torstai 19. tammikuuta 2017

Lissabon talviauringossa







Sijainniltaan Lissabon on Euroopan läntisin ja ilmastoltaan kuulemma maanosan aurinkoisin pääkaupunki. Ensimmäisen kerran kävimme kaupungissa viitisentoista vuotta sitten kevättalvella. Silloin sää oli mukavan keväinen Suomen talveen verrattuna. Edellisellä kerralla kävimme kaupungissa viime vuoden toukokuun lopussa ja aurinko helli meitä silloinkin lämpimästi. Myös siltä retkeltä kirjoittelin tunnelmia toukokuun blogiin. Ja otin kymmeniä kuvia kaakeliseinäisistä taloista!

Lissabonissa historia on yhä vahvasti läsnä. Kaupunki nousi keskiajan loppupuolella loistoonsa maailmankuulujen löytöretkien siivittämänä. Mausteita, kultaa ja muita aarteita kulkeutui kauppareittejä pitkin ja kaupunki olikin tuolloin loistossaan.




Kun selasin tämän viikonlopun reissukuvia, huomasin, että nyt olin jostakin syystä keskittynyt kaakelitalokuvien sijasta pyykkikuviin. Viikonloppuna oli selvästi monen lissabonilaisen pyykkipäivä, sillä niin paljon kuviini on sattunut liehuvia pyykkejä. Voihan olla, että myös ihanan aurikoisella säällä oli vaikutusta perheenemäntien pyykki-intoon.



Majapaikkamme oli sama kuin viimeksi, eli mukava pieni huoneistohotelli ihan Tejo-joen tuntumassa lähellä Se-katedraalia. Nuo kulmat ovat tuttuja varmasti kaikille Lissabonin kävijöille. Ihan siitä kulmalta huristelee, syöksähtelee ja koukkaa myös se kuuluisin keltainen ratikkalinja numero 28. Nyt viikonloppuna ratikat olivat todella täysiä, joten emme ahtautuneet kyytiin, vaan hankimme kunnon annoksen kuntoilua. Etenkin Alfaman kaupunginosan pikkukatujen tiukat nousut käyvät kuntoilusta. Lissabon onkin erinomainen kävelykaupunki.



Sanotaan, että Lissabonissa on seitsemän kukkulaa. Oikeasti niitä on kuitenkin enemmän. Ajatus seitsemästä kukkulasta on lainattu ilmeisesti Roomasta, jonka loistosta haluttiin ehkä osa myös Lissaboniin. Ideaa on toisteltu ainakin 1600-luvulta lähtien. Monien kukkuloiden ansiosta kaupungissa on myös monta hienoa näköalapaikkaa. Tunnetuin niistä on ehkä Pyhän Yrjön eli Sao Jorgen linnoitus. Myös Miradouro de Sao Pedro de Alcantaran näköalatasanteelta näkyy kaupunkia upeasti.


Hauskin näköalapaikoista on mielestäni kuitenkin Adamastor eli Miradouro de Santa Catarina. Siellä oli näin talvikaudellakin meneillään ihan kuin festarit. Ilman bändejä tosin. Lapset, koirat, rattaita työntelevät ylpeät isovanhemmat, hipit, rastapäät, turistit ja opiskelijat hengasivat paikalla sulassa sovussa. Tunnelma oli iloisen aurinkoinen ja rento. Voisin kuvitella, että kesäisin meno on vielä hilpeämpää.


Paikalta näkyi Tejo-joki, 24 de April-silta ja joen toisella puolella Lissabonia suojeleva Cristo Rei-patsas. Näköalapaikan lempinimi on peräisin sen patsaalta. Se esittää Adamastoria, kammottavaa merimiehiä tyrskyissä vaanivaa hiorviötä. Paikalla on myös kivan näköinen pieni kahvila, jota emme tosin kokeilleet, vaan lounastimme näköalapaikan takana sijaitsevan Pharmacia-museon terassilla. Siellä oli tarjolla kiinostavia lounasannoksia. Söimme hyvin mieliinpainuvat ja erikoiset keittoannokset. Pikanttina lisänä aperitiivit tarjoillaan koeputkista, tai niinkuin meidän kuplavetemme, ruskeasta lääkepullosta. Kuten tietysti apteekkimuseon luonteeseen sopikin. Terassille oli kerääntynyt lukuisia auringosta nautiskelijoita, sillä paikka oli hyvin tuulelta suojassa ja aurinko porotti. Onneksi myös aurinkovarjoja oli pöytien yllä, muuten olisimme läkähtyneet, koska kesävaatteet olimme jättäneet kotiin.



Ruutukaavassa rakennettu keskusta, Baixa, sijaitsee kukkuloiden välissä merenpinnan tasossa. Baixa tarkoittaa downtownia, alakaupunkia. Kun muualla Lissabonissa kadut mutkittelevat, tuolla ne on rakennettu suoraan ruutukaavaan. Baixa on jälleenrakennettu sen jälkeen kun voimakas, yhdeksän minuuttia kestänyt maanjäristys oli tuhonnut sen kokonaan 1755. Iso osa muutakin kaupunkia tuhoutui samassa järistyksessä. Baixassa talot ovat värikkäitä ja lähes jokaisen talon seinissä on Portugalin erikoisuuksia azulejoja eli kaakelikoristeita.






Joihinkin kaakeleihin on kuvattu maisemia ja tarinoita, mutta toisten kaakelien ornamentit muistuttavat värikkyydessään miesten kuviollisia vintage-kalsareita. Keskeisimmät kadut ovat melko leveitä, näyttäviä ja kauniisti kivimosaiikeilla koristeltuja.

 Vähän sivummalla voi löytää kuin vanhan maailman hattu- ja käsintehtyjen hansikkaiden kauppoja sekä ihastuttavia puoteja, joissa on vanhanaikaisia kalasäilykepurkkeja pinottu taidokkaasti kauniisiin pinoihin. Niissä putiikeissa on ehdottomasti pistäydyttävä, vaikka ei kalasäilykkeistä välittäisikään. Sardiinit ovat Lissabonin juttu ja etenkin iltaisin kaupungin kapeilla kujilla tuoksuu tuoreiden grillattujen sardiinien ihana tuoksu.




Lauantai-iltana olimme syömässä meille entuudesstaan tutussa viehättävässä Xapuri-bistrossa Bairro Alton pittoreskissa kaupunginosassa. Alue on kuulemma yöelämän sielu ja sydän, jossa on paljon pieniä baareja, ravintoloita ja fado-paikkoja. Tarkoituksemme oli syödä yhtenä annoksena sardiineja, mutta liian myöhään kuulimme, että ne olivat lopussa. Söimme sen sijaan  toista tyypillistä ruokaa, turskaa, mutta se annos oli hivenen pettymys. Paras makuelämys tällä reissulla oli varmasti hotellimme lähikulmalla sijaitsevassa ravintolassa nautittu mustekala-annos, joka oli yksinkertaisuudessaan ihan vertaansa vailla oleva herkku. Lissabonissa pitää mielestäni ehdottomasti syödä mereneläviä, mutta myös possua ja lammasta on paljon tarjolla.

Xapuri


Nyt emme kuvanneet turska-annosta, mutta tässä edellisen kerran mustekala Xapurissa. Nam!

Ja -ei suklaa- vaan Chorizo-pyöryköitä!!
Viehkoilla kujilla kannattaa myös poiketa pieneen baarin maistelemaan vaikkapa paikallista kirsikkalikööriä tai portviiniä. Niin ja tietenkin kahvin kera niitä aiemminkin mainostamiani Pastel de Nata-leivonnaisia. Niille olen kyllä menettänyt sydämeni ihan kokonaan. Jos haluaa syödä ihan aitoja sellaisia, kannattaa käydä Belemissä Pasteis de Belem-kahvilassa. Siellä valmistettava leivonnainen, pasteis de Belem on tehty aivan alkuperäisen reseptin mukaan. Kahvila on perustettu 1800-luvulla, ja leivonnaisten resepti on salainen. Tiedetään kuitenkin, että rapean kuoren sisällä olevaan täytteeseen tulee ainakin kermaa, kananmunankeltuaisia ja kenties aavistus sitruunaa. Tulos on vaniljainen unelma. Belemmin versio on muihin verrattuna vähemmän makea. Leivonnaisen päälle voi vielä ripotella vähän tomusokeria tai kanelia. Ooh! Tässä kohdassa en voi muuta sanoa.




Tällä reissulla oli tavoitteenani käydä taas ainakin yhdessä museossa -auringonpaisteesta huolimatta. Yhteen se taas jäi, mutta valitsemamme museo oli kyllä mielenkiintoinen, koska tykkään kovasti paikallisista käsin maalatuista kaakeleista. Museo oli nimeltään Museo Nacional do Azulejo. Paljon historiaa ja tietoa noista azulejoista saimmekin. Ja niitä valokuvia!






Hintataso Portgalin pääkaupungissa on etenkin suomalaisittain katsottuna edullinen. Kielenä on tietenkin portugal, mutta englannilla tai auttavalla espanjalla pärjää ainakin turistipaikoissa ihan mainiosti. Muutaman kerran Lissabonissa vierailleena en ole vieläkään paikkaan kyllästynyt, vaan voisin palata milloin tahansa uudelleen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kaupunki pienessä nuhjuisuudessaankin erittäin viehko. Ja mikä parasta, kiva kohde myös näin tammikuussa!







Äidille vielä tätäkin kautta lämmin synttäri-onnittelu ja myös kaikille muille sylin täydeltä lämpöisiä ajatuksia. Amsterdamissakin paistaa aurinko!

Tot ziens,
Leena


4 kommenttia:

  1. Olipa taas niin kiva Lissabon-postaus! Olen kerran käynyt Lissabonissa ja silloin vain muutaman päivän ajan tutustumassa kaupunkiin. Pääkohde oli silloin Figueira da Foz - tai oikeammin mieheni oli siellä työreissulla. Lissabon on kuitenkin ollut viime vuoden ajan tapetilla, sillä veljenpoikani on siellä työssä... ainakin vielä toistaiseksi. Hänen mielensä halajaa enemmän Espanjaan - kielen vuoksi. Mutta muuten hän on viihtynyt hyvin Lissabonissa ja kehunut ihmisiä ja ruokaa. Ja pääsi pelaamaan futsaliakin johonkin paikallisjoukkueeseen.
    Olipa kiva käydä Lissabonissa! Kiitos!
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva kun kävit kanssani reissussa!
    Niin.. en tiedä haluaisinko tuolla asua. Ainakaan ihan keskustassa. Mutta lomailuun paikka sopii. Varmasti mielekäs työ ja, kuten veljenpojallasi, jokin mukava harrastus auttavat kyllä asettumaan monenlaisiin paikkoihin. Ja tietysti ne ihmiset.
    Oikein mukavaa viikkoa Sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Oi, tonnekin pitäis ehtiä. Ihania nuo chorizopallukat, chorizohan onkin melkein yhtä hyvää kuin suklaa.

    VastaaPoista
  4. Pallerot maistuivat ihanan mausteisille ja on sanottava, että esteettinen elämys lisäsi nautintoa. Kun sain ne eteeni, luulin todellakin, että jonkun jälkiruoka tuotiin vahingossa minulle. Kerran Italiassa sain väärän pizzan ja huomasin erehdyksen vasta kun olin veitsellä leikannut pienen palan irti. En sentään ehtinyt maistaa. Tarjoilija nappasi pizzan minulta pois ja vei sen viereiseen pöytään eräälle herrasmiehelle. Hän kiltisti otti sen vastaan, vaikka sitä oli jo vähän hmm..aloitettu! Meitä asiakkaita nauratti, mutta tarjoilija ei ollut moksiskaan. Ja minäkin sain oman pizzani vähän myöhemmin.

    VastaaPoista

Jos kommenttiasi ei heti julkaista, älä hämmenny. Roskapostin välttämiseksi tarkistan ennen julkaisua vanhempiin postauksiin tulevat kommentit. Olen aina tosi iloinen pienestäkin oikeasta kommentista. ISO KIITOS!!