa kuorelle reilu ruokalusikallinen ja rypytä sormilla taikinareunat piirakan molemmin puolin tasaisesti (no, tasaisesta viis, mutta kunhan reunat tulevat vähän täytteen päälle) ja nostele piirakat uunipellille. Nyt ei käytetäkään leivinpaperia, koska uuni on hyvin kuuma ja paperi voi palaa, vaan pellille on hyvä ripotella hieman jauhoja paperin sijaan. Uuni saa olla todella kuuma, ainakin 275 astetta. Piirakat kypsyvät n. 12 minuutissa.

Heti uunista ottamisen jälkeen piirakat voidellaan kuumina vielä voi-vesi- seoksella.

Mummoni piirakat nautittiin aina munavoin kera. Ihan parasta! 

Ajattelin kyllä jossain vaiheessa kokeilla bagel-ohjeitakin, mutta nyt oli kiva mennä näillä  mummon piirakoilla. Ne maistuvat ihan erilaisilta kuin kaupan piirakat. Ja jos ei itse innostu riisipiirakoita rypyttelemään, suosittelen Krunikan ajoilta tuttuja Leipomo Rätyn piirakoita, joita sai ainakin Kaisaniemenrannan lippakioskista Unioninkadulta.

Maistuisiko sinulle mieluummin Bagel vai piirakka?

Terkuin, Leena