sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Voihan muovi ! Riittääkö että edes yritän?



Viime viikolla raahasin taas kerran isoa kassillista keittiöstä kertynyttä muoviroskaa kierrätyspisteeseen ja mietin syntyjä syviä. Muovikeräyspistettä ei täällä ole ihan kotimme nurkalla, joten roudaan muovit erikseen vähän pidemmälle. Aikaa reissuun kuluu aina noin parikymmentä minuuttia, eikä samalle suunnalle ole oikein mitään muuta asiaa (paitsi omalääkärimme, jonne ei onneksi kovin usein tarvitse suunnata). No, siinä sitä oli aikaa miettiä, kun Kassi-Almana raahustin muoveineni menemään. Tuntuu, että sillä suunnalla asuinaluetta minut tunnistetaan roskakassia raahaavana tätinä. No, toivottavasti ei oikeasti pelkästään sellaisena kuitenkaan.

Ainakin me kannamme kaupasta tavallisten ostosten mukana jo viikossa kamalan määrän tuota kirottua muovia. Olen yrittänyt miettiä, kertyikö sitä Suomessa asuessa yhtä paljon. Luultavasti. Mutta koska kerrostalomme alakerrassa oli ihan edistyksellinen jätehuone, ja veimme sinne tavalliset roskat lajiteltuina päivittäin, tiettyjen roskien määrää esim. viikon ajalta ei samalla tavalla hahmottanut.

Eniten tätä MUOVI-kassiamme täyttävät tuoreina ostettujen marjojen rasiat, tyhjät maitopurkit ja tuoremehupullot ja tomaattirasiat, erilaiset hedelmä- ja vihannespussit ja pakkaukset ja ...ja...ja. En ymmärrä mistä kaikesta niitä muoveja oikein tulee! Samalla suren sitä, että kaikki eivät halua, ehdi tai viitsi noita päivittäisiä muovejaan kierrättää, vaan mättävät kaiken sekajätteen mukaan. Toivottavasti kovinkaan moni ei kuitenkaan niin enää nykymaailmassa tee. Onneksi kauppojen muovikassitkin ovat muuttuneet maksullisiksi lähes kaikkialla. Oman kauppakassin kuljettaminen kun on aika helppoa.

Muovireissusta kotiin palattua piti ihan tarkistaa, minkälaisia juttuja muovijätteestä löytyisi nopeasti googlettelemalla. Myös uusin Tiedelehden numero odotti lukemistaan. Olin huomannut lehdessä artkkelin siitä, miten muovi koettelee merielämää. 



Tällaisia juttuja jäi käteeni:

Olin ymmärtävinäni, että suurin ongelma eivät ole nämä  kehittyneiden maiden muovikassit ja muovipakkaukset, koska niitä kuitenkin pyritään mahdollisimman paljon kierrättämään. Ilmeisesti autojen renkaista teitä vasten hioutunut muovi ja vaatteiden keinokuidut ovat vielä ongelmallisempia. Toki monissa vähemmän kehittyneissä maissa on yhä myös kovin puutteellinen jätehuolto, eikä muoveja kierrätetä vaan muoviset vesipullot, muovipussit ja muu roina vain heitetään maahan tai vyörytetään sellaisenaan suoraan mereen. Ja se taatusti aiheuttaa ongelmia.

Esimerkiksi meriveteen päätyneet kertakäyttöiset muovipullot alkavat vähitellen hajota UV-säteilyn, suolaveden, aaltojen ja tuulen vaikutuksesta ja tuosta hajoamisesta syntyy sitten lähes maailman joka kolkkaan levinnyttä mikro- tai nanomuovia. Mikromuovi on halkaisijaltaan alle puoli millimetriä oleva muovihippunen. Vielä pienempää on nanomuovi. Nanometri on millimetrin miljoonasosa, eli käsittämättömän pieni hitunen. Merissä velloo sitten näitä valtavia muovimoskalauttoja, joihin kerääntyy virtausten kuljettamia muovikappaleita hitaasti kiertävään spiraaliin. Niitä on lähes mahdoton saada puhdistettua, koska muovi on hioutunut niin pieneksi.


Vaikka vähemmän kehittyneiden maiden muovijätteet ovat iso ongelma, norjalaisen tutkimuksen mukaan mikrovuovilähteiden listan kärjessä ovat jo mainitsemani autonrenkaat. Ja yllättäen viidenneksi suurin mikromuovin aiheuttaja on tekokuituisten tekstiilien pesuvedet. Luin Tiedelehden aihetta käsittelevästä artkkelista, että pesukoneellinen tekokuituisia vaatteita voi vapauttaa jopa 700 000 pikkuista kuidunpätkää ympäristöön. Eniten muovia irtoaa akryylista, viisi kertaa enemmän kuin puuvillan ja polyesterin sekoitteesta. 

Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että akryyli, polyesteri, nylon, elastaani jne. ovat oikeastaan muovia eli öljyteollisuuden sivutuotteita?  Fleece on kuulemma kaikkein pahin näistä muovitekstiileistä ja siitä irtoaa ihan erityisen paljon muovikuitua pesussa. Ja suuri osa esimerkiksi retki- ja liikuntavaatteista on valmistettu sataprosenttisesta muovista!! Kuulostaa oikeastaan aika kamalalta!

Jätteenpuhdistuslaitoksissa yritetään saada noista tekstiilien pesuvesistä muovit suodatettua pois ja onneksi suuri osa ilmeisesti saadaankin. Luin kuitenkin, että tuota suodattimiin kertynyttä lietettä levitetään  pelloille ja muovi päätyy sitten niiltä valuman mukana jokiin ja meriin. Osa muovista on kuitenkin niin pientä, että se läpäisee ihan suoraan puhdistuslaitoksen suodattimet ja  pääsee sitä kautta mereen. Tutkijat ovat viime aikoina löytäneet muovihippuja valaiden vatsasta, kalojen aivoista, korallien sisuksista, merisuolasta, vesijohtovedestä ja huoneilmasta. Voi ei! Aikamoinen soppa.

Mikromuovin vaikutuksista ihmisiin ei vielä tiedetä ja tutkimukset ovat vasta aluillaan. Muoveista voi irrota ympäristöön lukuisia yhdisteitä, joista useimpien vaikutuksia ei tunneta. Kaikkein pienimmät muovihituset ovat ilmeiseti kaikkein vaarallisimpia. Lundin yliopiston tutkijat huomasivat esimerkiksi, että nanomuovi läpäisee biologisia kalvoja, tunkeutuu kudoksiin, kertyy elimiin ja muuttaa eliöiden käytöstä ja aineenvaihduntaa. 

Kaikesta tästä tuli  mieleeni, että vaikka en päätyisikään hakemaan marjojani, hedelmiäni, kasviksiani ja mehujani suoraan tuottajalta omiin lasipulloihini ja -purkkeihini, kuljetan kaikki nuo kaupasta ostosten mukana kertyneet muovirasiat ja pakkaukset edelleenkin hyvillä mielin kierrätyspisteeseen. Enkä valita yhtään. Hyvä vain, että täällä niitä kierrätetään! 


Mutta entäs tuo tekstiilipuoli? No, retki- ja lenkkivaatteitani en ainakaan kerralla kaikkia tohdi vaihtaa uusiin luontoystävällisempiin materiaaleihin. Nykyiset muoviset :(( toimivat mainiosti, ja tiedän ettei hiestä märkä puuvilla (olkootkin vaan luonnonkuitua) selän ihoa vasten tunnu yhtään kivalta. Bambusta valmistettuja alusvaatteita olen kyllä joskus kokeillut ja ne voisivat ehkä olla aika mukavia.

Fleeceistä olen vähitellen luopumassa. Niiden tilalla villa on tosi hyvä, vaikkakin aika paljon kalliimpaa. Mutta tämäkään juttu ei ole ihan yksinkertainen. Jos villavaateidenkin osalta haluaisin olla tarkkana, pitäisi katsoa missä maassa villa on tuotettu. Siis noin niinkuin eläinsuojelun kannalta. Olen kuullut, että Suomessa tuotettu villa olisi hyvä valinta, mutta alkuperältään täysin suomalaista (siis suomalaisista lampaista kerittyä) villalankaa kaupoista on vaikeata löytää. 

No juu. Ehkä keskityn nyt ensin tuohon muovipakkausten kierrätykseen ja yritän suosia villaa ja muita luonnonmateriaaleja vaatteissani. Sitten vähitellen tarpeen mukaan ehkä lisään hienosäätöä. Muuten menee liian mutkikkaaksi. 

Mitäs teillä kierrätetään? 



Myöhäisen sunnuntai-illan ajatus täältä,
Tot ziens!
Leena


7 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus. Meilläkin tulee muovijätettä ihan hirveästi. Juomme paljon maitoa, joten muovisia maitopurkkeja on vaikka muille jakaa. Yritän olla näissä kierrätysasioissa "vihreä", mutta välillä kyllä tuntuu, että onko minun panoksestani mitään hyötyä? Muovikasa vaan kotona kasvaa ja turhaa tavaraa kerääntyy ihan huomaamatta nurkkiin. Olin oikein otettu, kun Juniori sanoi yhtenä viikonloppuna lähtevänsä kiertämään kirppareita kaupungilla. Yritän opettaa, että tavaran käytettynä ostaminen on fiksua. Ps. Pitääkö minun nyt luopua fleecetakistani, joka pitää minut talvella lämpimänä?

    VastaaPoista
  2. Hei Saara,
    On varmaan hyvä jos noita päivittäisiä roskia yrittää parhaansa mukaan kierrättää ja ostotilanteessa aina miettii viisasta vaihtoehtoa. Vaikka omat valinnat tuntuvat pisaralta meressä niin uskon, että pienilläkin jutuilla on merkitystä.

    Kirpparit ovat minunkin mielestäni tosi jees. Varsinkin muuttojen uhteydessä on tullut vietyä uskomattomat määrät ihan hyvää tavaraa kiertämään ja tosi hyviä ostoksiakin olen tehnyt.

    Ja mitä tulee vanhaan ihanan lämpimään fleecetakkiisi, en tosiaankaan ole mikään asiantuntija neuvomaan. Mutta omista fleece-jutuista olen kyllä vähitellen yrittänyt luopua. Ei varmaan kauheasti ole järkeä heittää hyvää ehjää vaatetta pois. Ehkä tärkeintä olisi ettei enää sellaisia uusia hankittaisi.

    Teillä taitaa muuten siellä olla ihania villapaitoja vaikka muille jakaa. Olen aina ihaillut sellaisia ja nyt tarvitsisinkin vinkin sellaisen ostopaikasta Dublinissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on myynnissä lähestulkoon kaikissa matkamuistomyymällöissä. Tuli mieleen että Carrollsin myymälöissä on hyvä valikoima. Laadusta en kyllä osaa sanoa mitään. Niillä on liikkeitä ympäri Dublinissa.

      Poista
    2. Vielä sellaisesta irlantilaista designia myyvästä liikkeestä vinkkaan kuin Kilkenny shop. Sieltä löytyy laadukkaita lahjoja yms. Milloin tulette Dubliniin?

      Poista
    3. Kiitos vinkeistä Saara!!
      Jos hyvin käy, lähden mukaan K:n työmatkalle tammikuun puolenvälin tienoilla. Lippuja en ole vielä varannut ja muutenkin joudun vähän laskemaan noin joulun jälkeen pennosiani, mutta haaveilen kyllä että onnistuu. Ja että jäisi varaa vielä villapitaankin ;)

      Poista
  3. Näin jossakin ohjelmassa juuri äskettäin tietoa mereen kertyvästä muovista, ja se oli kyllä todella karmaisevaa faktaa, ja suurelta osin sellaista, jota en ollut tullut edes ajatelleeksi. Yleensähän sitä ajattelee muovina vain niitä ilmeisimpiä muoveja, kuten pulloja ja pusseja, mutta esimerkiksi vaatteiden muovit olivat minulle aivan uutta tietoa.

    Olen itse valitettavan huono kierrättäjä, joten tässä(kin) olisi parantamisen varaa. Täällä Boliviassa olen ollut aika järkyttynyt siitä muovipussien määrästä, mikä kaupasta tulee. Tavarat pakataan kassalla moneen eri muovipussiin tuotteen lajin mukaan tyyliin kotitaloustavarat yhteen pussiin, maitotuotteet toiseen, kuivaelintarvikkeet kolmanteen jne. Meininki on ihan sama kuin Intiassa ennen.

    Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  4. Kiva, että kiinnostuit lukemaan!
    Minäkin olen havahtunut vasta äskettäin noihin tekokuitutekstiilien haittoihin. Ajattelin aiemmin, että tärkeintä on huolehtia ettei muovia kuljeteta kaatopaikoille, koska tiesin että se ei maadu. Pyykinpesussa ajattelin lähinnä pesuaineiden haitallisuutta luonnolle, mutta muovit eivät kyllä tulleet mieleen.

    Se, että noita mikromuoveja alkaisi olla vähän kaikkialla, kuulostaa kyllä pelottavalta. Kun tutkijat varoittelevat, että muovi on päätymässä vähitellen meidän jokaisen lautaselle, tällainen hitaanpikin reagoija alkaa havahtua.

    Onneksi täällä Euroopassa on jo hyvää yritystä, mutta aika monessa maailmankolkassa on vielä paljon tekemistä. Huomasin Kiinassa käydessä saman kuin sinä siellä Boliviassa: Kaikki pyrittiin pussittamaan! Siinä piti asiakkaan olla todella nopea ja kieltäytyä salamana muovipusseista, koska muuten kassaneitien nopsat kädet vilauttivat tavarat sujauksessa somiin pikku pussukoihin.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!