torstai 2. marraskuuta 2017

Italian sijasta Suomeen



Alunperin oli tarkoitus viettää pitkä viikonloppu Italiassa Venetsian lähellä Proseccon maisemissa, vaan sitten suunnitelmat äkisti muuttuivat. K lähti yksinään Italiaan työasioissaan, minä jätin Italian lipun käyttämättä ja varasin toisen lentolipun Helsinki-Vantaalle. 

Aamulla kotipysäkillä lentokenttäbussia odotellessa sain kummastelevia katseita vieressäni seisoskelevalta nuorelta naiselta, jolla pikkuruisen teepparin päällä oli vain avonainen ja yhtä pikkuruinen farkkutakki. Lämpimässä aamussa hikoilin ja vähän nolottikin paksussa talvitakissani. Teki mieli selitellä minne olen menossa, mutta lopulta annoin olla. Mitäpä sillä väliä.  



Kun lento viime torstaina iltapäivällä laskeutui Suomen kamaralle, lunta oli satanut jo ihan kunnolla ja myräkkä jatkui koko bussimatkan Tampereelle asti. 



Näky Keimolassa bussin vaihtoa odotellessa oli aika loskaisen lohduton mutta vähitellen, pohjoisemmaksi edetessä, maisema alkoi lumikinosten kasvaessa muuttua häkellyttävän kauniiksi. Samassa bussissa matkustaneet kreikkalaiset kuvasivat näkymiä kännykkäkameroillaan ja hihkuivat aivan haltioissaan. Olihan se kieltämättä aika eksoottinen näky myös Amsterdamin lämpimähköstä syksystä Suomeen lennähtäneelle. 

Vaikka maisema oli todella kaunis, en vain saanut kaivetuksi kunnollista kameraani esille. Pari hätäistä ja suttuista kuvaa nappasin kännykälläni, mutta siinä se. Matkani varsinainen syy oli Suomesta tullut suru-uutinen ja perjantaina vietettävä siunaustilaisuus. Ajatukset taisivat olla muualla kuin maisemassa tai lumipyryssä.

Lauantain vesisateessa hyppäsin sitten taas uuteen bussiin ja matkasin vielä pariksi päiväksi Turkuun. En odottanut muuta kuin leppoisia hetkiä nuorten kanssa, mutta pääsin sen lisäksi lauantaina maistelemaan Torgetin (kirjoitusvirhe johtuu hollantilaisesta näppiksestäni) savusiika-kukkakaalipizzaa ja  drinkille Tiirikkalaan höpöttelemään ja kuuntelemaan live-musiikkia. Oli niin hyvä olla. 

Ja hei, sitten sunnuntai-aamupäivällä osallistuin vielä ankkajahtiin.  Turun kaupunginkirjastoon oli nimittäin piilotettu Luther-kumiankkoja. Luitte aivan oikein! Todellakin: Luther-kumiankkoja!! Aika erikoiselta kuulosti minustakin. Mutta nyt on siis ollut meneillään maailmanlaajuinen reformaation 500v - juhlavuosi. Reformaatio on vaikuttanut Suomessakin Agricolasta lähtien kieleen, kirkolliseen elämään, koulutusjärjestelmään, yhteiskunnan turvaverkkoihin, kansainvälisiin suhteisiin, tapoihin, taiteisiin, kalenteriin ja moneen muuhun asiaan, siis virallista tiedotetta lainatakseni. Osa vaikutuksista jää varmasti arkipäiväisyydessään huomaamatta, mutta mekin päätimme nyt tämän verran asiaa juhlistaa. Tasan klo 12, kun kirjaston ovet avautuivat, rynnistys oli aikamoinen. Ankkoja ei onneksi meille isoille tarttunut mukaan, mutta muutaman onnellisen pikkukaverin näin ankka kainalossaan. En ollutkaan aiemmin käynyt kirjastorakennuksessa sisällä ja kiertelin siellä katselemassa sekä uutta, että vanhaa puolta. 





Eli siis varsin nuorekasta menoa tällä kertaa Turussa. Haikeana lähdin maanantai-aamuna kotimatkalle. Kyllä nuorten seura on ihan parasta!

P.S. Italiassa oli kuulemma ollut ihana sää ja hotellina hulppea linna, josta sain katsella kauniita valokuvia. Eikä kyllä näkynyt yhtään lumi- tai räntäsadetta. Mutta ei myöskään läheisten seuraa tai kumiankkoja!


Voima-ajatus Teille kaikille Amsterdamin marraskuusta,
Tot ziens!
Leena

7 kommenttia:

  1. Luther-ankka sopisi hyvin kokoelmiini.

    VastaaPoista
  2. Ai sulla on kokoelma!
    Hei, oletko koskaan käynyt Amsterdam Duck Storessa? Sieltä löytyy vaikka mitä: pappeja, palomiehiä, leipureita ja kaikkea siltä väliltä. Useimmat ammatit taitavat olla kumiankka-versioina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... mutta siis tuota Lutheria ei harmillisesti taida löytyä...

      Poista
  3. Kurja kun jouduit ikävän uutisen takia muuttamaan suunnitelmia (otan osaa!), mutta onneksi lyhyeen Suomilomaasi mahtui mukaviakin asioita. Hauska ankanmetsästys!

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Elämään kuuluu normaalisti sekä iloa että surua, eikä kukaan taida tosiaan pelkillä mukavilla päivillä selvitä tästä kaikesta.
    Ei Italian matkan peruminen hirmuisesti edes harmittanut, koska koin että läsnäoloni ja tukeni Suomessa olivat tärkeitä läheisilleni. Ja kuten sanottu, sain Turun reissusta myös paljon iloa ja hyvää mieltä. Ankanmetsästyksineenkin ;)

    VastaaPoista
  5. Minä satuin olemaan Roomassa, kun Suomessa oli talvi. No ehtii sieltä vielä toinenkin talvi tulla :)
    Elämän kudokseen kuuluu noita tummia (otan osaa) ja kirkkaita raitoja.
    Sinulla on ollut mukavat päivät Turussa, vaikkei Luther-ankka mukaan Amsterdamiin lähtenytkään. Hienoa kun tutustuit kauniiseen kirjastoomme.
    Mukavaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos Tuula.
    Ajattelinkin Sinua siellä Turunkulmilla liikkuessani.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!