maanantai 4. huhtikuuta 2016

Veden kohinaa turkoosinsinisillä järvillä

Veden kohinaa turkoosinsinisillä järvillä





Maiseman vaihdos. Amsterdamin suihkulähteiden reunalta siirryimme isompien putousten äärelle.

Olemme taas reissussa. Juhuu! Kroatiassa. K työasioissa, minä muuten vaan mukana.

Olemme ehtineet ihastua Plitvice-järvien kansallispuiston maisemiin ja vähän Zagrebin keskustaankin. Lensimme tänne Zagrebiin jo lauantaina ja eilen sunnuntaina teimme retken turkoosinsinisille järville kuuntelemaan vesiputousten hurjaa kohinaa ja kävelemään kansallispuiston huimissa maisemissa. 

Vuokra-autolla matka järvialueelle kesti kaupungin keskustasta reilut pari tuntia. Automatkalla saimme jonkinlaisen käsityksen myös siitä, millaiselta maisemat muuten täällä näyttävät. Liikenne oli rauhallista ja tiet kohtalaisen kivassa kunnossa. Matkalla katselimme pieniä kyliä ja maaseutua. Talojen seinissä paikka paikoin saattoi vielä nähdä pommien jälkiä. Virallisesti viimeisin sota täällä loppui 1992, mutta vasta 1995 sota varsinaisesti päättyi. Jos olen oikein ymmärtänyt, sen jälkeenkin vielä muutama vuosi kului vähän epävarmoissa tunnelmissa. Hienosti jälleenrakennus näyttää kuitenkin käynnistyneen.

Ja sitten puistoon.



Plitvice Lakes on suurin Kroatian kahdeksasta kansallispuistosta. Pinta-alaltaan alue on n. 300 neliökilometriä. Se on perustettu 1949 ja Unescon maailamnperintölistalle se on liitetty 1979. Alue on tunnettu erityisesti upeista vesiputouksistaan.












16 turkoosinsinistä järveä ovat yhteydessä toisiinsa vesiputoksilla. Nämä muodostelmat johtuvat kalkkikiven muodostumisesta ja niitä syntyy koko ajan myös lisää.










Tuo nauhamainen muodostelma on puusta rakennettua kävelyreittiä. Joissakin kohdin reittiä oli jouduttu sulkemaan, koska vettä oli niin paljon.








Vesi oli todella kauniin turkoosia.






Puistossa on lukuisia eri pituisia kävelyreittejä. Vesialueita myötäilee puusta rakennetut kävelysillat ja syvemmälle metsäalueelle pääsee hyvässä kunnossa olevia polkuja pitkin. Kaikkialla oli äärimmäisen siistiä. Alueella on myös useita hotelleja, joissa on mahdollisuus majoittua useammaksikin päiväksi, koska käveltävää ja katsottavaa todellakin  riittää. Kansallispuiston alueella voi patikoida, meloa kanootilla ja pyöräillä. Tosin melominen vaatii luvan eikä pyöräreittejä sattunut kyllä meidän reiteillemme.




 Järviä ympäröi tiheä matsäalue, jossa asustaa susia, ilveksiä, karhuja, kettuja, kauriita, saukkoja, mäyriä, villisikoja kotkia jne. Vilkkaaseen turistiaikaan merkityillä poluilla ei varmasti ainakaan isoihin villieläimiin törmää, koska alue on kuulemma hyvin suosittu. Näin keväällä turisteja ei ollut vielä liiaksi ja vähän pidemmän reitin varrella saattoi paikoin tavoittaa oikean metsäalueen tunnelmaa.  Lintuja ja perhosia bongailimme ihan kiitettävästi, mutta isommat eläimet olivat selvästi vetäytyneet omiin oloihinsa. 

Seuraavaksi sekalainen kokoelma putouksia. Niitä oli aina vain lisää ja lisää!







Kuvani eivät selvästikään tee vesiputouksille ja maisemille oikeutta, mutta antavat silti kalpean aavistuksen siitä hätkähdyttävästä kauneudesta, jota oli tarjolla.















Me ehdimme kävellä puistoalueilla vain muutaman tunnin, mutta minä olisin jaksanut vaellella niin kauniissa maisemassa useampanakin päivänä. Nyt siihen ei ollut mahdollisuutta, vaan illaksi palasimme Zagrebiin, jossa hotellimme sijaitsee. Retki oli kuitenkin mahtava ja tuota kansallispuistoa voin ehdottomasti suositella kaikille luonnosta, liikkumisesta ja hätkähdyttävän kauniista maisemista pitäville.




Vesivahinko?

Zagrebin kaupunkikin vaikuttaa todella kivalta vierailukohteelta, mutta tutustuminen on vasta alkutekijöissään. Ehkä vielä ehdin.

Siihen asti, Doei!

-Tai dovidenja, kuten täällä kuuluvat sanovan,

Leena




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!