perjantai 1. maaliskuuta 2019

Ping sanoo viiksitimali


Mahtavaa maaliskuuta ystävät! Marraskuussa ei melkein jaksanut uskoa, että tämä hetki vielä joskus oikeasti koittaisi, mutta nyt sitä mennään. Ja koko ajan paranee vaan. No sää on välillä mitä on, mutta sitten taas paistaa aurinko niin valloittavasti, että ei tiedä minne häikäistyneenä katsoisi.

Jaa niin juu. Asiaan. Mietit jo varmaan, että mikä ihmeen viiksitimali. Siis otsikossa. Siis ainakin jos et ole ornitologi. Minäkin vasta äskettäin sain tietää, että viiksitimali on pikkuruinen lintu, joka elää Etelä-Suomen laajoissa järviruokokasvustoissa. Kovin yleinen se ei taida olla, enkä minäkään muista nähneeni sellaista muualla kuin kuvassa. Kuukkeloin lintusen ja aika hauskansuloiselta se mustine viiksineen näyttää. 

Syy, miksi otin tämän pikkusiivekkään postaukseeni, liittyy taas lähes päivittäin näkemääni ping-tekstiin. ???  Nimittäin aina kun lähden reippaillen kiertämään läheistä Töölönlahtea, ohitan Linnunlaulu-alueen lahden itäpuolella. Linnunlaulussa olen jo joskus silloin vajaat kymmenen vuotta sitten ihmetellyt noita kummallisia kirjainrivejä puiden oksilla: ping, iih, dijy, krrr, kjyk. Kaikelle kuitenkin sokeutuu ja vähitellen lakkasin huomaamasta noita väkerryksiä. Vasta nyt, palattuani takaisin noille Linnunlaulun reiteille, katselen taas ympäristöä uusin silmin ja huomaan kaikenlaista. Aloin selvittää myös noiden kirjainyhdistelmien taustaa tarkemmin.


Kyseessä on taiteilija Jussi Valtakarin julkinen teos Linnun laulu, ja se perustuu nimensä mukaisesti lintujen lauluääniin. Helsingin taidemuseon teos koostuu puuhun kiinnitetyistä, ruostumattomasta ja hiotusta teräslevystä leikatuista linnun ääntelyä kuvaavista sanoista. Ympäristöteos levittäytyy Linnunlauluntien varrelle Töölönlahden puistomaisemaan, vanhalle huvila-alueelle.


Teoksen viisi lintulajia ovat käpytikka, lapinsirkku, satakieli, rautiainen ja viiksitimali. Rautiaisen ääni on korkea iih. Käpytikka ääntelee tavallisimmin kovalla, terävällä kjyk-äänellä ja lapinsirkku viheltää dijy. Satakielen laulua kuvaa krrr-ääni ja napakka ping kuuluu eteläisessä Suomessa viihtyvälle viiksitimalille. Tästä taideteoksesta on ollut yksi versio esillä Purnun kesänäyttelyssä vuonna 2008. Teos julkistettiin Helsingissä 2009 ja kuuluu siis Helsingin taidemuseon kokoelmaan. 




Aika hauska tuo taideteoksen idea. Ja aika vähäeleinen, sanoisin. K ei noita kirjaimia ollut huomannut lainkaan, ennenkuin minä niitä joskus ääneen ihmettelin. Lenkkeillessään K nimittäin tuijottaa enimmäkseen edessä olevaa tietä, ajatukset sisäänpäin kääntyneinä ja minä taas katselen puidenlatvoja ja pilviä ja vastaantulevia ihmisiä ja koiria ja ympärillä olevia rakennuksia ja ja ja. No, jos olemme liikkeellä yhdessä, taidan myös höpötellä melkein koko ajan. Voi apua. Tiedän. Olen välillä aika rasittava.

Tuolla Linnunlaulussa ovat myös usein valokuvailemani vanhat kauniit puuhuvilat. Erityisen kaunis on mielestäni valkoinen huvila aivan Töölönlahden rannassa eli Villa Kivi. Se on rakennettu 1890 ja nykyisin Helsingin kirjailijayhdistyksen käytössä. Siellä on mm. 14 kirjailijahuonetta ammattikirjailijoille. Villassa järjestetään myös monenlaisia kirjallisia tilaisuuksia yleisölle. 

Keskellä edessä Villa Kivi ja oikealla vähän korkeammalla Heleniusten Sininen huvila, jonka pihaan ilmeisesti laajennetaan kesäkahvilaa.

Villa Kiven eteläpuolella sijaitseva 1890 rakennettu Sininen huvila on myös näyttävä. Talo kuuluu taitelijapariskunta Marja ja Jorma Heleniukselle. Sen pihassa toimii myös kesäkahvila. Mutta minua, kuten myös monia turisteja, kiinnostaa erityisesti Sinisen huvilan pihassa nököttävä pikkuruinen, erittäin koristeellinen rakennus, joka näyttää aivan jonkin puuhuvilan pienoismallilta. Olen saanut selville, että tuo ihastuttava rakennelma on Heleniusten tyttärelleen rakentama leikkimökki. Ja todella. Aika hulppea sellainen! Tytär oli toivonut leikkimökkiä, jossa mahtuisi sateisella säällä pelaamaan Afrikantähteä. Ja kukapa isä ei haluaisi toteuttaa pienen prinsessansa toiveita! Lopputulos on varmasti jokaisen pikkuneidin unelma. Ja miksei pienten poikienkin. Mökissä on sisällä portaat, pieni tornitila ja ullakko.

Tämä vaatimaton leikkimökki on rakennettu joskus 1990-luvulla, eli se ei oikeasti ole kovinkaan vanha. Ikkunoissa on mm. lasimaalauksia ja kauniita puuleikkauksia. Huom. vastarannalla näkyy Kansallisooppera.
Tytär on ilmeisesti jo kasvanut mökkiajoista ja mökille on mietitty uutta käyttöä. Ovatpa japanilaiset matkanjärjestäjät kuulemma  ehdottaneet jonkinlaisia leikkimökki-vierailumatkojakin sinne. En ole kuullut viimeisimpiä suunnitelmia, mutta näyttää siltä, että Sinisen huvilan pihassa on meneillään jokin isompi kunnostustyö. Ehkä myös leikkimökille on keksitty uusiokäyttöä. Aika näyttää.

Junesin rapistuvassa huvilassa on kirpputori silloin kun isäntä on kotosalla.

Linnunlaulun huviloihin kuuluu myös valtava, hienolla paikalla sijaitseva, mutta erittäin huonossa kunnossa oleva puurakennus. Nykyisin tuon mammutin omistaa Aulis Junes, jonka kanssa kaupunki on käynyt vuosikausia kestänyttä väsytystaistelua, uhkasakkojen uhalla, huvilan kunnostamisesta. Junes on ilmoittanut kyllä tekevänsä kunnostustöitä, mutta käyttää perinnemenetelmiä, jotka vaan ovat hitaita. Ainakin näin ulkopuolisesta näyttää siltä, että talo rapistuu kokonaan, ennenkuin se saadaan pelastettua. Sääli, koska rakennuksella on melkoinen historia takanaan ja olisi hienoa säilyttää se myös jälkipolville.

Linnunlaulun kalliot ovat jo osin paljastuneet lumen alta.

Huomaan tässä kirjoitellessani, että kaikenlaista sitä voikin mahtua pienelle lenkkipolun pätkälle. Ainakin minulla vauhti aina tuossa kohdin hidastuu, koska Linnunlaulu sijaitsee vähän korkeammalla kallion päällä. Ylämäissä on paremmin aikaa katsella ympärilleen, kun ei ole vauhtipipa niin tiukasti silmillä. 

Millaisissa maastoissa sinusta on mukava lenkkeillä? 
Katseletko ympärillesi, vai keskitytkö miettimään syntyjä syviä tai seuraavan päivän töitä?

Nyt taas rentoa viikkistä ja linnun laulua ympärillesi.

Terkuin,
Leena










10 kommenttia:

  1. Ihana viiksitimali. Piti minunkin googlettaa ja tarkistaa, luinko nimen oikein, ja aivan oikein, sehän on vanha tuttu partatiainen. En kyllä tiedä lintusista yhtikäs mitään, mutta tuon vanhan nimen olin sentään joskus kuullut.
    Ihana on myös tuo taideteos, hyvä että kerroit siitä näin seikkaperäisesti kuvien kera, ei tuollaista muuten kukaan (?) tietäisi, jos ei joku kertoisi. Ja nuo vanhat huvilat ovat loistavia. Tähän postaukseen on palattava uudestaan, sillä niin paljon mielenkiintoista asiaa tuot esille. Niin kuin senkin, että miehesi kanssa teillä on hyvin erilainen tyyli havainnoida maisemia lenkillä - tuntuu niin tutulta :)
    Mukavata viikkistä ja paljon iloisia pingejä lenkkipoluille, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en linnuista kovin paljon tiedä, mutta välillä kuulee niin ihania nimiä, että niillä on kiva herkutella. Viiksitimali on yksi sellaisista. Myös jotkin hyönteisten suomenkieliset nimet ovat kerrassaan mainioita.
      Taideteos on hauska, sillä se ei hyppää silmille, vaan sen huomaa usein vain vahingossa. Kevät on sen kohdalla paras aika, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Kesällä nuo sanat hukkuvat vihreiden lehtipilvien sekaan.
      Linnunlaulun huvilat ovat kauniita ja toivon, että niistä pidetään hyvää huolta jatkossakin. Iso osa Eläintarhan ja Linnunlaulun huviloistahan on aikoinaan purettu. Mikä harmi!
      Kivoja lenkkejä sinnekin. Pingeillä tai ilman:-)

      Poista
  2. Viiksitimali,en olekaan aiemmin kuullut sellaisesta linnusta, heti piti googlata. ja nätti pieni lintu se onkin. Linnut ovat aika kivoja seurattavia;minulla kun on ikkunat ja jakarandapuut ihan puiston edessä niin lähes päivittäin kuulen lintujen ääniä, tosin usein myös puiston papukaijojen ääniä mitkä ovat lähinnä ärsyttäviä....
    Hauskat nuo teokset puissa:)
    Linnunlaulun alue ja huvilat ovat kyllä niin kauniita. Olin erään yhdistyksen johtokunnassa , ja osan jutuista teimme joissain noissa huviloisssa, mutta en muista mikä se niistä oli. Minä lenkkeilen kuten sinä, huomioin kaikkea mitä eteen tulee:) Mukavaa maaliskuuta Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on niitä papukaijoja! Minä ikävöin Amsterdamin vihreitä kaijoja takapihaltamme. Niiden ääni muistutti lähinnä naakan naukaisua.
      Milloinkas nuo jakarandat kukkivatkaan? Ne ovat kyllä niitä kauneimpia kukkivia puita, joita tiedän.
      Linnunlaulun tietävät aika monet, ehkä juuri noiden huviloiden vuoksi.
      Meillä on siis samanlainen lenkkeilytapa. Ja sinullakin taitaa aika usein olla vähintäänkin kännykän kamera valmiina kuvailemaan hauskoja näkymiä.
      Iloa maaliskuuhun, Jael!

      Poista
    2. Juu ne vihreät kaijat, kiitos huolimattomien ihmisten, jotka ovat päästäneet niitä luontoon, ja vaikka ovat kauniita niin ovat vieraslaji, ja pitävät kamalaa ääntä. Teilläkin siellä AMsterdamissa oli niitä! Mitenköhän ne pärjäsivät siellä talvella.Iloa maaliskuuhun sinullekin.

      Poista
    3. Ensimmäisenä talvena minäkin jännitin vihreiden papukaijojen puolesta, mutta hyvinhän ne joka talvi siellä pärjäsivät. Ja vaikka niiden ääni ei maailman kaunein ollutkaan, huomaan niitä ikävöiväni täällä Suomessa. Tosin kaijojen onni, etteivät ole täkäläiseen talveen eksyneet.

      Poista
  3. Linnunlaulu on lähellä lapsuuteni ja nuoruuteni kotiseutua! Siellä olen kävellyt moneen kertaan.

    Nykyään taidan itse pitää ehkä vielä enemmän joko ihan kaupungilla kävelystä tai sitten toisaalta kunnon luontoretkistä. Mutta kyllä lähtisin tuonne Linnunlauluunkin vaikka heti lenkille! Meidän Sudanin-elämän huonoja puolia on se, ettei täällä voi oikein kävellä tai muutenkaan ulkoilla kovin paljon, ihan vain jo kuuman sään vuoksi.

    Ihmeelllstä, että on jo maaliskuu! Hyvää kuun alkua sinne alkavaan kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja maisemia siis sinulle :-)

      Minäkin kaipaan kunnon luontoretkiä. Niitä emme täällä Suomessa vielä ole ehtineet tehdäkään, vaikka talvilomalla muualla patikoimme onneksi myös luonnossa. Linnunlaulu on nykyisin minulle helposti ja nopeasti tavoitettavissa ja kuuluu melkein päivittäiseen vitamiiniannokseeni. Villimpään luontoon on selvästi pidempi matka. Amsterdamin jälkeen on kaupunkikävelyissä tullut pidettyä vähän taukoa, vaikka muuten sellaisista tykkäänkin.
      Mukavia päiviä sinne Sudanin maaliskuuhun!

      Poista
  4. Linnunlaulu on ihana. Ystäväpariskunta piti joku vuosi sitten synttärijuhlat Villa Kivessä.

    VastaaPoista
  5. Varsinkin kesäisellä poutasäällä paikka on hieno. Sisätiloista minulla ei tosiaan ole kokemusta. Pitäisi varmaan joskus osallistua johonkin kulttuuritapahtumaan tai vaihtoehtoisesti jonkun synttäreille ;-)

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!