tiistai 3. tammikuuta 2017

Kolme pusua






 Nyt seuraa lisää kliseitä Hollannista ja hollantilaisista. Kuten esimerkiksi tämä suukko-asia.

Menetpä mille tahansa terassille tai kahvilaan hetkeksi istumaan ja katselemaan ihmisiä, huomaat varmasti uudestaan ja uudestaan samanlaisena toistuvan näytelmän. Smak-Smak-Smak. Hollantilaiset ystävät tervehtivät toisiaan poskipusuin. 

Täällä pusujen lukumäärä on yleensä kolme. Tosin muualta muuttaneita on Amsterdamissa noin puolet porukasta, joten tavatkin sekoittuvat ja kaikenlaista näkee. Kiva niin, sillä silloin ei ole itsekään kummajainen tapoineen ja tottumuksineen. 

Mistä tässä kaikessa pusuttelussa sitten oikein on kysymys? Kuka suukottaa ja ketä ja milloin kuuluu suukotella ja milloin taas ei? Vierestä katsottuna koko homma ei olekaan aivan niin selvää kuin aluksi voisi luulla.



Suukotteluun liittyy muutama löysä sääntö, jotka on hyvä tietää ennenkuin ryntää suin päin pussailemaan.

On siis hyvin tavallista tervehtiä suukottelemalla, mutta ei sentään umpimähkään ketä tahansa. Suukot on tarkoitettu hyville ystäville tai läheisille.  Päivittäin kohdattavia ihmisiä ei kuitenkaan välttämättä tällä tavalla joka kerta tervehditä.

Normina ainakin Amsterdamissa ovat suukot posken tietämille, mutta nämä suukot ovat todellisuudessa vain ns. ilma-suukkoja. Huulten ei pitäisi oikeasti koskettaa toisen poskea lainkaan. Olen huomannut, että useimmat myös maiskauttavat ilmassa huuliaan aika äänekkäästi. Itse olen jostakin syystä vähän varovainen näissä maiskautuksissa. 



On toki joitakin eroja käytännöissä, mutta yleensä naiset ovat suukko-asiassa aloitteen tekijöitä. Nainen myös antaa suukot sekä naisille että miehille, mutta miehet saattavat suukottaa toista miestä vain jos tämä on erityisen läheinen tai sukulainen. Usein ainakin vanhemmat miehet suukkojen sijaan vain miehekkäästi kättelevät toisiaan.

Aika mutkikkaalta kuulostaa, mutta käytännössä homma toimii kunhan sitä on joitakin kertoja harjoitellut. Riippuu hieman tervehtijöiden kotiseudusta, kummasta poskesta he suukottelun aloittavat. Alkuaikoina tarjosin hämilläni aina tietysti juuri sitä väärää poskea, mutta nykyisin koetan aluksi vähän kuulostella vastaparia ja toimia sitten ystävän tottumuksen mukaan. Muuten kolisee ikävästi, etenkin tällaisella rillipäällä.

Olen kuullut jostakin, että suukkojen lukumäärällä on Hollannissa oma merkityksensä: suukko sinulle, suukko minulle ja suukko kuningattarelle (ehkä nykyään kuninkaalle). Pitäneeköhän paikkansa? En tiedä, mutta aika hyvä selitys kuitenkin.




Hollantilaiset ehkä pitäisivät kuvavalintojani vähän arveluttavina, koska kuvat ovat viime kesän reissulta Cambridgesta ja osa siellä sijaitsevasta Fizwilliam-museosta ja viimeisin kuva majapaikastamme Suffolkista. Sallittakoon tässä kuitenkin tällainen pikantti monikulttuurinen pilkahdus. Tavatkin näet muotoutuvat aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa.


No nyt! 
Kivaa tiistaita, mitä toivottelin jo eilen maanantaina joillekin.

Tot ziens,
Leena


11 kommenttia:

  1. Ranskassa ja Belgiassahan saa joskus jopa neljä pusua.

    VastaaPoista
  2. Siinä sitä on suihkimista! Ja koreografia pitää olla kummallakin hallussa :)

    VastaaPoista
  3. Minulta ei nämä suukottelut oiken suju luontevasti. Pelkään aina että teen jotain väärin. Mielummin vain halaisin. Tuo viimeisen kuvan tuoli on aivan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään halauksista enemmän ja hyviä ystäviä taidan välillä rutistaa vähän liiankin kovasti, jos on ollut kova ikävä. No, tutuista onneksi tietää kyllä kuka tykkää vähän hillitymmästä lähestymisestä.

      Poista
  4. Minulla on noita Espanjan tuttuja, joiden kanssa suukotellaan. Luontevasti suukottelu sujuu heidän kanssaan. Suomalaismiehille se tuntuu olevan vähän hankala paikka. Mutta kyllä halaukset suukottelun voittavat.
    Kauniita kuvia olet tähän tarinaan kerännyt. Sopivat hyvin aiheeseen.
    Mukavaa viikkoa! Suukko sulle, suukko mulle ja suukko kuninkaalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tuo halaus ystävien kesken on suomalaisille jotenkin luontevampi, vaikka onkin paljon fyysisempi kuin nuo ilmapusut. Kulttuurien väliset erot ovat kyllä kiinnostavia. Olen Suomessa ollut joskus kohtaamisissa, joissa maahanmuuttaja mies ei uskontonsa vuoksi ole voinut edes kätellä naista tätä tervehtiessään.
      Suukko, ja miksei myös ihan virtuaalihali, Turkuun blogi-ystävälle!

      Poista
  5. Kreikassa suukotellaan myös, ilmasuukkoja molemmille poskille.
    Täällä Norjassa halataan, kuten Suomessakin, mutta monesti keskustelu tuttujen tavatessa jatkuu siten, että ihmiset pitävät toisiaan toivin kädestä kiinni tai esim. kättä toisen selällä.


    Ihanat kuvat! Mieheni vanhemmilla on juuri tuollaiset tuolit, identtiset sanoisin :)

    Suukko sinne kanavalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Nyt nuo tervehtimistavat kuulostavat kivoilta, mutta muistan kuinka joskus murrosikäisenä kauhuni olivat kädestä kiinni pitävät tätöset. Tuntui ettei tilannetta voinut mitenkään paeta, vaikka olisi tehnyt mieli kiemurrella ensimmäisten viiden sekunnin jälkeen kauemmas. Nyt lukeudun itse noihin tätösiin, mutta yritän etenkin teini-ikäisten kanssa muistaa omat kiemurteluni ;).

      Tuo tuoli oli minunkin mielestäni kaunis ja sopi vanhaan englantilaiseen ympäristöön upeasti. Varmasti norjalaiseenkin! Käsityötaidot ihastuttavat kaikkialla.

      Suukko myös vuonolle -ja se halikin !

      Poista
  6. Täällä Khartumin monikulttuurisissa piireissä tervehditään myös monesti poskisuudelmin mutta hankaluus on pusujen määrässä: italialaiset ja ranskalaiset suukottavat tavallisesti kahdesti, mutta esim hollantilaiset tuntuvat täälläkin pitävän kiinni kolmesta suukostaan. Muutaman pohjoiseurooppalaisen kanssa olemme jättäneet suukot yhteisestä sopimuksesta kokonaan väliin, joidenkin tuttujen kanssa on luontevinta kätellä, ja toisia tulee ihan luonnostaan halatuksi. Isompaa porukkaa tervehtiessä täytyy siis jokaisen kohdalla erikseen miettiä kuinka monta pusua, käsipäivää, halaus vai vain etäisempi nyökkäys...

    VastaaPoista
  7. Joo, just toi. Itse olen ratkaissut ongelman niin, että menen aina vastapuolen mukaan, mutta tarkkana pitää toisen aikeita seurata. Toisaalta en niin kovin aktiivista sosiaalista elämää vietä, että noinkin pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sama täällä! Juuri miehelle päivittelin kuinka väsyttävää sosiaalinen elämä usein täällä on parhaimmillaankin. Ainakin osin varmasti juuri siksi, että täytyy koko ajan yrittää osata ottaa huomioon niin erilaisten ihmisten arvoja ja tapoja! Itse olen myös omaksunut tällaisen mukautujan roolin ja se vaatii lopulta aika paljon vaikka näennäisesti vaikuttaisinkin olevani kovin rennosti vain muiden menossa mukana.

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!