Ensimmäiset neljä kuvaa...

Kiva, että lähditte arvuuttelemaan edellisessä postauksessa olleiden matkakuvieni kuvauspaikkoja. Kuvat olin valinnut ihan lonkalta sen enempiä miettimättä, mutta huomaan, että olin onnistunut valitsemaan mukaan monta itselleni tärkeätä matkakohdetta. Koska valokuvia oli niin monta, ja kohteet tosi upeita, juutuin lueskelemaan omia matkapäiväkirjojani noista reissuista niin, että homma hidastui, venyi ja vanui. 

Olin onneksi kirjoitellut monesta reissusta tänne blogiinikin, joten laitan tähän pari linkkiä menneisiin juttuihin siltä varalta, että uudet lukijani eivät ehkä ole noista matkakokemuksistani lukeneetkaan. Etenen siis pala palalta. Joistakin matkoista ja kuvista ei ehkä löydy paljoa muisteltavaa, mutta kuvien 1. ja 4. kohdalla oma sydämeni alkaa pamppailla nopeammin ihanien muistojen tulviessa mieleen.

Pidemmittä puheitta:

Valokuva 1.

Tai siis melkein sama kuva. Kohde kuitenkin sama ;)

Kuvassa on Sydneyn oopperatalo.

Vuonna 2016 marraskuussa teimme ikimuistoisen matkan Australiaan. Minulle se oli ensimmäinen kerta tuolla mantereella ja hullaannuin paikkaan ihan todella. Voin melkein väittää, että tuon matkan jälkeen Leena ei ollut entisensä. Aika reippaasti sanottu, mutta olin sen reissun jälkeen pitkän aikaa vähän kuin puulla päähän lyöty. Eikä pöllämystyneisyys suinkaan johtunut pelkästään pitkästä matkasta ja aikaerosta. 

Australian luonto kaikkineen oli kerrassaan häkellyttävä kokemus kaikissa äärimmäisyyksissään ja upeassa monimuotoisuudessaan. Silti kaikki oleminen oli jotenkin helppoa, tutun ja turvallisen oloista. No, ehkä Ulurussa koin jonkinlaisen kulttuurishokin, mutta muualla meininki oli hyvin tutun oloista, melkein kotoisaa. Molemmat totesimme, että jos meillä ei olisi noita rakkaita lapsosia ja omia vanhempia täällä Suomessa, voisimme ihan hyvin asua Amsterdamin jälkeen muutaman vuoden myös Australiassa. 

Kokemuksistani Sydneyssä voit lukea täältä: Sydney 2016

Valokuva 4.

Safariretki, Daintree River

Tässäkin kuvassa ollaan Australiassa, nyt vähän pohjoisempana (oikeastaan koillisessa). Lensimme Sydneystä Cairnsiin, Queenslandiin. Itse asiassa aika lähelle kuuluisaa ja uhanalaista isoa valliriuttaa. Kävimme toki riutallakin, mutta osallistuimme myös safari-retkelle Daintree Riverille ja ihka oikeaan sademetsään. Ja jestas, mitä kokemuksia nekin! En kyllä koskaan unohda niitä ääniä, värejä ja valoa siellä. Kuvassa on kyltti n. 20 metrin päässä kohdasta, jossa retkioppaan mukaan oli kuulemma täysin turvallista pulahtaa uimaan. Minä jätin uimisen väliin, koska kahlatessani sääreen ulottuvaan veteen asti, jalkani vieritse vilahti käärme. Kääk!

Lisää valliriutta- ja sademetsäseikkailuista voit lukea täältä: Cairns 

Valokuva 2.

Cliffs of Moher, Irlanti

Tammikuussa 2018 vierailimme Dublinissa, Irlannissa. En ollut aikaisemmin käynyt tällä vihreällä saarella, joten kokemus oli mieleenpainuva. Dublin pubeineen kaikkineen oli kiva, mutta erityisesti päivän mittainen autoretki itärannikolta länsirannikolle avasi ihan uudella tavalla käsitystäni saaren omaleimaisuudesta. Päällimmäisenä jäivät mieleen kaikki ne tuhannet lampaat, pienet pörröturkkiset lehmät ja kiviaidat. Kuvassa on länsirannikon jylhiä jyrkänteitä. Oli henkeäsalpaavan upeat maisemat! Muistona kotiin kulkeutui valokuvien lisäksi ihana Aran-saaren kalastajaneule. Sille on ollut käyttöä sekä Hollannin, että Suomenkin, kylmänkosteissa keleissä.

Kokemuksista tuolla pääset kurkkaamaan täältä: Cliffs of Moher

Valokuva 3.

Valencia, Espanja

Kesällä 2018 teimme matkan kauniiseen Valenciaan, Espanjan kolmanneksi suurimpaan itärannikolla sijaitsevaan kaupunkiin. Paikka on hauska sekoitus vilinää ja vilskettä sekä historiallista ja modernia arkkitehtuuria. Postaukseni kuva on vain pieni palanen uskomattoman näyttävästä vapaa-ajan kompleksista, jossa kävelimme, katselimme ja kuvailimme valkoisena auringossa hehkuvia rakennuksia. Jokin noista taloista muistutti vähän moottoripyöräilijän kypärää, toinen taas jotain muuta, mitä lie, ehkä puolikasta silmää!!

Itselleni tuo reissu oli hyvin erityinen ja mieleenpainuva ihan henkilökohtaisesta syystä. Siellä sattuneen episodin jälkeen alkoi näihin päiviin asti kestänyt selvittely, tutkimukset ja seuranta terveydentilaani koskien. Tutkimuksissa löytyi harmillinen ja harvinainen synnynnäinen sydänperäinen ongelma. Olen opetellut elämään asian kanssa, mutta jutun hyväksyminen on vielä vähän kesken, eikä siitä siis tässäkään sen enempää. Ehkä sitten joskus.

Lisää Valenciasta voit lukea täältä: Valencia 2018 

Vaikka etukäteen ajattelin selvitä yhdellä postauksella tästä urakastani, olen todellisuudessa  selättänyt vasta nuo ensimmäisiin kuviin liittyvät muistot. Yritän edetä matkapäiväkirjojen lukutahdissa jatkossa vähän nopeammin eteenpäin ja päästä muutamalla sanalla (tai uusilla linkeillä) kertomaan lisää jäljellä oleviin kuviin liittyviä muistoja ja tunnelmia. 

Nyt lämpöinen ajatus lumipyryn keskeltä!

Leena