.JPG)
Värikästä syyskuun loppupuolta! Kuvituksena on tällä kertaa näkymiä lauantain retkeltämme Suomenlinnaan, vaikka ne eivät varsinaisesti liity tekstiin. Olen vain vieläkin ihan fiiliksissä noista ihanan merellisistä ja syksyisistä maisemista.
Toivottavasti laskin oikein, mutta luulen että juurikin huomenna 28.9. Kanavalla-blogi täyttää seitsemän vuotta. No, väliin mahtuu vuosi 2020, jolloin postauksia taisi olla tasan kaksi, mutta silloinkin henki pihisi. Juuri ja juuri.
Nyttemmin kirjoittelen hyvin matalalla profiililla, eikä Kanavalla-blogia pitäisi löytyä hakukoneilla tai blogi-listoilta. Silti te monet ihanat tutut olette jostain kuin ihmeen kaupalla löytäneet tänne ja uusiakin kävijöitä on ilokseni ja ihmetyksekseni jostain ilmestynyt - jopa kommentoimaan asti! SYDÄMELLINEN KIITOS teille kaikille monista kommenteista ja muutakin kautta tulleesta palautteesta. Vaikka olen valinnut vain pienimuotoisen postailun, ihan pelkästään itsekseni en ehkä jaksaisi kirjoitella.
Vuosien kuluessa tänne Kanavalla-blogiin kirjoittamisen ja kuvaamisen funktio on vähän vaihdellut. Aluksi tarve pitää omaa blogia syntyi ikävästä, jollaista ulkosuomalaisena Hollannissa koin. Oli ikävä lapsia, vanhempia ja ystäviä. Työkuviotkin muuttuivat silloin kertaheitolla. Haikeinta omalta kannaltani oli "jättää" perheen nuorimmainen Suomeen, vaikka toki hänelläkin oli jo silloin omat opiskelunsa, harrastuksensa ja menonsa kokonaan toisessa kaupungissa ja meillä kotona Helsingissä hän piipahteli vain säännöllisen epäsäännöllisesti. Ne oli niitä aikoja.
Hollannissa neljä vuotta kului nopeasti ja tosi paljon reissaten. Silloin oli aikaa ja mahdollisuuksia valokuvailla kiinnostavia paikkoja ja tänne blogiin tulikin kerättyä lukematon määrä matkakuvia ainakin Australiasta, Yhdysvalloista, Kiinasta ja Kanadasta, puhumattakaan keskelle Eurooppaa tekemiltämme retkiltä. Lisäksi keräsin tänne muistiin helppoja ruoka- ja leivontaohjeita ajatellen aluksi lähinnä Suomeen jäänyttä perheen nuorta miestä, joka vasta harjoitteli oman keittiön saloja. Ehkä jokusen ruokaohjeen onnistuin jopa ihan oikeasti ujuttamaan hänen repertuaariinsa ;D
.JPG)
Nykyisin Kanavalla on itselleni kiva paikka, jossa voin käväistä kurkkaamassa välillä jopa päivittäin ja sitten taas kiireisempinä aikoina saattaa vierähtää pidempikin aika, ennen kuin tänne "ehtii". Katsotaan, miten sitten jatkossa. Ylimääräistä stressiä ei harrastuksista yleensäkään kannattaisi ottaa, vaan niiden on tietysti tarkoituskin säilyä kivoina ja virkistävinä asioina. Sellaisena Kanavankin mieluiten pitäisin.
Tänään haluaisin jakaa ruokaohjeen, joka meillä kaivetaan aina silloin tällöin esiin. Syömme enimmäkseen kalaa tai kasvisruokaa, mutta olen huomannut että erityisesti perhekunnan pienimmille vieraille maistuisi mieluusti myös broileri. Ja maistuuhan tuo meille isoillekin silloin tällöin, ainakin heidän seuranaan. Ohje on alun perin Soppa 365 -sivustolta, mutta aikojen kuluessa olen sitä vähän muokkaillut ainakin maustamisen osalta. Kas tässä:
Broileripihvit ja pestokastike
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl ruiskorppujauhoja
2 dl vettä
1 iso luomusitruuna
1/2 rkl öljyä
400g luomubroilerin jauhelihaa
1 kananmuna
150 g fetaa
Reilusti rouhittua mustapippuria, ropsaus chili-lastuja, suolaa maun mukaan (huomaa että feta on suolaista), ehkä kapriksia tms. syöjistä riippuen
Kastike: 200 g kermaviiliä ja 2rkl pestoa
Sekoita pesto kermaviilin sekaan ja laita odottamaan jääkaappiin.
1. Laita korppujauho isoon kulhoon turpoamaan kahteen desiin vettä. Raasta sitruunasta ohut keltainen kuori hienoksi raasteeksi ja purista hedelmästä myös mehu.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota lempeästi sipulisilppua viitisen minuuttia. Älä anna ruskistua!
3. Sekoita sipulisilppu turvonneeseen korppujauhoon, lisää raastettu sitruunan kuori ja mehu, jauheliha, murusteltu feta, muna ja mausteet.
4. Kääntele ainekset sekaisin ja nostele seoksesta lusikalla leivinpaperilla vuoratulle pellille pieniä pihvejä. Tästä annoksesta tulee n. 20 sopivan kokoista pihviä, jotka mahtuvat juuri ja juuri yhdelle uunipellille.
Paista pihvejä 225 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia.
Tarjoa pihvit kuumana kylmän kermaviilikastikkeen kanssa.
Pihvien lisäkkeeksi ainakin meille aikuisille riittää yleensä runsas salaatti ja hyvä leipä, mutta pikkuiset rakastavat myös papan tekemää pehmoista perunamuussia ja yhdessä raastettua porkkanaraastetta.
Energistä viikkoa, voikaatten mainiosti !
Leena
Onnittelut blogille ja tietysti sinulle joka sitä kirjoitat. Ihanat kuvat ihanasta Suomenlinnasta. Olen päässyt siellä käymään pari kertaa ja ihastuin kerta kaikkiaan.
VastaaPoistaMukavaa syksyä sinulle<3
Kiitos Kristiina <3
PoistaOn kiva, että sinäkin käyt täällä kurkistelemassa ja kommentoimassa :)
Suomenlinna on minulle tärkeä paikka ja silloin kun asuimme Helsingin keskustassa, sinne oli ihana lähteä välillä tuulettumaan ja hengittelemään. Näin syksyisin on parasta se, että saarella on paljon vähemmän vierailijoita. Meillä on aika usein mukana omat termarikahvit ja pullat ja lauantaina omat eväät olivatkin hyvä juttu, koska suosikkimme suloinen Piperin kahvila oli jo suljettu. Tosin saarelta löytyy kyllä monta muuta avoinna olevaa kivaa kahvilaa ja ravintolaa.
Valoisaa syyskuun loppua myös sinulle <3
Kiva kuva puutarhatuoleista!
VastaaPoistaKiitos Ulrika! Ne ovat Piipperin kahvilan tuoleja, mutta koska kahvila oli suljettu, uskalsimme istahtaa hienolle näköalapaikalle syömään omia eväsleipiämme. Eväistä nautti kanssamme ainakin 100 varpusta :)
PoistaEnsinnäkin tosi paljon Onnea seitsemän vuoden blogitaipaleesta.
VastaaPoistaOlen edelleen tosi iloinen siitä, että pysyt edelleen kanavalla, etkä laittanut lopullisesti pillejä pussiin, vaikka sellaistakin oli jossain kohtaa ilmassa (olisko se ollut juuri se vuosi 2020).
Ja sitten laiskuuttani kopioin tekstistäsi pari kohtaa, joihin (jälleen) samaistun täysin:
"Ylimääräistä stressiä ei harrastuksista yleensäkään kannattaisi ottaa, vaan niiden on tietysti tarkoituskin säilyä kivoina ja virkistävinä asioina." ja "Vaikka olen valinnut vain pienimuotoisen postailun, ihan pelkästään itsekseni en ehkä jaksaisi kirjoitella"
Se on omallakin kohdallani juuri noin. Ja se onkin ihan parasta, että täällä voi viettää ihan niin paljon aikaa kuin hyvältä tuntuu ja sitten taas pysyä pois, kun ei tunnu tai ei vaan kertakaikkiaan ehdi, jaksa tai huvita. En varmasti edes pystyisi tekemään tätä työkseni, koska aikataulu- ja tekstien määräpaineiden alla menisin todennäköisesti lukkoon, enkä pystyisi kirjoittamaan riviäkään. Oma tyylini kun on se, että teksti siirtyy kokolailla suoraan päästä paperille ja jos pää on tyhjä, niin on paperikin :).
Olet myös onnistunut siinä, missä moni muu omalla kohdallani ei. Ja se on nuo sinun reseptit (joista päällimmäisenä on mielessä piparkakkutaikina), jotka on aina todellakin omaan makuuni herkullisen kuuloisia, hyvistä aineksista tehtyjä ja kauniisti kuvattuja.
Saattaa olla, että päätyy tämäkin hyvinkin pian testiin, koska lokakuusta on omalla kohdallani todennäköisesti tulossa osittainen lomautuskuu ja aikaa jää moneen sellaiseen asiaan, jota en normisti tee.
Kiitos kaikesta Leena ja pysytään Kanavalla <3.
PS. Ihanat kuvat!
Kiitos Annukka!
PoistaJos en ihan väärin muista, niin se oli isolta osalta sun ansiota, että ne pillit eivät menneet silloin ihan pussin pohjalle asti. Ehdotit, että jättäisin oven raolleen ja niinpä tein. Ainakin itselleni se oli varmasti hyvä ratkaisu, koska ilo kirjoitteluun näyttää taas vähän elpyneen. Mutta just niin kuin sinäkin sanoit: Ei paineita! Kirjoittelen samoin kuin sinä, eli päästä suoraan paperille -tai ruudulle siis. Ja välillä molemmat tosiaan ovat tyhjiä. Silloin on tauko kohdallaan.
Kaikkein ihaninta on se helpottava huomio, että kaikki entiset blogikaverit eivät ole taukojenkaan aikana kokonaan unohtaneet. Olisi varmasti aika raskasta aloittaa koko homma ihan alusta ja löytää paikkansa uudelleen tässä valtavassa blogistaniassa.
Hyvä, jos osaat suhtautua lomautuskuuhun siten, että silloin on aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain mitä ei tavallisesti ehdi tai jaksa. Toivottavasti löydät monta kivaa juttua! Ja ihan mahtavaa, jos saan joskus sinutkin kokeilemaan/harkitsemaan jotain uutta ruokaohjetta. Nämä broileripihvit ovat melko asiallista syötävää ja jos vähän paneutuu maustamiseen, ne maistuvatkin ihan hyviltä. Minä tykkään melkein kaikesta missä on mukana paljon raastettua sitruunankuorta ja fetakin minulle maistuu ja siis melkein kaikki vähän happaman kirpeät jutut. Ja helppo valmistus on aina plussaa!
Olen tosi iloinen, jos sinäkin Annukka pysyt kanssani Kanavalla <3
Paljon, paljon onnea seitsemänvuotiaalle blogillesi. En muista, mistä aikoinaan löysin blogisi. Täällä on ilo poiketa ja vuosien myötä "tutuiksikin" olemme tulleet.
VastaaPoistaToivomuksista huolimatta minulle ei ole omaa blogia. Face bookiin kirjauduin kesällä 2015 ja päivitän sitä edelleen harvakseltaan.
Monet reseptisi olen tehnyt ja säästänyt. Pullaohje oli super.
Iki-ihana Suomenlinna! Pääkaupunkiseudulla asuessa sinne oli helppo mennä. Onneksi kauniita kohteita on kaikkialla, meillä täällä on esimerkiksi Aulanko!
Kaikkea hyvää ja kirjoittelemisiin!
Kiitos sinullekin Marjatta!
PoistaOn oikeastaan ihanaa, että sinäkin tunnut mukavan tutulta, vaikka et omaa blogia kirjoittelekaan. Aprikoin joskus, että mistähän se mahtaa johtua. Ihan oikeasti mietin, että voitaisiinkohan me tuntea jostain muusta yhteydestä, mutta ei varmaankaan. Päädyin siihen, että viehättävissä kommenteissasi olet ehkä kertonut kuitenkin jotain sellaista itsestäsi, mitä ei tavanomaisissa parissa rivissä ehkä olisi tullut esille.
Totta: Aulanko on ihastuttava paikka! En muista, olenko kertonut, että eräänä Hollannin vuosistamme, kun oma Suomen koti oli vuokralla, halusimme viettää joulua kaikesta huolimatta perheen kanssa Suomessa. Kummankaan iäkkäiden vanhempien luokse ei koko joukkoa silloin voinut kutsua ja lastemme silloiset koditkaan eivät olisi meitä kaikkia voineet majoittaa. Silloin kutsuimme koko köörin viettämään hotellijoulua Aulangolle. Talvellakin Aulangon kaunis ympäristö lumimaisemineen tuntui meistä Amsterdamin asukkaista ihanan tunnelmalliselta.
Olen niin iloinen, että olen täällä saanut tutustua myös sinuun Marjatta ja toivon, että Kanavalla tapaamme taas.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitos Leena! Kuka tietää, vaikka tiemme olisivat kohdanneet. Ainakin monet asiat yhdistävät. Kauniisti kommentoit.
PoistaHotellijoulu Aulangolla ei ole yhtään huonompi vaihtoehto kuin hotellijoulu ulkomailla. Tosin kuopus, joka matkustaa paljon työn merkeissä sekä passin kanssa että ilman, on kertonut Aulangon olevan uudistamisen tarpeessa.
Silloin tällöin ajelemme kauppareissuilla Aulangon kautta ja ihastelemme näkymiä.
Kirjoittelemisiin!
Marjatta, ehdin onneksi eilen illalla nähdä nyt jo poistetun viestisi. Kiitos siitä <3 Laitan sinulle yv-viestiä kunhan ehdin.
PoistaKirjoittelemisiin!
Sähköpostini on etunimi.sukunimi@pp.inet.fi.
PoistaTämä vielä tarkensi. Hyvä!
PoistaLaitoin sinulle postia :)
PoistaPaljon onnea sinulle Leena ja niin ihanalle blogillesi💚🎁🎉💐🎈🎂Oli ilo aikoinaan löytää blogisi kun asuitte Hollannissa, koska olin itsekin viettänyt siellä aikoja, ja olen iloinen siitä että vieläkin bloggaat täällä, sillä blogisi on ehdottomasti yksi suosikeistani❤️ja kiitos paljon sinulle monista niin mukavista kommenteista.
VastaaPoistaIhana Jael, kiitos kivoista sanoistasi! Olet varmasti ahkerin kommentoija täällä <3, ja kirjoitat myös itse pariakin oikeasti kiinnostavaa blogia. Kaukokaipuuni saa niistä ravintoa näinä itselleni vähän paikoilleen jämähtäneinä aikoina. Postauksesi ovat aina niin täynnä värejä, aurinkoa, ja ennen kaikkea sinusta itsestäsi huokuvaa lämpöä ja välittämistä -kirjoitat sitten ihmisistä, eläimistä tai vaikkapa kauniista rakennuksista.
VastaaPoistaKiva, että jaksat käydä täällä ja kommentoida!
Nyt kävi niin, että upeat kuvat Suomenlinnasta jäivät kertomasi varjoon...
VastaaPoistaja kuvat piti palata katsotaan luettuaan ensin "Synttäri-tarina"!!
Lämpimät onnittelut ja minä etsin kyllä vaikka kivekolosta aikaa käydä lukemassa matkapostauksiasi... sillä varsin tuttuja maita.... minä en ole tajunnut bloggailla reisuissa vasta kuin viime vuosina... monesta reisusta on vain paksu skräpätty valokuva/muistoalbumi...
Huomaan yhä enemmän yhtäläisyyksiä... sillä meilläkin syödään varsin kala-kasvispitoisia aterioita... ja pienet kyllä nauttii juuri broilerista ja jauheliharuoistakin, jotka valmistan karitsan luomujauhelihasta!
Suomenlinna ja Vallisaari kiehtovat aina... itseasiassa en olekaan koskaan käynyt niissä syksyllä!
Lokoisaa lokakuuta; viltin lämpöön kääriytymistä ja turvallista kynttilänpolttelua toivotan syksyysi!!
Kiitos Repolainen! Sinäkin olet siis reissunainen!! No, minun reissailuni ovat kyllä viimeiset vuodet olleet kovin vaatimattomia, mutta mieleltäni koen yhä kuuluvani reissaajien heimoon ;).
PoistaKyllä paperikuvat liimattuina albumeihin ovat niin siisti juttu ja toki varmasti vielä hienommat tyylikkäästi skräpättyinä.
Juu, pikkuiset tarvitsevat myös proteiinia ja sitä on helpointa tarjota lihan muodossa. Linsseistä ja pavuista nuo eivät vielä ole oppineet tykkäämään. Luomukaritsa kuulostaa tosi hyvältä vaihtoehdolta.
Samanlaista viltti- ja kynttilä-lokakuuta toivottelen myös sinulle <3