Sunnuntain mantelinen luumupiiras

 

Nyt oli kyllä niin hyvää! 

Tykkään mantelin mausta leivonnaisissa ja metsästän kivoja mantelireseptejä. Tämän piirakan salaisuus piilee runsaassa mantelitäytteessä. Ohjeen olen napannut joskus... muistaakseni Kotiliedestä (?).

Tässä sateisen sunnuntain ihanuudessa manteli maistui luumun parina kerrassaan viettelevältä. Ohje oli vanha, ja jouduinkin hetken etsiskelemään sitä. Tästä viisastuneena laitan ohjeen tänne blogiini, jotta se on helppo taas kaivaa esiin silloin kun luumupiirakan himo iskee.

Mantelinen luumupiiras

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

125 g voita

1/4 dl sokeria

1/2 dl vettä

1. Nypi kulhossa kylmä kuutioitu voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon sokeri ja vesi. Kääntele nopeasti tasaiseksi taikinaksi, mutta älä vaivaa. Kääri taikinapallo kelmuun ja nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Täyte:

100g voita

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

2 dl mantelijauhoja

1 tl vanilijasokeria

8-10 tuoretta luumua

2.  Valmista täyte.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, huolella välillä vatkaten. Sekoita joukkoon mantelijauhe ja vanilijasokeri. Sekoita tasaiseksi kreemiksi. Pese luumut, halkaise ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.

3. Levitä pohjataikina n. 28 cm halkaisijaltaan olevaan voideltuun piirakkavuokaan. Jos haluat, voit kaulita taikinan ennen vuokaan levittämistä, mutta minä vain taputtelin taikinan käsin vuoan pohjalle.

4. Levitä kreemi pohjan päälle ja lado pinnalle luumuviipaleet. Paista 200-asteisen uunin keskiosassa 30-35 min. Jos pinta tummuu liiaksi, voit peittää sen loppuvaiheessa foliolla.

Kuten huomaatte, kyse ei ole mistään painonvartijoiden piirakkaversiosta, mutta nyt ei jaksa nipottaa. Sitä paitsi sekä lauantaina että sunnuntaina kulutimme energiaa ihan riittämiin, kun juoksimme tuntikaupalla ulkona pienten ipanoiden perässä nostellen heitä ensin liukumäkeen, sitten keinuun ja lopuksi karuselliin. Sitten sama homma vähän toisessa järjestyksessä. Ja sunnuntain vesilätäköt!! Ne olivat ihan mahdottoman houkuttelevia. Niissä piti tietysti hyppiä, niin että vesi roiskui taivaaseen asti. Vähän meni vettä saappaan varresta sisään, mutta onneksi oli kuitenkin aika lämmintä. Ei haitannut. 

Piirakkaherkun tarjoilin haaleana kylmän vanilijakastikkeen kanssa. Ehkä jätskikin toimisi, mutta minusta vanilijainen kastike sopi syksyiseen tunnelmaan paremmin. Pikkuisille sen sijaan maistui arvattavasti parhaiten pelkkä jäätelöpuikko ilman piirakkalisukkeita.

Värikästä ja inspiroivaa syyskuuta!

Leena