Miestennielijät ja abstraktion voima

Huulipuna 1./ Miestennielijät

Ateneumissa on meneillään hieno suurnäyttely tsekkiläisen Frantisek Kupkan (1871-1957) töistä. Näyttely kattaa koko taiteilijan uran 1890-luvulta 1950-luvulle. Kävin Ateneumissa helmikuun viimeisellä viikolla ja kyllä kannatti. Kupka on nähtävissä siellä aina 19.5. asti.

Kupka syntyi Itävalta-Unkarissa 1871 ja opiskeli Prahan sekä Wienin taideakatemioissa. Pariisiin hän muutti 1896 ja elätti itseään  aluksi satiirisilla piiroksilla ja muilla kuvitustöillä.  Kuvitustyöt lopetettuaan hän alkoi määrätietoisesti etsiä uutta ja kyseenalaistaa todellisuuden kuvaukseen perustuvaa tapaa maalata. 

Huulipuna 2./ Miestennielijät

Perhekuva

Näyttelyssä oli kiinnostavaa seurata, miten Kupka eteni pyrkimyksessään ensin yhdistämällä maalauksissaan esittäviä ja abstrakteja elementtejä. Tämä näkyy hyvin selvästi teoksessa Pianonkoskettimet, Järvi 1909. Maalauksen alakulmassa pianistin sormet tavoittelevat mustavalkoisia koskettimia, jotka lähtevät leijumaan kohti kimmeltävää järveä. Yläosan maiseman ja alaosan pianonkoskettimien ja soittajan käsien yhdistelmä alleviivaa että kyseessä ei ole oikea maisema, ennemminkin musiikin aikaansaama mielikuva tai muisto. Musiikki näyttää olleen yksi Kupkan tärkeimmistä innoittajista. 

Pianonkoskettimet, Järvi 1909

Kupka tutki töissään liikettä, värejä, valoa, tilaa, aikaa ja niiden välisiä suhteita ja siirtyi vähitellen yhä pelkistetympään ilmaisuun. Lopulta hänen taiteensa kulminoitui radikaaliin ei-esittävyyteen, joka tuli perustumaan lähes yksinomaan geometrisiin muotoihin ja erityisesti diagonaalien ja pystymuotojen tutkimiseen.

Oli mielenkiintoista tutustua hieman  myös Kupkan taiteilija-persoonaan. Kaikesta näkyi, että Kupka oli loputtoman kiinnostunut maailmasta: filosofiasta, kirjallisuudesta, arkeologiasta, tähtitieteestä, anatomiasta, kemiasta, luonnontieteistä, eri kulttuurien mytologioista, evoluutioteoriasta ja okkultismista. Hän oli myös poliittisesti tiedostava ja hänellä oli kontakteja anarkistiajattelijoihin ja vapaamielisiin piireihin Pariisissa ja Prahassa. 

Seitsemällä vuosikymmenellä maalanneen taiteilijan tuotannossa on muotokuvia, symbolistisia teoksia, yhteiskuntakriittisten lehtien kuvituksia, filosofisia kannanottoja ihmiskunnasta, pariisilaisia katujen ihmisiä, prismaattisten värikenttien muodostamia vartalotutkielmia, avaruudellisia värisommitelmia, kosmisia näkymiä ja kone-estetiikkaa sekä lopuksi noita äärimmilleen pelkistettyjä geometrisia sommitelmia.

Loppuaikojen työ, en muista nimeä, mutta aika pelkistetyksi meni. Eikö vain?

Erityisesti pidin siitä, että näyttelyä katsellessani saatoin tutkailla koko länsimaisen taiteen historian kehitystä eli sitä kun perinteisistä muotokuvista siirryttiin vähitellen kohti abstraktia ilmaisua. Samankaltaiseen kehityspolkuun olin jo joskus aikaisemmin muualla tutustunut esimerkiksi hollantilaisen Mondrianin ja venäläisen  Kandinskyn näyttelyissä. Kupka oli minulle kuitenkin uusi tuttavuus.

Taiteilija ateljeessaan

Rapsakoita pakkaspäiviä täältä Helsingistä!
Leena

P.S. Läppärin näppikseni on kotoisin Amsterdamista ja siitä irti saamani erikoismerkit ovat aika rajoitetut, koska olen halunnut ottaa käyttöön skandi-ääkköset. Siksi esim. Frantisek- nimen ja tietysti Tsekki-sanan s-äänteiden päällä pitäisi olla se venkura. Pyydän anteeksi venkuroiden puuttumista, mutta luulen että saatte kaikesta huolimatta tolkkua jutusta.

Tietoja Kupkan elämänvaiheista ja mainitsemistani tauluista olen lueskellut mm. Ateneumin omasta Klassikot uudessa valossa -kirjasesta, josta olen niitä postaukseeni napsinut.