Reissunaisen haja-ajatelmia

KUVA 1.

Viime aikoina, kotikulmille käpertyneenä ja lähes eristyksissä nököttäneenä, olen mielessäni pyöritellyt ajatuksia matkustamisesta. Moni varmaankin toteaisi, että siitä puhe mistä puute. Ja niin varmasti onkin. Tai ainakin matkustamattomuus (huh, mikä sana) on jättänyt enemmän aikaa asioiden mietiskelylle sohvannurkassa.

Olen mietiskellyt, että miksi olen aina halunnut matkustaa? Olenko jotenkin levoton sielu?Mikä ihme minua on kerta toisensa jälkeen houkuttanut pakkaamaan laukut ja lähtemään reissunpäälle? Mitkä kaikki asiat kulloinkin ovat vaa´assa painaneet? Pelkkien lomamatkojen tarkoitus on toki ollut aina selvä, mutta entä ne kaikki muut reissut? 

KUVA 2.

Kun muutimme asumaan Hollantiin, kyse oli yhteisestä päätöksestä. K sai sieltä mainion työtilaisuuden ja oli selvää, että lähtisin mukaan. Koska tiesin, että K tulisi sieltä käsin olemaan todella paljon matkoilla, vaihtoehtoja oli tasan kaksi: kotona yksin kököttäminen tai reissukaveriksi heittäytyminen. En halunnut uhrata montaa vuotta kämpillä yksin kököttämiseen, varsinkin kun uudessa maassa ei ollut valmiina omaa verkostoa. Eikä tietysti lapsiakaan enää huollettavana! Järjestin omat asiani niin, että minulla olisi mahdollisuus lähteä reissuille mukaan, aina kun niin haluaisimme. Taloudellisesti ja etenkin eläkeasioita punniten, ratkaisu oli todella pöljä, mutta totesimme, että raha on vain rahaa ja toisaalta matkustamisen lisäksi muut menot eivät sitten olisi suurensuuria. Laskimme, että tulisimme pärjäämään. Nyt ajattelen, että ratkaisu oli juuri silloin enemmän kuin oikea. Toivottavasti ajattelen niin vielä vuosienkin päästä.

KUVA 3.

Enemmänkin noiden vuosien suhaamisessa mieltä painaa globaalimmat asiat. Jo tuolloin aloin miettiä lentämisestä kertyviä päästöjä ja tietysti sitä kautta koko ilmastokriisiä. Joskus lisäsimme lentolippuihimme päästöjen kompensoimiseen suunnattuja maksuja, vaikka toki ymmärsimme, ettei asia voi olla ihan noin yksinkertainen. Ehkä se kuitenkin niillä kerroilla hieman lievitti omantunnon tuskia, mutta tietysti vain hieman. Menee vielä todella pitkään, ennen kuin kaikki nuo entiset lentosynnit tulee nollattua. Tuskin koskaan.

KUVA 4.

Kompensaatiojärjestelmä on kovin monimutkainen ja päästövähennyksien vaikutuksia on kai todellisuudessa hyvin vaikeata  mitata. Toimittaja Kimmo Ohtonen pohtii tätä kompensaatio-asiaa uusimmassa Mondo-lehden kolumnissaan näin: "Päästöjen kompensointi ei ole vapaudut vankilasta -kortti, mutta se on hyvä lähtökohta. Ympäristönsuojelun tulee olla sisäänrakennettu osa meidän kaikkien elämää."  

KUVA 5.

Ajattelen, että on todella hyvä puhua näistäkin asioista. Uskon, ettei lentämistä voi kokonaan lopettaa, mutta varmasti itse kunkin olisi viisasta lentää harkitummin ja siten radikaalisti vähentää päästöjä, ei pelkästään kompensoida nykyistä kulutusta. Maailmalla mietitään kuumeisesti sopivia tapoja ratkaista näitäkin ilmastokriisiin liittyviä kysymyksiä ja valtioiden päämiehet ehdottavat esimerkiksi puiden istutusta lääkkeeksi tähän kriisiin. Itse en tiedä riittävästi näistä(kään) jutuista. Arvelen kuitenkin, että olisi tehtävä jotain muutakin kuin vain istutettava lisää puita, koska se taitaa olla kovin hidas tapa korjata tilannetta. Eikä puiden istuttamisesta kai sellaisenaan edes ole tämän käsillä olevan ilmastokriisin ratkaisijaksi. Kunpa tietäisin tähän oikean ratkaisun! Planeettaa olisi mahtavaa pelastaa!!!

KUVA 6.

Viimeiset pari vuotta olemme (pakon edessä?) osallistuneet ilmastotalkoisiin näissä matkustusasioissa. Mökkimatkat viime kesänä jäivät pariin kolmeen. No, muutaman muunkin autoretken olemme toki tehneet, mutta siinä se. Ja työmatkaliikenne meillä on nyt minimissä, vaikka täällä Suomessa olen matkat työpaikalle toki aina aiemminkin tehnyt jalkoja ja julkista liikennettä hyödyntäen. 

Mutta siis, viime aikoina olen katsellut valokuvia kaikilta noilta matkoilta ja samalla mietiskellyt asioita, jotka liittyvät reissaamisen ihanuuteen, vaivalloisuuteen, uusille asioille altistumiseen, oman kotoisan elämänpiirin vertaamiseen kaikkeen nähtyyn (hyvään ja huonoon),  köyhyyden ja kurjuuden näkemiseen, mielettömän vaurauden kummastelemiseen, erilaisten (ja silti lopulta niin samanlaisten) ihmisten kohtaamiseen, uusiin tapoihin tutustumiseen... Ja mitä kaikkea!? 

KUVA 7.

Luulen, että monissa meissä on utelias puoli, seikkailija, joka aika ajoin haikailee vieraille maille. Aika usein ymmärrettävänä esteenä matkustamiselle on taloudellinen tilanne. Tai pandemia. Tai liuta lapsia ja matkustamiseen nihkeästi suhtautuva puoliso. Joskus taas seikkailut jäävät toteuttamatta, koska omaa mieltä alkaa vaivata mukavuudenhalu tai ehkä varovaisuus ja jonkinlainen pelko uusia asioita kohtaan. Tai sitten omaan elämäntilanteeseen vain liittyy niin paljon kuormittavia asioita ja velvollisuuksia, ettei voimia yksinkertaisesti riitä mihinkään muuhun kuin elämästä selviytymiseen. Tai juurikin nuo lentohäpeät tai ilmastoahdistus. Silloin seikkailija pysyy viisaasti taka-alalla, vaikka sellainen jossakin sisikunnassa asustelisikin. 

KUVA 8.

Sitä paitsi harva meistä on yksinomaan rauhaton vaeltaja tai konservatiivinen paikallaanpysyjä. Nämä ominaisuudet voivat vaihdella ja ilmentyä erilaisina eri elämänvaiheissa. Lämmöllä muistelen varhaisnuoruuttani, jolloin varsinkin keväisin mieleeni asettui epämääräinen kaiho. Tuli lähes vastustamaton tarve lähteä jonnekin. Minne? Ihan sama, kunhan jonnekin! Vaikka naapurikylän kioskille. Nykyisin tuollaista vatsassa väreilevää kaihoa en enää tavoita, mutta silti joskus vielä muistan sen pienenä levottomana kutituksena. Ehkä juuri keväisin.

KUVA 9.

Ja aina, vaikka matka olisi ollut miten antoisa tahansa, kotiin on ollut aina hyvä palata. Kun olen viipynyt riittävän kauan poissa, ja täyttänyt silmät, korvat, nenän ja suun uusilla elämyksillä, haluan kotiin miettimään ja sulattelemaan kaikkea nähtyä  ja koettua. Eikä matka tietenkään ole matka ilman kotiinpaluuta! 

KUVA 10.

Vilpittömästi viihdyn kotona. Tykkään rutiineista, helppoudesta ja turvallisuudesta. Mutta toki, jos pandemia äkkiseltään helpottaisi ja kukkaron pohjalla olisi sopivasti rahaa, olisin heti valmis lähtemään jonnekin missä saisin varaslähdön kevääseen. Ilmaa, valoa ja lempeitä tuoksuvia tuulia.

Postauksen kuvat ovat satunnaisia väläyksiä reissuilta sinne ja tänne. Tunnistatko kuvien paikkoja tai arvaatko muuten vain, missä kuvat on napsittu?

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Leena

P.S. Seuraavassa postauksessa yritän muistaa kertoa, mistä kuvat ovat.