Luumujen aika

Raikasta syyskuuta teillekin <3

Tänä aamuna näkyi somessa tuttavien lataamia ensimmäisiä kuuran peittämiä auton tuulilaseja. Nytkö jo, vähän hämmennyin. Vaan aurinko onneksi hymyili ihanasti ja sai takapihan pihlajanmarjat hehkumaan syvän oranssinpunaisina. Kerrassaan upea aamu! 

Mutta onhan tuo selvä merkki siitä, että omat sadonkorjuut on hoideltava pikkuhiljaa loppuun asti. No, sadonkorjuu tosiaan kuulostaa aika mahtailevalta, hehee. Pihasta on herukat poimittu jo ajat sitten, samoin yrtit ja raparperit. 

Ihanan luumupuun perimme talomme edellisiltä asukkailta. Se alkaa olla aika vanha, mutta tuottaa luumuja runsaasti. Aikaisin keväällä Jesse-arboristi kävi leikkaamassa siitä kuivimpia oksia pois ja totesi, että tuo homma olisi kyllä pitänyt tehdä jo ainakin viisi vuotta sitten. Kesällä puu sitten palkitsi meidät, joko leikkaamisen takia tai siitä huolimatta, ihan uskomattomalla määrällä vihreän oliivin näköisiä raakileita. Sydäntä särkien teimme ohjeen mukaan ja karsimme niistä noin kaksi kolmasosaa pois, sillä puu ei kuulemma jaksa kantaa ja huoltaa niin isoa määrää hedelmiä. Yritimme napsia toisiaan liian lähellä kasvavia raakileita kykyjemme mukaan, mutta on sanottava, että aika hakuammuntaa valinta oli. Nyt näyttää siltä, että vieläkin reippaammin olisimme huoletta voineet toimia. Satoa nimittäin riittää. 

Luumuja on hiljakseen kypsynyt tässä pitkin syksyä. Onneksi eivät olekaan valmiina kaikki yhtä aikaa. On ollut aikaa ja mahdollisuus etsiskellä sekä testailla erilaisia reseptejä ja säilöntäohjeita. Laitan tänne pari löytämäämme herkullista ja kokeilun arvoista ohjetta. Jos omasta pihasta ei löydy luumupuuta, kaupasta toki löytää eri kokoisia ja värisiä lajikkeita mielin määrin. 

Nyt on todellakin luumujen aika!

Tämän vanhan ohjeen K oli löytänyt jostain lehdestä. Saattaa olla vanha Kodinkuvalehti, mutta takuuseen en mene. Ohje oli kuitenkin todella hyvä eli vahva suositus tälle, jos tykkäät vähänkään etikkaisesta mausta.

Huippuherkullinen luumuchutney

1 kg luumuja

2 punasipulia

3 sentin pala tuoretta inkivääriä

1 dl rusinoita

2 dl fariini- tai muscovadosokeria

1 dl taloussokeria

1/2 tl suolaa

1 1/2 dl punaviinietikkaa

5 tähtianista

2 kanelitankoa

1. Poista luumuista kivet, kuori ja paloittele hedelmät. Kuori ja silppua sipulit. Kuori ja raasta inkivääri hienoksi.

2. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Alenna lieden lämpöä ja keitä hiljalleen puolisen tuntia. Poista tähtianikset ja kanelitangot.

3. Purkita chutney puhtaisiin, tiiviskantisiin purkkeihin. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. 

Tämä chutney maistuu taivaalliselta esimerkiksi kanan tai kalkkunan lisäkkeenä. Minä tosin voisin syödä sitä välillä pienen lusikallisen verran ihan sellaisenaan, siihen on tullut melkein himo.

Jos etikka tökkii tai tuntuu liian raskaalta, kokeile tätä toista, hieman raikkaampaa ja yksinkertaisempaa luumuchutneytä. Aivan yhtä hyvää se ei mielestäni ole, mutta se sopii kyllä mainiosti suolakeksien ja vaikkapa brien, sinihomejuuston tai vuohenjuuston seuraksi. Tämän ohjeen olen napannut (ja ehkä vähän mukaillut)  Hus&Hem-lehdestä vuodelta 2021.

Mausteinen luumuchutney

1/2 kg luumuja

1 punainen chilipaprika

1 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

150 g hienosokeria

yhden sitruunan mehu

Pese luumut ja poista kivet. Pilko luumut reiluiksi paloiksi (jätin pienet luumut puolikkaiksi). 

Hienonna chilipalko ja raasta inkivääri. 

Laita luumut, chili, inkivääri, sokeri ja sitruunanmehu kattilaan ja keitä seos sakeaksi. Luumujen pitäisi olla pehmeitä ja osan nesteestä haihtunut. Tässä vaiheessa ohje neuvoo lisäämään vielä sokeria maun mukaan, mutta minusta se ei ollut tarpeen. 

Purkita kuumana puhtaisiin tiiviisiin lasipurkkeihin.

Helppo jälkiruoka luumuista

Koska luumuja on tänä vuonna (pihan iloisesta ja ahneesta pikku oravasta huolimatta) ihan reippaasti, riittää niitä kakuiksi, piirakoiksi ja jälkiruoiksi asti. Maailman helpoin luumujälkkäri tekeytyy uunissa melkein itsekseen. Vähän toki täytyy avittaa, eli heitellä voideltuun uunivuokaan pestyjä, puhdistettuja ja puolitettuja luumuja, rapsaus fariinisokeria ja sitten vain karkeasti rouhittuja saksanpähkinöitä luumujen päälle. (Jos olet oikein hövelillä tuulella, pari ihan pientä nokaretta voita tekee ihmeitä, mutta itse en sitä useinkaan lisäile.) Laita uunivuoka 180-asteiseen uuniin reiluksi 10 minuutiksi, niin että luumut ovat pehmenneet. Tarjoile kylmän vanilijajäätelön kanssa. 

Itse teen tämän jälkkärin vain silloin, kun uuni on muutenkin ollut lämpimänä. Paistoaika on nimittäin niin lyhyt, että pelkästään sen vuoksi en näinä aikoina raaski uunia lämmittää. Mutta siis namia on tämäkin.

Tässä nolosti eilisen jälkkärin mikrossa lämmitetty jämä, joka oli jo menettänyt rakenteensa ja värinsä mutta jätskin kanssa oli yhä maultaan ihanaa ;)

Makean ystävänä K on toivonut vielä ihan perinteistä makeaa luumuhilloa. Ohjeen etsiskely on kesken, mutta mikäli yöpakkaset eivät ihan heti oikeasti pihaamme hyökkää, ehtinen perinteisen hillonkin vielä toteuttaa. 

Ja sitten muuta

Syyskuu on alkanut ihan mukavan tavanomaisesti. Ns. vapaa-aikaamme kuuluu aika paljon perhepiirin pikkuisten ja appivanhempien huoltohommia, mutta onneksi välillä myös ihan muuta. Tiistaina, itseasiassa yli parin vuoden tauon jälkeen, kävimme oopperassa. Lähes viiden tunnin Valkyyria-esitys sai minut pauloihinsa! Toki kaksi kunnollista väliaikaa jaloitteluineen ja virvokkeineen olivat tarpeen. Valkyyrian ensi-illanhan piti olla jo keväällä 2020, mutta vasta tänä syksynä se voitiin toteuttaa. Kyseessä on Wagnerin Ring-tetralogian toinen osa. Ensimmäisen Reininkulta-osan ehdimme käydä katsomassa kolme vuotta sitten, mutta sitten seurasikin tämä pitkä tauko. Kolmas osa, eli Sigfrid, on toivottavasti vuorossa jo ensi keväänä. 

Ringin sanotaan olevan kolossiaalinen saaga, aikuisten visuaalinen satu, jossa kaikki on mahdollista. Wagnerin musiikki on jotenkin "suurta", juoni on todella lennokas ja hahmot sekä teemat vielä kummallisempia. Kaiken tämän mutkikkuuden kokoamiseen Wagnerilta kuluikin aikoinaan 26 vuotta. Ensi-ilta oli 1870 Saksassa. Tuloksena on oopperahistorian suurimmaksi luomukseksikin sanottu kokonaisuus, joka hakee vertaistaan taiteen historiassa.

Hassua, että en ole tässä pitkän tauon aikana sen kummemmin kaivannut tuota taianomaista oopperan tunnelmaa, mutta nyt kun sain taas maistaa sitä, taisin jäädä koukkuun.

Teille kaikille lähetän nyt raikkaita, aurinkoisia ja voimaa antavia ajatuksia ja siirryn taas arkihommiini. Voikaatten hyvin <3

Leena