keskiviikko 7. joulukuuta 2016


Ensimmäistä kertaa Australiassa asti, jatkuu.. 




Sydneystä lensimme kohti Koillis-Australiaa Queenslandiin ja Cairnsiin. Lentomatka ei ollut pitkä, muistaakseni vain kolmisen tuntia, mutta emme saaneet K:n kanssa vierekkäisiä paikkoja koneessa ja jouduin kahden tilaa melkoisesti ottavan vieraan miehen väliin. Olo oli hivenen tukala. Perille oli siis enemmänkin kuin mukava päästä.


Osa 2. Cairns




Hotellimme Palm Covessa oli pieni ja ihana ja aivan palmurannan tuntumassa. Mereen ei täälläkään voinut mennä uimaan, koska rannalla oli krokotiilivaroitus, mutta hotellilla oli kuitenkin onneksi kaksi omaa kaunista allasta. Tosin olimme liikkeellä melko paljon joka päivä, eikä altailla ylen määrin köllötelty.









Retkeä Isolle valliriutalle (the Great Barrier Reef) olimme molemmat odottaneet kovasti. Olimme kuulleet, että ilmastonmuutos ja El Nino-sääilmiö nostavat meriveden lämpötilaa, mikä aiheuttaa korallien värin haalistumista. Tavallista lämpimämpi vesi tappaa korallin terveydelle välttämättömän zooksantelli-levän. Korallien värikkyys johtuu juuri levästä. 

Tämän koralliriutan kunnosta on ollut saatavissa vähän ristiriitaista tietoa. Jotkut asiantuntijat ovat väittäneet, että riutta on nopeasti tuhoutumassa ja toiset uskovat, että riutta on vielä pelastettavissa.
Ilmastonmuutoksen lisäksi riuttaa uhkaavat lähistöllä olevien satamien laajennus ruoppaamalla, merialueen hiilikuljetukset isoilla aluksilla ja maataloudesta mereen valuvat ravinteet. Varmasti myös turismi isossa mittakaavassa on haitaksi. Se tietenkin vähän arvelutti myös meitä. Tosin turisteilta kerätään varsinaisten retkimaksujen lisäksi tietynlaista veroa, jota käytetään sitten alueen suojelun kehittämiseen. 



Green Islandin rantaa

Kätevä tapa tutustua Great Barrier Reefiin on lentää ensin Cairnsiin. Sieltä järjestetään paljon retkiä riutalle. Monista saarista olimme päättäneet vierailla Green Islandilla, joka on pieni saari n. tunnin laivamatkan päässä Cairnsin satamasta. Saarella oli aika paljon meitä turisteja, mutta on varmasti hyvä että matkailijoita ohjataan tietyille alueille vierailemaan, sukeltamaan ja snorklailemaan. Se rauhoittaa sitten muita herkempiä paikkoja ja
varsinaiset asiantuntijat ja sukelluksen harrastajat valitsevat kohteekseen sitten muita valliriutan osia. Meille tämä nyt tällä kertaa sai riittää. 


Räpylät valmiina


Green Islandilla oli siis mahdollisuus esimerkiksi snorklailla. K:n yrityksistä huolimatta mitään kovin suurta visuaalista nautintoa veden alla ei kuulemma ollut näkyvissä. Saarella oli myös mm. hyvin kallis hotelli, muutama ravintola ja kauppa ja kahvila.






On selvää, että kovin paljon koralleja ei voi snorklailualueella näkyä, koska Green Islandin rantojen virkistyskäyttö on aika runsasta. Koralli ei esim. kestä päälle astumista. Jos haluaa sukellella laitteiden kanssa, vähän etäänpänä näkymät ovat varmasti paremmat. Pidemmälle rannasta suuntaavasta puolisukellusveneestä näimme kuitenkin runsaasti kauniita kaloja, kilpikonnia ja haalean värisiä koralleja.









Valliriutalla elää mm. 1500 eri kalalajia, 411 korallilajia, 134 rausku- ja hailajia, kuusi merikilpikonnalajia sekä 30 eri merinisäkäslajia.



Pinnan alla on ikkunallinen osasto, josta voi tarkkailla vedenalaista elämää.

Iso valliriutta on maailman suurin koralliriutta. Kaikkineen alue on yli 2000 km pitkä ja se on kuulemma havaittavissa avaruudestakin käsin. Alue on myös maailman suurin merellinen luonnonsuojelualue ja se valittiin kuuluisaan Unescon maaimanperintöluetteloon 1981. Ensimmäinen eurooppalainen valliriutan nähnyt tutkimusmatkailija oli James Cook, joka löysi sen 1770.








Tuolla Australian koillisosassa ilmasto oli selvästi lämpimämpi kuin Sydneyssä. Joka päivä tuuli oli kuitenkin mukavan vilvoittava. Silti aurinkovoidetta oli käytettävä tuhlaillen ja pää oli suojattava, sillä päivällä aurinko porotti suoraan ylhäältä. Onnistuimme suojautumaan palamiselta, mutta minulla on yhä muutaman viikon jälkeenkin jalkapöydissä selvät rusketusraidat sandaalien remmien kohdilla. Siinä näkyy juuri se ero suoraan ylhäältä tulevan auringon ja vähän viistosta tulevien säteiden välillä. Nenän alusta saattaa jäädä valkoiseksi tuolla ;)

Cairnsista teimme myös tosi kivan retken Mossmaniin ja Daintree Riverille. Retki tehtiin vähän safari-hengessä pienellä porukalla ja oppaan kanssa. Matkasimme järeällä autolla pomppuisia teitä pitkin ja todella uskomattoman upeissa maisemissa. 





Opas oli taas ehdottoman hyvä juttu, koska siinä matkatessa kuulimme paljon juttuja paikallisista olosuhteista, mangrovemetsistä, krokotiileista, pussieläimistä, kasveista ja linnuista. Ainoa varjopuoli oli oppaan leveä aussiaksentti, jota piti välillä kuunnella hyvinkin keskittyneesti ymmärtääkseen innokkaasta kertoilusta tärkeimmät. Joka tapauksessa fiilis oli mukavan rento ja koko päivä sujui reissussa hauskasti.

Vaikuttavaa oli välillä hypätä myös pieneen veneeseen, joka lipui hiljalleen Daintree Riveriä pitkin. Mangrovepuut ja todella tiheä rantakasvusto näyttivät vesirajasta aika jännittäviltä. 







Pikkuruisten keltaisten lintujen rakentamia pesiä. Näin pesät ovat suojassa puissa luikertelevilta käärmeiltä.




Mahdollisuus nähdä krokotiilejä juurakoiden seassa tuntui ihan realistiselta. Kuulimme kummallisia lintujen ja muidenkin eläinten ääniä ja katselimme suuria kauniita perhosia. Tuli ihan telkkarin luontodokumentit mieleen. Kyllä luonto kaiken kaikkiaan oli niin kovin erilaista tuolla mantereella.







Opimme mm. että Tarzanin liaanit kasvavat todellisuudessa maasta ylöspäin eiväkä päinvastoin.

Krokotiilinkin näimme, vaikka tämä yksilö kyllä oli vähän kauempana ja avoimessa vedessä, ei juurien ja kasvien seassa, kuten jännittyneenä olin odottanut. Opas kertoi, että näkemämme krokotiili oli vain noin kaksi ja puoli metrinen. Isoimmat yltävät kuulemma neljään metriin. Koska veneemme ei todellakaan ollut mikään laiva, parimetrinen peto oli mielestäni ihan sopiva. 








Daintree River

Samalla safari-retkellä kävimme myös ihan oikeassa sademetsässä. Kasvillisuus oli todella rehevää ja vihreää, äänet kummallisia ja ilma paksua ja todella kosteaa.






















Mitkään ottamani valokuvat eivät tee oikeutta sille vihreyden määrälle, joka sademetsäalueella eteemme vyöryi. Kulkemamme polku oli raivattu kasvillisuuden sekaan, mutta voin vain kuvitella, kuinka nopeasti se kasvaisi umpeen, jos sitä ei jatkuvasti pidettäisi avoinna. Oli ihan kiva, että olimme polulla, emmekä möyrineet umpimetsässä, sillä Australiassa on kuulemani mukaan paljon hyvin myrkyllisiä käärmeitä ja hämähäkkejä. Joku porukasta kysyikin puista mahdollisesti putoavista käärmeistä ja oppaamme sanoi, ettei tarvitse olla huolissaan. Niistä ei ole haittaa, jos ne eivät pääse puremaan. Ymmärrän, että vastaukseen liittyi vähän kiusoittelua, mutta hetken aikaa vilkuilin kyllä yläpuolellamme oleviin oksistoihin. Kovin pitkään varuillaan ei kuitenkaan onneksi jaksanut olla.

Maassa näkyi puista pudonneita sinisiä ison munan muotoisia hedelmiä, joita kasuaarit syövät. Ymmärsin, että ne ovat ihmisille ja muille eläimille myrkyllisiä. Kauniita kuitenkin.





Äänet tuolla alueeella olivat mahtavan eksoottisia ja välillä äänet yltyivät niin koviksi, että puhuessa piti korottaa omaa ääntään.
Näimme joitakin outoja lintuja ja kauniita perhosia, mutta muita eläimiä ei eteemme sattunut. Tosin opas varoitti meitä etukäteen kasuaareista ja saimme tarkat ohjeet siitä, miten pitää menetellä, jos sellainen ilmaantuu lähistölle. 

Kasuaareja minä olen nähnyt vain luonto-ohjelmissa, mutta se on siis vähän strutsin tai emun näköinen, lentokyvytön, upea, sinimusta ja pitkäkaulainen lintu, jolla on uskomattoman vahvat jalat ja pitkät kynnet varpaissaan. Se kasvaa 1,5 - 1,8 m korkuiseksi ja sen pään päällä on kirvestä muistuttava kova kypärä. Kypärän avulla se pystyy liikkumaan sademetsän tiheässä aluskasvillisuudessa. Kasuaari on arka, mutta  suuttuessaan lintu voi saada pahaa jälkeä aikaan. Olisihan sellainen ollut vaikuttavaa nähdä, mutta ehkä oli parempi ettei tällä kertaa. Varoitustaulut jo sinänsä olivat riittävän vaikuttavia. Hui. 

Kun olimme jo paluumatkalla ja turvallisesti autossa, näimme tien poskessa joukon ihmisiä (osa muuten paljain jaloin!) työntämässä päätään pensaikkoon. Oppaamme kysyi mikä heillä oli hätänä ja porukka sanoi, että he olivat nähneet kaksi kasuaaria, emon ja poikasen. Me emme kuitenkaan nähneet enää muuta kuin näiden turistien takalistot. Hö.



Hidasta!

Myös autoilijoita pyydettiin hiljentämään vauhtia joillakin tieosuuksilla kasuaarien vuoksi.





Kävimme myös läheisellä Cape Tribulation Beachilla. Etukäteen olimme varautuneet siihen, että siellä pääsisi uimaan. Viime kuukausien aikana Queenslandin rannoilla oli kuitenkin ollut krokotiileja enemmän kuin pitkiin aikoihin, joten tälläkin rannalla oli uiminen kielletty. Paikka oli kyllä uskomattoman upea ja ihanaa vaaleata hiekkaa rantavedessä oli vaikeata vastustaa. Toisaalta rannan sivuosien mangrovejuuristot näyttivät vähän arvaamattomilta varoituskyltit nähtyämme. Nyt siis saattoi vain kävellä vesirajassa ja nauttia silmillään siitä kauneudesta. Vähän harmi.






Tällainen pieni rapu (?) kaivoi noita yllä olevia reikiä hiekkaan.

Oppaamme vei meidät sitä vastoin salaiseen, kuulemma täysin crocodile-free uintipaikkaan vähän ylemmäs rannasta.







Vesi näyttää kuvissa vihertävältä, mutta väri heijastuu puista. Vesi ol täydellisen kirkasta.



Paikka oli kyllä upea ja jotkut meistä kävivät siellä oikeastikin uimassa, mutta kun olin nähnyt yhden jaloissa vilistävän käärmeen ja tästäkin paikasta vain  vajaan 20 m päässä olevan krokotiileistä varoittavan kyltin, tuntui oikeastaan ihan kivalta vain valokuvailla (voi mikä nyhverö!) ja nauttia trangialla keitettyä teetä ja maistella oppaan jostakin taikomia eksoottisia hedelmiä. Osa hedelmistä oli minulle aivan outoja ja todella kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Hedelmien nimet eivät jääneet mieleen, mutta uskoisin tunnistavani joitakin niistä, jos nyt näkisin kaupan hyllyllä.






Edessä oli papaijaa ja pussissa litsejä, muut olivat minulle uusia tuttavuuksia.

Vaikka niitä kasuaareja emme nähneetkään, luonnossa tunnistimme Australian kuvista tuttuja kenguruita ja pikkukenguruita eli vallabeja sekä valkoisia kakaduita ja vihreitä papukaijoja. Olivat vain niin nopeita, että kunnollisia kuvia en niistä onnistunut nappaamaan. Koalaa emme harmiksemme luonnossa onnistuneet näkemään.

Minäkin sain kuitenkin kamerani riittävän nopeasti esille eräässä puistossa, jossa opas syötti vallabia. Samalla pääsin lähietäisyydeltä ihmettelemään sen taskussa majailevaa poikasta. Niin hellyttävä.














Australian luontoa en lakannut ihmettelemästä. Saari on tietenkin valtavan iso ja sen eri puolilla niin kovin eri näköistä. Cairnsista lähdimme sitten käväisemään Ulurussa, josta kerron enemmän seuraavassa Australia-postauksessani. Toivottavasti jaksatte vielä tulla sinnekin mukaan.




Tot ziens!
Leena



10 kommenttia:

  1. Näistä sun matkajutuistasi herää kyllä ihan kamala himo päästä Australiaan! Kerran olen siellä lomaillut mieheni kanssa ennen lapsia: lensimme Sydneyyn, olimme siellä jonkun aikaa, ajelimme hissukseen Brisbaneen ja majailimme siellä aikamme. Se oli ihan paras loma ikinä ja Australia on meillä aina vähän mielessä. Mieheni on siellä käynyt enemmänkin, mutta minulta on vielä hyvin paljon näkemättä ja mieluusti kävisin uudemman kerran myös jo esim Sydneyssäkin. Tuosta edellisestä reissusta on nyt kohta kymmenen vuotta... Jospa ensi vuonna uudestaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin tuolla mantereella ensimmäistä kertaa ja ihastuin ikihyviksi. Ihan hirmuisesti nähtävää ja koettavaa ja luonto niin kovin erilainen esimerkiksi Eurooppaan verrattuna. Oleminen ja matkustaminen siellä on helppoa ja rentoa. Auton vuokraaminen ja omatoiminen reissaaminen on varmasti hyvä vaihtoehto ja niin mekin yleensä muualla on tehty. Nyt tuntui, että melko lyhyessä ajassa sai enemmän irti vähän suunnitelmallisemmasta retkeilystä, vaikka opastettuja kierroksia usein vähän vierastankin.
      Toivottavasti pääsette tekemään uuden retken Australiaan tosiaankin jo vaikka ensi vuonna!

      Poista
  2. Wow ja wow mitä kuvia! Aikamoinen elämysmatka teillä on ollut!
    Minulla on tuttavia Cairns:ssa ja haave matkasta sinne on ollut olemassa jo vuodesta -86, kun heidän kanssaan yhdessä San Diegossa opiskelin.

    Tämän postauksen kuvat on katsottava vielä pariin kertaan - kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella! Elämyksiä ihan valtavasti.
      Minulta -voitko kuvitella!!- unohtui kuvaaminenkin välillä kokonaan kun vain ihmettelin. Valokuvaamisessa kirkas ja suoraan ylhäältä tuleva valo aiheutti hieman yllätyksiä ja päänvaivaa, mutta onneksi ymmärsin etupäässä vain nauttia.

      Cairnsiin ja koko mantereelle kannattaa tosiaan matkata ja hauskaa, jos siellä voi samalla tavata vanhoja tuttuja. Minä lähtisin vaikka heti tammikuussa takaisn, jos saisin lottovoiton. Seuraavalla kerralla katkaisisin myös lentomatkan eri tavalla ja yöpyisin välillä esim. Singaporessa tai Malesiassa.

      Poista
  3. Hyvänen aika, mitä kuvia ja tunnelmia ja seikkailuja!
    Olen jotakin tuosta isosta valliriutasta lukenutkin, mutta paljon sain uutta, mielenkiintoista tietoa.
    Sademetsää ja eläimiä. Ihan uskomattoman hyviä kuvia! Hui, krokotiilinkin sait kuvatuksi. En minäkään uimaan olisi mennyt.
    Kiitos kiehtovasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Australia on kyllä huippukohde ja kiehtova monella tapaa. Kuten tuossa edellä totesin, jos vain olisi paksumpi lompakko, lähtisin uudelleen pikimmiten. Ja varaisin aikaa ainakin kuukauden ;)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Voi ihanuus, tuttuja paikkoja meidän ensimmäiseltä matkalta. Aussiaksentin kanssa mullakin on ongelmia, kun meidän tuttavaperhe puhuu keskenään, mä en ymmärrä juuri mitään.

    VastaaPoista
  6. Ihanuus. Sanos muuta! Nyt kun kotona on selannut valokuvia, miettii että ottikohan sitä varmasti kaiken irti tuosta ihanasta valosta ja lämmöstä.

    VastaaPoista
  7. Ihanuus. Sanos muuta! Nyt kun kotona on selannut valokuvia, miettii että ottikohan sitä varmasti kaiken irti tuosta ihanasta valosta ja lämmöstä.

    VastaaPoista

Jos kommenttiasi ei heti julkaista, älä hämmenny. Roskapostin välttämiseksi tarkistan ennen julkaisua vanhempiin postauksiin tulevat kommentit. Olen aina tosi iloinen pienestäkin oikeasta kommentista. ISO KIITOS!!