maanantai 19. joulukuuta 2016

Banaanileipä ja naapuripenkin kengät



Sain maailman parasta banaanileipää marraskuussa kun poikkesin kävelyretkelläni Sydneyssä Kirribillin kaupunginosassa viehättävään pieneen kahvilaan. Oli lounasaika, mutta koska oli niin tajuttoman kuumaa, ei varsinaista lounasta tehnyt mieli. Istahdin ulos päivänvarjon alle, hölläsin sandaalien remmejä, tilasin kylmää vettä ja ryhdyin miettimään mitäs muuta listalta tilaisin.
Päivän suositus oli lämmin banaanileipä. Ja sitähän piti maistaa! 

Leipäviipaleet tuotiin kevyesti parilalla lämmitettyinä ja mukana tuli pieni kuutio kylmää tuoretta voita. Voin jätin sivuun, koska leipä oli aivan satumaisen hyvää sellaisenaan maitokahvin kanssa nautittuna. Olen syönyt banaanileipää aikaisemminkin, mutta niin hyvältä se ei ollut koskaan maistunut. Tätä makumuistoa hellin vielä pitkään.

Kahvilaan tupsahti myös hälisevä seurue eläkeläisiä, joista useimmat menivät sisään vilvoittelemaan ilmastointilaitteen hurinaan. Ulos viereiselle penkille kuitenkin jäi yksi seurueen jäsenistä, vaaleahapsinen papparainen. Minun laillani hänkin ryhtyi löysäilemään kenkiään, mutta lopulta riisui harmistuneena koko oikean jalan vaelluskenkänsä. Seurasin uteliaana, kuinka hän asetti rakkaan menopelinsä polvilleen, tarkasteli sitä allapäin ja kaivoi sitten repustaan liimausvälineet. Hänen kengälleen oli käynyt täsmälleen samoin, kuin minun vanhalle buutsilleni muutama viikko sitten. Optimistisesti hän yritti kiinnittää pohjaa liimalla, mutta homma näytti vähän epätoivoiselta tehtävältä ja ymmärsin täysin hänen harmituksensa. Ehkä hänkin yritti kaikin keinoin pelastaa uskolliset ystävänsä. Mielessäni leikittelin ajatuksella, että kävelijän iän huomioon ottaen noilla kengillä oli ehditty käydä vähintään Himalajalla asti. Toivon vain, että vaari päättäisi vielä hankkia uudet kengät, joilla jatkaa seikkailujaan niin kauan kuin jalat toimivat.




Tässä vielä oman reseptisäilöni banaanileipä-ohje. Sen olen saanut joskus meidän perheen keskimmäiseltä. Terveiset vain Shanghaihin!



Banaanileipä

3 kypsää banaania
3/4 dl sulatettua voita
2 dl muscovadosokeria (sokerin määrää voi vähentää)
1 muna
1 tl soodaa
1 tl vanilijauutetta
ripaus suolaa
3,5 dl jauhoja (vehnä-, graham-, speltti-)
2 rkl limemehua
pähkinöitä (pekaani, saksanpähkinä tms.)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Voitele leipävuoka tai vuoraa se leivinpaperilla.
Soseuta banaanit, sulata voi ja lisää banaanisoseen joukkoon. Sekoita joukkoon sooda ja suola.
Lisää sitten muscovadosokeri, muna ja vanilija sekä jauhot. Sekoita. Lisää lopuksi pähkinät ja lime taikinaan. Sekoittele kevyesti ja kaada sitten voideltuun vuokaan. Paista uunissa n.1 tunti. Leipä saa jäädä kosteaksi ja kuohkeaksi. Kokeilemalla löytää parhaan paistoajan.
Alun alkaen banaanileipien ohjeet taitavat olla amerikkalaisia, mutta monenlaisia versioita on kyllä olemassa. Itse olen nähnyt ainakin gluteiinittoman, vegaanisen ja paleo-ohjeen. Niin ja terveellisen, mitä se sitten tarkoittaakaan. Muistaakseni terveellisessä versiossa oli kookosöljyä rasvana eikä lainkaan tavallista sokeria. Terveellisyydestä en tosin tiedä ;). 





Tämä leipä maistuu ihanalta vähän lämmitettynä vaikkapa brunssilla tai miksei myös iltateellä. Nimestään huolimatta tämä herkku on ennemminkin kakku. Jos haluaa etupäässä vain herkutella, (leivän) kakun päälle voi vielä tupsaista tomusokeria. Itse tykkään enemmän ilman.

Tuoksuvia leivontahetkiä! 
Olisipa muuten kiva kuulla muidenkin makumuistoja matkoilta tai kotoa.

Nyt kuitenkin ihanaa viikon alkua ja sitten ajatukset ehkä pikkuhiljaa joulujuttuihin täälläkin.

Tot ziens!
Leena




4 kommenttia:

  1. Banaanileipää on aika helppo tehdä gluteenittomana, varsinkin muffinssien muodossa, joten teen sitä melkein viikottain, aina kun banaanit kypsyvät vähän liiaksi. Itse teen banaanileipää nykyään aina kokonaan ilman sokeria tai muita makeutusaineita - ihan vain banaanin sokeri itsessään antaa leivälle mielestäni riittävästi makeutta. Ilman sokeria banaanileipä on toki vähän vähemmän herkkua mutta toisaalta käy sitten todellakin kätevästi myös leivästä tarvittaessa.

    Omille vanhoille vaelluskengilleni kävi samanlainen vahinko joku aika sitten, pohja lähti irtoamaan... Suutariliike yritti pohjaa liimata takaisin kiinni mutta sanoi, että uudet liimaukset eivät usein pidä kovin hyvin. Uudet vaelluskengät täytynee siis hankkia piakkoin...

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä tuo sokerin pois jättäminen. Jos bantsut ovat riittävän kypsiä, ne ovat todella makeita. Muuttuukohan leivän rakenne jotenkin? En oikein muista leipomusten kemiaa, että miten siis sokeri vaikuttaa muuhun kuin makuun. Tätyy kokeilla.
    Taitaa olla tyypillistä, että kengätkin väsyvät. Omat kenkäni olivat hajotessaan kyllä ihan eläkeiässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekään en oikein tiedä enkä ymmärräkään leipomuksien kemian päälle ja se harmittaa! Käytän sokerittomissa ja gluteenittomissa banaanileivissäni banaanien lisäksi kananmunia, ruokaöljyä, gluteenittomia jauhoja ja leivinjauhetta, ja hyvää tulee. Mutta en tiedä toimiiko sokerittomuus hyvin juuri gluteenittomuuden kaverina vai ihan ylipäänsä.

      Omat vaelluskenkäni eivät olleet vielä kovin käytetyt kun kesken kaiken hajosivat. Ne olivat tainneet kärsiä ensin Belizen kosteasta säästä ja sitten täkäläisestä kuivuudesta. Lenkkaritkin tuntuvat täällä menevän ikävän nopeasti rikki, kai juuri kuivuuden vuoksi.

      Poista
    2. Olisi tosi kiva, jos joskus laittaisit näkyviin leipiesi ohjeen. Voisin sitten kokeilla vaikka tavallisilla jauhoilla. Nähtäisiin, onko taika siinä gluteiinittomuudessa ;)

      Tuo kuivuus on kyllä varmasti tuhoisaa kumipohjille!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!