torstai 13. lokakuuta 2016


Aikani




The only reason for time is so that everything does not happen at once.
-Albert Einstein



Aika tavalla olen pohdiskellut aikaa viime aikoina. Keväällä luin Claudia Hammondin kirjan Time Warped ja kaivoinpa vanhan Esko Valtaojan Kaiken käsikirjankin taas uudelleen esille. Aika on niin kumma juttu. 

¨Mitä sitten on aika? Jos kukaan ei kysy minulta, tiedän vastauksen. Jos haluaisin selittää jollekin mitä se on, en enää tiedä¨, tuskaili kirkkoisä Augustinus antiikin ja keskiajan taitteessa. Valtaojan mukaan sitä pitemmälle ajan mysteerin selvittämisessä emme oikeastaan ole seuraavien 1600 vuoden aikana päässeetkään. Lapsikin ymmärtää, mitä aika on, mutta kukaan ei ymmärrä sitä. 

Ajan ja avaruuden filosofiaan en nyt  kajoa, mutta aikaa on tullut pohdittua ihan arkipäiväisissä asioissa. 

Aikaa voi säästää tai sitten sitä tuntuu riittävän ihan tuhlattavaksi asti. Joskus sitä täytyy jopa tappaa. Joskus aika loppuu kesken tai aikaa voi myös antaa jollekin, jos on anteliaalla tuulella. Kovin usein aika tuntuu lentävän siivillä, mutta toisinaan se suorastaan jämähtää paikoilleen. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kiitävän. 

Ja sitten joku kysyy onko aikaa edes olemassa!





Koska ajan kokemus syntyy omassa mielessämme, voimme Claudia Hammondin mukaan itse tietoisesti vaikuttaa siihen, millä nopeudella aika tuntuu kuluvan. Emme ehkä halua ajan vilahtavan liian nopeasti ohi ja on olemassa keinoja, joilla voimme auttaa asiaa. Tai toisaalta pitkästyttävissä tilanteissa voimme yrittää saada tunteen ajan kulumisesta vähän nopeammin. Vaikka Hammond korostaa, ettei kirja ole ns. self-help book, hän antaa kuitenkin joitakin vinkkejä siitä, miten itse voi yrittää vaikuttaa omiin aika-kokemuksiinsa jokapäiväisessä elämässään.

Vaikka Time Warped-kirja ei mikään mieltä mullistava lukukokemus ollutkaan, huomaan silti miettiväni omia kokemuksiani ajan kulumisesta. Esimerkiksi kivalla tapahtumarikkaalla viikonloppumatkalla päivät tuntuvat kuluvan vauhdikkaasti ja sitten kotiin palattua tuntuu myös yllättäen siltä, kuin olisi ollut poissa tavallista viikonloppua paljon pidemmän ajan. Kyseessä on Hammondin mukaan ns. holiday-paradox. Mielemme päättelee uusien kokemusten määrän (ja muistijälkien) perusteella, että on täytynyt kulua enemmän aikaa. koska muistijälkiä tavallisessa viikonlopussa kertyy yleensä vain tietty määrä. Vastaavasti esim. viikonloppu, jolloin keskitymme etupäässä lepäilemään, eikä tapahdu mitään erityistä, uusia muistijälkiä syntyy vähemmän ja maanantaina tuntuu, kuin viikonloppu olisi hurahtanut ohi erityisen nopeasti. Saattekohan kiinni, mitä tarkoitan?





Toinen omakohtainen kokemus ajan kulumisen nopeudesta on se, että mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Juurihan vasta oli joulu ja taas alkaa näkyä pikkujoulu-ilmoituksia ja kauppoihin ujutetaan ensimmäisiä vihjeitä uuden joulun lähestymisestä. Puhumattakaan aina vain entistä nopeammin koittavista omista syntymäpäivistäni. Apua! totean joka kevät. 





Ilmeisesti kyse on ainakin osittain siitä, että keski-iässä ja sen jälkeen elämäni on  asettunut jollakin tavoin uomiinsa ja kuljen ison osan ajasta vähän kuin autopilotilla ja tuttuja rutiineja noudattaen. Uusia outoja taphtumia sattuu ehkä harvemmin kuin nuorena uutta opetellessa ja siten myös uusia muistijälkiä tunneista, päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista syntynee vähemmän. Siksi kannattaisi varmaankin tehdä välillä tuttuja asioita vähän uudella tavalla ja heittää autopilotti joskus nurkkaan. Pienikin tietoinen rutiinien muutos auttaa yleensä näkemään asioita ihan uudesta vinnkelistä. 

Voin kyllä omalta osaltani lisätä tähän, että ulkomaille muuttaminen on sitten ihan shokkiterapiaa rutiinien vaihtamiseen. Tottumukset menevät kerralla lähes kokonaan uusiksi. Toisaalta voin kertoa, että jo parissa vuodessa tuo uutuuden aiheuttama pakollinen terästäytyminen alkaa hiipua, ja on keksittävä muuta, jos ei aio jatkuvasti muuttaa uuteen asuinmaahan.





Olen saanut matkustella paljon ja se tietenkin toimii hyvänä ¨herättelijänä¨,mutta mukavan vaikutuksen saan myös tekemällä pieniä muutoksia arjessa, vaikkapa vain valitsemalla uuden reitin tavallisesti kulkemani sijaan  tai menemälläkin vaihteeksi siihen toiseen ruokakauppaan. Silloin huomaan ympärilläni ihan uusia asioita ja on ikäänkuin pakko tehdä juttuja vähän tietoisemmin, silmät auki. Minulla tämä toimii, vaikka en kyllä ole ihan varma, saako se ajankulkua mielessäni hidastumaan. Ei varmaankaan. Mutta jospa kykenisin vähän paremmin saamaan hetkestä kiinni ja elämään tietoisemmin. 





Aika askarruttaa ajoittain edelleenkin. Ehkä teitä muitakin.  
Kanavalta lämpöiset ajatukset,

Doei!
Leena



2 kommenttia:

  1. Ai tavaton miten hyvä kirjoitus!
    Ajan käsite on kiehtova ja mietin sitä lomallani minäkin, kun tapasin lapsuudenystäväni lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Mikään ei ollut muuttunut, me olimme siinä aivan kuten silloin lapsenakin - tuttuina ja läheisinä.

    Odottavan aika on pitkä, aika saa toisinaan siivet, aika ei riitä, aika matelee......ja mitä se sitten onkaan?

    Kauniit kuvat tekstissäsi muuten ja varsinkin joutsenkuva <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Marianna ihanainen!

    Se on kyllä merkillistä, että joidenkin kanssa voi jatkaa heti siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka aikaa olisi kulunut edellisestä tapaamisesta. Joidenkin kanssa taas lyhyempikin tauko tapaamisissa vieraannuttaa.

    Nuo joutsenet lentelivät Edamin juustokaupungin edustalla. Olivat upeita!

    Aurinkoista keskiviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista

Jos kommenttiasi ei heti julkaista, älä hämmenny. Roskapostin välttämiseksi tarkistan ennen julkaisua vanhempiin postauksiin tulevat kommentit. Olen aina tosi iloinen pienestäkin oikeasta kommentista. ISO KIITOS!!