Aikainen aamu rannalla

 

Lauantaina heräsimme mökillä hyytävän kylmään, mutta samalla merkillisen kauniiseen aamuun. Järven yllä vyöryi paksu persikan värinen sumupilvi! Muuten oli aivan hiljaista, mutta jostain lähistöltä sumun seasta kuului vesilintujen ääntelyä ja veden loisketta linnun laskeutuessa tyyneen vedenpintaan. Tunnelma oli lähes satumainen.

Yleensä vastapäinen saari näkyy meidän mökkirannalle, mutta nyt maiseman edessä oli tuo paksu sumupilvi, jota aurinko vähitellen alkoi sulattaa ja lämmittää ja hiljalleen saarenkin ääriviiva alkoi hahmottua sumun takaa. Jännittävin hetki oli, kun jostain sumun seasta joutsen lensi ihan läheltä editsemme rannan suuntaisesti. Olin niin ällistynyt tuosta hetkestä, että kamera unohtui kokonaan. Ja se on jotain se! Yleensä olen aika tarkkana. Jälkikäteen vähän harmitti, mutta niinhän ne parhaat hetket pitäisikin oikeastaan kokea: painaa kuva vain omaan mieleen. Valokuvissa kaikki  latistuu köyhän kaksiulotteiseksi.

Sumu väistyi vähä vähältä kauemmaksi ja sen seasta putkahti näkyviin ensin yksi kuikka. Se taisi olla sama, jonka laskeutumisen veden pintaan olimme aiemmin kuulleet. Lintu löysi toisen kaltaisensa ja hetken kuluttua mukaan liittyi vielä kolmaskin. Ne alkavat luultavasti hiljalleen kokoontua parviksi ja suunnittelevat jo tulevaa syysmuuttoaan. Kuikka on yksi upeimmista linnuista, joita mökkijärvellämme pesii ja haikea kuikan huuto on eittämättä upea tunnelman luoja valoisassa kesäillassa tai -yössä.

Rannan suuntaisesti vasemmalla alkoi sumu väistyä ja naapurin laiturinkärki näkyi jo ihan hyvin. Kauempana veden päällä sumu oli silti vielä melko sakeaa lohenpunaista puuroa. Kun katson nyt jälkeenpäin näitä kuvia, ilman tuota tuttua laituria olisi mahdotonta sanoa, mistä kuva on otettu.

Rannalta oikealle katsoen taas näkyi kaunis, keveä, enemmänkin usva kuin sumu, joka auringon hiljalleen puhaltamana työntyi veden päälle. Merkillistä oli se, että samanaikaisesti rannan vastakkaisilla puolilla oli niin kovin erilainen tunnelma; niin kuin kokonaan eri aamuina saattaisi olla! 

Sunnuntai-aamuna ei edellisen aamun vaaleanpunervaa sumupatjaa järven päällä enää näkynyt, mutta tuo auringon "puhaltama" kevyt usva-näytelmä toistui jälleen. Niin ihmeen herkkää ja kaunista!

Seuraavat kuvat eivät enää ole rannalta, vaan kotimatkan jo alettua tien varressa oli pakko pysähtyä ja napata pari kuvaa upeasta maaruskasta kangasmetsässä. Esteetikon silmä sai taas makeata mahan täydeltä ;)

Oletko sinä ehtinyt nauttia kauniista syys-aamuista? Tai kuulakkaista illoista ja upeista auringonlaskuista? 

Nyt taitaa luvassa olla sateisempi jakso, mutta sehän ei näin syyskuussa ole mikään yllätys. 

Iloa päiviisi <3

Leena