keskiviikko 21. syyskuuta 2016


Uusin ihastukseni




Taisin menettää palan sydäntäni viikonlopun uudelle ihastukselle, Vlielandille. Aivan upea pieni saari Alankomaiden pohjoisimmassa osassa. Ihan helmi!

Sinistä merta, vaaleata hiekkaa, loistavaa aurinkoa, vihreitä niittyjä, kauniita hevosia, polkupyöriä, valtavasti lintuja ja pittoreski vanha keskusta. Siinä saari pähkinänkuoressa.



Hollannin Vlieland on pienin Länsi-Friisein asutuista saarista. Asuttuja saaria on kaikkiaan viisi ja lisäksi on muutama pienempi, olemukseltaan enemmänkin hiekkasärkkä. Meri ja tuulet ovat vaikuttaneet voimakkaasti saarien historiaan. Jokunen pienimmistä saarista on huuhtoutunut aikoinaan tulvien mukana kokonaan mereen ja nykyisinkin erään saaren kerrotaan siirtyvän itäsuunnassa keskimäärin 120 m vuodessa! Toisaalta uusia saaria saattaa tulevaisuudessa syntyä lisää noista pienistä hiekkasärkistä. Karttoja täytyy siis ajoittain päivittää ja laivareittejä tarkistella!  



Nykyään näille Länsi-Friisein saarille pääsee oman veneen lisäksi matkustajalautalla. Vlieland on melko suosittu retkeilysaari ihanan luontonsa ja hyvien ulkoilumahdollisuuksiensa vuoksi. Saarella on loistavat polkupyöräreitit eivätkä muualta tulevat saakaan tuoda saarelle autojaan. 


Saaren pohjoisrantaan lyövät Pohjanmeren aallot ja eteläpuolella on Waddenzee. Rannoilla vuorovesi on voimakas ja laskuveden aikaan esiin tulleella merenpohjalla on paljon tarjottavanaan etenkin herkkupaloja etsiville linnuille. Kotiloita, simpukoita, rapuja ja katkarapuja on näissä ravinteikkaissa vesissä runsaasti. Vlieland onkin loistava paikka lintujen tarkkailuun etenkin niiden muuttoaikoina. Lisäksi siellä voi tavata kaksi eri hyljelajia. 



Asukkaita saarella on vain vähän toista tuhatta. Kesäisin toki turistien määrä lisää liikehdintää ja saaren ainoassa kunnon kylässä, Oost-Vlielandissa, voi nähdä jopa pientä vilinää. Kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja terasseineen kylän keskustassa on useita. Muualla saarella vierailijat tuntuvat katoavan kuka minnekin, eikä ruuhkista tai jonottamisesta todella ainakaan näin syyskuussa tarvinnut valittaa. Dyyneillä sai liikkua lähes yksinään.


Ilmat olivat meidän kannaltamme aivan mainiot ja paikalliset sanoivatkin, että saarella sataa harvemmin kuin mantereella. Joka tapauksessa meillä ainakin kävi tuuri sään suhteen.




Paras tapa tutustua saareen on pyöräily. Rauhalliset pyörätiet mutkittelevat dyynien keskellä tai metsiköiden, hevoslaidunten ja niittyjen vieritse. Koska tulimme saarelle perjantai-iltana pimeän jo laskeuduttua, hyppäsimme ilmaiseen bussiin, joka kuljetti meidät satamasta majapaikkaamme. Hotellimme sijaitsi vajaan kymmenen kilometrin päässä saaren läntisessä päässä. Jo satamasta olisi voinut vuokrata pyörän ja bussi olisi kuljettanut vain matkatavarat perille, mutta käytimme ensimmäisenä iltana hyväksemme tätä mukavaa kuljetusta.


Hotellimme, Posthuis, sijaitsee saaren länsipäässä, joka on enimmäkseen dyyni-aluetta. Rakennus on hyvin tunnettu ja sillä on todella kiinnostava historia. Nimensä mukaisesti se on toisaan toiminut aikoinaan postitalona. Sinne tuotiin 1600-luvulla kaikki mantereelta merien taakse lähtevä posti, joka sitten siellä pakattiin East Indian Companyn laivoihin. Hollannilla oli tuolloin kultakautensa ja yhteyksiä aina Kiinaan ja Intiaan asti.


Posthuis-majoitusta voi todellakin suositella. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä, huoneet olivat todella siistit ja aamupala runsas, tuore, monipuolinen ja laitettu nätisti esille. Tykkäsimme! Vlielandissa on myös paljon kivoja pieniä Bed and Breakfast- paikkoja, mutta koska olimme liikkeellä vähän extempore, vaihtoehdot olivat varaushetkellä aika vähissä.




Lauantaina teimme aamupäivällä parin kolmen tunnin kävelylenkin dyyneille. Lintuja näkyi todella runsaasti ja muutama kiikarimieskin bongattiin. 









Etenkin Pohjanmeren puoleinen rantakävely oli ihana. Kävelimme paljain jaloin ja merta ja hiekkaa riitti. Tuulikin tuiversi vain sopivasti hiuksissa ja viilensi hieman kirkasta auringonpaistetta.













Iltapäivällä pyöräilimme kumpuilevien dyynien poikki hyvää pyörätietä kymmenisen kilometriä Oost-Vlielandin kylään.



















Palasimme takaisin Waddenzeen rantatietä ihaillen vihreitä laitumia ja kauniita hevosia. Vaikka pyörätie takaisin palatessa kulki aivan autotien vieressä, koko matkalla ei montaa autoa tarvinnut kohdata, koska autoja saarella ei kovinkaan paljon ole. Palatessa myötätuuli työnteli kaiken lisäksi hellästi vauhtia selkäpuolelta, joten pyöräily oli tosi kivaa. 




Sunnuntaina vietimme aamupäivän vielä Posthuisin ympäristössä dyyneillä ja sitten päätimme reippaasti pyöräillä edellisestä päivästä tutuksi tullutta rantatietä Oost-Vlielandin satamaan, jonne saimmekin palauttaa hotellilta vuokraamamme fillarit. 







Lounastimme vierasvenesatamassa ja ehdimme vielä hetken aistia kylän sunnuntai-iltapäivän tunnelmaa ennenkuin kipusimme viideltä lähtevään lauttaan ja lähdimme paluumatkalle.








Saaresta jäi hyvä tunne, ja olen varma, että sinne vielä palataan pyöräilemään ja nauttimaan ihanasta ulkoilmaelämästä. Ennemmin tai myöhemmin.



Kivaa loppuviikkoa kaikille ja mukavia syyskuun päiviä.

Doei!
Leena



6 kommenttia:

  1. Vähän muistuttaa Saksan Pohjanmeren aluetta. Eikö siellä ollut pyöräillessä kova tuuli? Musta on tullut vähän hysteerinen tuulen suhteen, kun viime vuonna Atlantille ajettaessa meni voimat.

    VastaaPoista
  2. Lauantaina pyöräillessä ei juuri tuullut, mutta sunnuntaina lautalle palatessa oli vastatuuli ja samainen kymmenisen kilometriä kesti vähän kauemmin. Meillä kyllä taisi olla tuuria tuon tuulenkin suhteen tässä reissussa.

    Olet muuten oikeassa; Saksalla taitaa olla saman kaltaisia saaria Pohjanmeren rannalla. OLisivatko samaa jääkauden aikaista muodostelmaa? Täytyypä selvittää..

    VastaaPoista
  3. No nyt on tutun näköistä maisemaa, eli ihan kuin täällä meillä, Jærenin rannikolla Norjassa!
    Hauskaa, että vuononhevonenkin vielä laitumella....ja karhunvatukat, ruusunmarjat....kuvat voisivat olla täältä :)

    Ihana paikka kerrassaan ja varmasti mitä hienoin paikka lintujen seuraamiseen.

    Hyvää viikonloppua teille <3

    VastaaPoista
  4. Vlieland oli ihana ja siksi tykkäisin takuulla myös Norjan rannikosta. Norjassa olen pikaisesti vieraillut vain Oslossa. Ja sitten tietenkin Pohjois-Norjassa lapsuuden ja nuoruuden autoreissuilla. Vuonojen maisemia olen tähän mennessä ihaillut vain sinun kuvistasi.

    VastaaPoista
  5. Vlieland näyttää niin kutsuvalta. Hienoja reittejä kävelyyn ja pyöräilyyn ja mikä ihana luonto.
    Viehättävä tuo Postitalo ja kun se vielä henkii historiaa, niin onpahan parhautta.
    Minulle tulee mieleen Vlielandin luonnosta Jurmon saari. Toki Jurmon saari on pienempi, mutta luonto henkii samaa. Olipa hieno esittely.
    Ps. Kurkkaapa blogiini, siellä on sinulle yllätys :)

    VastaaPoista
  6. Hei, ehdinkin jo vilkaista blogisi ja siellä tosiaan oli mahdottoman kiva ylläri. Kiitos! Laitan osoitetta.
    Jurmossa en ole käynyt, mutta Vlieland on kaunis ja sinulle, vink vink, monet hollantilaiset purjehtijat tykkäävät saaresta. Että jos Tuulia seilailee näin kaukana Pohjanmerellä, kannattaa varmaan poiketa ;)

    VastaaPoista

Jos kommenttiasi ei heti julkaista, älä hämmenny. Roskapostin välttämiseksi tarkistan ennen julkaisua vanhempiin postauksiin tulevat kommentit. Olen aina tosi iloinen pienestäkin oikeasta kommentista. ISO KIITOS!!