torstai 18. tammikuuta 2018

Vihreän saaren Cliffs of Moher



Dublinin jälkeen halusimme nähdä vähän vihreämpää palaa saaresta. Siksipä suuntasimme kohti länttä ja reissasimme saaren poikki itärannikolta länsirannikolle. Lähdimme aamupimeässä ja ohitimme mm. Tipperaryn, josta en yhäkään osaa sanoa juuri mitään Long way to Tipperary -laulua enempää, sillä niin pimeää sillä kohdin vielä oli. Vähitellen alkoi kuitenkin hämärän seassa pilkottaa kaunista kumpuilevaa ja vihreää maisemaa. Juuri sellaista kuin mielikuvien Irlannissa kuuluukin olla. Katraittain ihanan pyöreitä, villavia lampaita ja pörröturkkisia, melko pienikokoisia lehmiä. Ja sonneja (?)



Harvassa olevat puut olivat tietenkin ilman lehtiään, mutta rungot ja osa oksantyvistä olivat tummanvihreän muratin tai jonkun muun ikivihreän köynnöskasvin peitossa. Kuin vihreään villapaitaan pukeutuneina. Näimme myös useita kasvillisuuden valtaamia rauniokirkkoja, harmaita kivilinnoja ja yksinäisiä ikivanhoja vartiotorneja. Ja kiviaitoja. Lukemattoman määrän kiviaitoja! Ajoittain maisema oli kuin suoraan laadukkaan valokuvateoksen aukeamasivuilta. 

Reissun huippukohta lienee saapuminen The Cliffs of Moherille.
Kuin taikaiskusta myös aurinko ilmestyi näkyviin ja aamupäivän sumu ja pilvet haihtuivat vähitellen lähes kokonaan. Näkymät merelle olivat uskomattoman jylhät ja kauniit.







 Olimme kuulleet, että miljoona turistia vierailee näillä jyrkänteillä joka vuosi ja että yleensä paikassa on kova tungos, etenkin viikonloppuisin. Nyt saimme kuitenkin katsella kallioita melko rauhassa, vaikka muitakin paikalla toki oli. Kummastelin etenkin niitä turisteja, jotka varoitustauluista huolimatta pyrkivät keikkumaan aivan jyrkänteen liukkaimmille reunoille ja kuvailemnaan toisiaan tosi vaarallisen näköisissä paikoissa. Kummallista, että aina noita urheilijoita löytyy paikasta kuin paikasta. 


Minulla itselläni ei ole korkeanpaikankammoa ja saatan kurkistella melko jyrkästäkin pudotuksesta alas, jos paikka on arvioitu turvalliseksi. Minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään hinkua roikkua paikoissa, joissa on varoitus/kielto-merkki. Ehkä nuoruuden uhma on jo haipunut meikäläisestä kokonaan. Tylsääkö? Ei, sanon minä, vaan pelkästään järkevää.






Sää oli niin hyvä, että näimme juuri ja juuri myös lähistöllä sijaitsevat Aran-saaret, mikä ei tuolla kuulemma ole mitenkään itsestään selvää. Minua Aran-saaret kiinnostivat erityisesti siksi, koska sieltä ovat peräisin perinteisten irlantilaisten kalastajaneuleiden mallit. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut pistäytyä noilla saarilla. Olimme jo Dublinista hankkineet kauan haaveilemani lämpöiset villapaidat, joihin oli kudottu juuri noita perinteisiä palmikko- korinpohja- mehiläiskenno- ym. kuvioita. Jokaisella kuviolla on oma symbolinen merkityksensä: esim. mehiläiskenno kuvaa työtä, palmikko (tai cable) onnea, zag zig rakkautta jne. Villapaitamme on kudottu ihanan pehmoisesta sataprosenttisesta mohair-villasta ja neulos on mukavan harvaa, niin ettei paita tunnu paksulta tai turhan tiiviiltä ja kuumalta.  




Jyrkänteille oli rakennettu myös hyvin maisemaan maastoutuva vierailukeskus, jossa oli kahvio, myymälä ja interaktiivinen näyttely. Siellä saattoi tutustua esimerkiksi noiden suojeltujen jyrkänteiden maalajikerrostumiin, alueen mielenkiintoiseen kasvillisuuteen ja lukuisiin siellä tavattaviin lintulajeihin. Koska kallioiden seinämissä on mainioita pesäpaikkoja merilinnuille, tuolla voi bongata kuulemma lunneja, myrskylintuja, riskilöitä ja ruokkeja. Pakko tunnustaa, että minä tunnistin lähinnä kesyjä korppeja. Ja lunninkin olisin varmasti tunnistanut jos vain olisin sellaisen nähnyt. Keskityin kai kuitenkin etupäässä maisemien ihailuun.



Lounaalla kävimme jyrkänteiltä noin kymmenen minuutin matkan päässä sijaitsevassa liikuttavan pienessä ja somassa kyläsessä. Paikassa oli ehkä yksi ravintola (joka oli kiinni), yksi pubi ja kaksi kahvilaa. Valitsimme toisen kahviloista (sen joka oli auki) ja popsimme hyvällä ruokahalulla reilut siivut kasvis-quichea ja couscous-salaattia. Ja saavilliset kuumaa kahvia. Maistui.

Paluumatkalla pysähdyimme Burrenin kansallispuistossa. Burren Bayn alue oli kuumaiseman näköistä, lähes aavemaista kivikkoa. Sen sanotaan olevan sekä botanistien että geologien pyhiinvaelluspaikka. Osa kasveista on peräisin arktisilta alueilta, osa Alpeilta ja Välimereltä. Muuttolinnut ovat kuljettaneet Burreniin kasvien siemeniä noista eri maapallon kolkista. Tuonne pitäisi kyllä päästä patikoimaan ja ihmettelemään kaikessa rauhassa!








Meitä kiinnosti nähdä Dublinin lisäksi myös jokin toinen, vähän pienempi kaupunki. Kivoja vaihtoehtoja olisi varmasti riittänyt, mutta me kurkistimme eloisaan Galwayhin. Joku voi muistaa kaupungin Suomen telkkarissakin pyörineestä rikossarjasta Jack Taylor. Tuo sarja ei ole mitenkään meidän lempparimme, mutta olihan se ihan kiinnostavaa nähdä filmikaupunkia livenä.







Satuimme paikalle eläväisen markkinapäivän alkuiltaan ja meno näytti.. no, sanotaanko.. eläväiseltä. Aurinko paistoi ja liikkeellä oli paljon lapsiperheitä mummoineen ja koirineen. Terassit alkoivat täyttyä Guinnesin siemailijoista. Ehkä pintti tai pari oli monilla jo siinä vaiheessa pohjalla. 




Näimme Irlannista vain pienen pienen siivun. Toivoisin kovasti, että pääsisimme uudelleen vielä joskus vaikkapa patikoimaan tuonne länsirannikon maisemiin. Ja ehkäpä myös eteläosiin. Saaran blogi on herättänyt kiinostuksen myös Corkin maisemiin. Kuka tietää, ehkä saan myös K:n vakuuttuneeksi asiasta...

Nyt lähetän terveiset jo täältä Friederike-myrskyn riepottelemasta Amsterdamista. Rekkoja kaatui myrskytuulen voimasta tänään  teille ja siksi monet tiet olivat poikki, raideliikenne oli pahasti seis ja lentoliikenne aivan sekaisin. Isoja puita kaatui meidänkin kodin lähellä ja telkkarista näin kuinka tuuli viskoi jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kumoon. Me olemme ihan kunnossa, mutta kattoterassin järjestys meni taas aivan uusiksi ja pienoiskasvihuoneeni katto lensi kokonaan irti. Isot puiset kukkalaatikot ovat kumossa ja saviruukut säpäleinä. Huh! Nyt illaksi jo rauhoittuu.



Iloiset synttärionnittelut Äidille tätäkin kautta 18.1.!!!

Pysykäähän Te Kaikki myrskyiltä turvassa!

Tot ziens,
Leena 


10 kommenttia:

  1. Wau..mitä maisemakuvia,ihan huikeita❤ Alkoi melkeinpä huimaamaan ihan vain kuvia katsomalla:) Huimat on näkymät! Irlanti näyttää oikein kivalta! Onnea teidän äidille, meidän äideillä onkin sama syntymäpäivä:)❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atlannin valtameren rannat olivat tosiaankin huimat! Ja matkalla maan halki näkyi yllin kyllin niitä vihreitä laitumia ja valkoiseksi kalkittuja pikkutaloja. Sisämaassa liikuimme etupäässä aamu- ja iltahämärissä ja valokuvaaminen minun taidoillani oli vähän vaikeaa niissä olosuhteissa.

      Kiitos onnitteluista! Äiti seuraa tiiviisti blogiani, joten saa terveisesi varmasti. Meille molemmille eilinen oli siis oikea äitienpäivä :-)

      Poista
  2. Huikean hienoja maisemia ja upeita kuvia! Onneksi tuli se aurinkokin esiin. Ja tuo toisen kuvan eläin on jotenkin niin sympaattinen. Mikä etutukka. :-D

    Luinkin iltapäivälehdestä myrskystä, ja tulit ensimmäisenä mieleeni. Blogimaailma avartaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä aurinkoa aina odottaa. Tammikuussakin.
      Eikö vain! Eläin voi olla todella symppis. En kyllä ole varma, että tuo ajatteli samaa minusta, kun heiluin siinä kameroineni. Poseerasi kuitenkin kiltisti.

      Luin tänä aamuna onnettomuudesta Copacabanan rantakadulla ja vaikka lähditkin jo pois sieltä, sinä tulit heti mieleeni. Kyllä. Blogimaailma avartaa :-) ja muu maailma tulee lähemmäs.

      Poista
  3. Hei, olemme lähdössä mieheni kanssa maaliskuussa Dubliniin neljäksi päiväksi. Kovasti kiinnostaisi myös piipahtaa kaupungin ulkopuolella `maalla`. Onnistuisikohan tuossa ajassa?
    Lieköhän sieltä tehtäisiin valmiita päivän retkiä..?

    VastaaPoista
  4. Hei Taina, Kiva, että vierailit blogissani!
    Vaikka olen käynyt Irlannissa vain tuon yhden kerran, oman kokemukseni perusteella suosittelisin retkeä myös jonnekin vähan kauemmas Dublinin ulkopuolelle. Voisin kuvitella, että jo maaliskuussa maaseudulla on vielä kauniimpaa kuin näin keskitalvella. Me haimme vinkkejä Irlannin päiväretkiin get your guide-sivustollta. Siellä oli mm. bussireissuja lähes ympäri saarta. Esim. juuri tuonne Moherin jyrkänteille, Kilkennyyn, erilaisia linnakierroksia, retkiä Wicklow-vuorille jne.
    Retket ovat yleensä yhden koko päivän mittaisia, ja neljän päivän lomasta raaskii varmasti käyttää ainakin yhden päivän myös Dublinin ulkopuolelle. Mukavaa matkasuunnittelua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Kävinkin heti tutustumassa tarjontaan ja nyt tuntuu, että 4 päivää ei riitä mihinkään: niin paljon katseltavaa riittäisi :-)
      Tämän palvelun kautta osallistuimme pari vuotta sitten Berliinissä 6 h opastetulle kävelykierrokselle, joka oli kyllä niin antoisa! Kierros toteuttiin entisen itä-Berliinin puolella.
      Sinun kuvasi kyllä vaan lisäävät matkakuumetta!

      Poista
  5. Varsinkin vanha itä-Berliinin puoli on hieno katsottava. Minä tykkään kamalasti esimerkiksi Alexanderplazin asemasta. Voisin vain katsella ja ihmetellä siellä monta päivää.
    Irlanti on erilainen, mutta myös sieltä voi löytää aika hauskoja ja kummallisiakin paikkoja. Jokainen noista retkikohteista näytti kivalta ja meitäkin vähän harmitti ajan puute. Onneksi matka sinne ei ole kovin pitkä, niin että joskus voisi päästä sinne uudelleenkin.

    VastaaPoista
  6. Cliffs of Moher - upea paikka ja upeat näköalat sieltä. Olen nähnyt siellä elämäni ensimmäiset lunnit. Ne ovat mainion näköisiä lintuja. Ja nuo Irlannin kadut ja tunnelmat.
    Minä tuota Jack Tayloria innolla katselin. Tykkään niin irkkuaksentista ja irkkujen huumorista. Ja kyllä niitä löytyi tuon sarjan raakuudenkin alta. Ja mielessäni pohdin, että miten olen tuota irkkuaksenttia joskus osannutkaan ymmärtää :)
    Muuten olen oman irlantilaisen villapaitani käyttänyt loppuun, olisikohan aika mennä hankkimaan uusi.
    Beannacht <3

    VastaaPoista
  7. Sinä näit lunnin! Minä en onnistunut näkemään, vaikka luulen, että olisin tunnistanut kohdatessani.
    Minäkin ihastuin irkkuaksenttiin. Se kuulosti ihan uudelta kieleltä, mutta jotenkin tosi kivalta.
    Olen ihastunut uuteen villapaitaani. Se on lämmin ja pehmoinen.. vaikka tuo kyllä selvästi lisäkiloja olemukseeni ;)

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!