maanantai 2. tammikuuta 2017

Verhot on vai verhoton?





Kas siinä pulma, joka täällä kotona on viime aikoina ollut hyvinkin topic-aihe. Talomme ulkoremontti on nyt kestänyt kuukauden päivät. Vihdoinkin tänään olen kiskonut väliaikaisia verhoripustuksiani vähän kerrallaan alas sitä mukaa kun putkitelineet ikkunoiden edestä ovat kilisten ja kolisten ainakin talon pohjoispuolelta hävinneet jonnekin alas. Keittiö ja olohuone vielä odottavat rauhoitusta. Ehkä jo huomenna! Samalla moikkailevat miesten naamat ja verhojen raosta pilkistelevät silmäparit häipyvät, toivottavasti taas pitkäksi aikaa, seuraaville työmaille.

Nyt aion kertoilla muutamasta kliseestä, jotka liittyvät Hollantiin ja hollantilaisiin. Kuten tiedätte, tällaisiin karkeisiin yleistyksiin ei kannata suhtautua kovin vakavasti, vaikka tässä tapauksessa ne näyttävät kyllä enimnmäkseen olevan aika totta ;).



Täällä Hollannissa verhot -tai oikeastaan niiden puuttuminen- on yleinen puheenaihe varsinkin muualta tulleiden päivitellessä maan kummallisia tapoja. Arvellaan, että tapa johtuu hollantilaisten calvinistisista juurista. Avoimuudella halutaan näyttää kaikille, ettei huushollissa tapahdu mitään kummallista tai väärää. Taloihin on rakennettu suuret ikkunat, ja verhot pidetään avoinna päivin ja öin. Näin kaikki näkevät, että talossa eletään ihan kunniallisesti ja normaalisti eikä peiteltävää siis ole.





Suoraan kadulta voi nähdä mitä naapuri katselee telkkarista tai mitä Joopin perheessä syödään päivälliseksi. Ja vähän intiimimpiäkin asioita toki. Vaikka kaikki ikään kuin asetetaan näytteille, kukaan ei silti todellakaan toivo ikkunansa taakse tuijottelijoita. Eikä toisaalta kukaan itseään kunnioittava hollantilainen suinkaan jää toisten ikkunoiden taakse tapittamaan, vaan he käyttäytyvät ikään kuin eivät huomaisi mitään. 





Minä olen vielä sen verran untuvikko, että en voi -vaikka haluaisinkin- olla vilkaisematta ohikulkiessani johonkin kiinnostavalta näyttävään ikkunaan. Joskus käy niin, että silmät aivan kuin liimautuvat jonkun seepra-raidallisiin kalsareihin, vaikka väkisin yritän katsettani toisaalle kääntää. Se on aika noloa.

Joissakin katutason ikkunoissa näkee myös ohuin puurimoin kehystettyjä pieniä sermin tapaisia, jotka auttavat välttämään suoria katsekontakteja ulkoa sisälle. Välillä vaikuttaa myös siltä, että asukkaat seuraavat kiinnostuneina sisälle vilkuilijoita, eikä olekaan ihan selvää kummalla puolella akvaariolasia kukin on.

Jotkut myös kertovat, että kadulle näkyvä huone on tarkoituksellisesti sisustettu erityisen viihtyisäksi ja kutsuvan näköiseksi, kuin näyteikkunaksi ja se saattaa poiketa aika tavalla huoneiston muusta sisustuksesta. 




Sattuvasti taisi muuten olla juuri hollantilainen televisioyhtiö, jossa keksittiin idea Big Brother-sarjaan. Ei oikeastaan mikään yllätys, kun tarkemmin ajattelee.




Jotkut myös väittävät verhottomuuden johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että nuo katutasossa tai sitäkin alempana sijaitsevat huoneistot ovat yksinkertaisesti niin pimeitä, että on pakko saada valoa jostakin. Päivisin ikkunoista tulvii tietysti auringonvaloa ja koska hollantilaisten väitetään olevan hyvin säästeliäitä, arvellaan että iltaisin asukkaat hyödyntävät katulamppujen valaistusta. Joku sanoikin, että vain rikkailla on varaa jättää tuo kaupungin kustantama valaistus hyödyntämättä. No, mene ja tiedä syistä, mutta verhot pysyvät useinmiten auki.





Me asumme onneksi talomme ylimmässä kerroksessa ja normaalisti ei meille sisään juuri näe muualta kuin lähimpien talojen katoilta. Verhoja käytämme siis todella vähän. Rempan aikana opin kuitenkin tarkistamaan, että verhot olivat paikoillaan keittiön ikkunassa tai ainakin pyjama kunnolla päällä, kun seitsemän jälkeen könysimme keittelemään aamukahvia. Hollantilaisten huolettomuuteen en siis vielä oppinut, vaan jonkinlainen yksityisyys oli ihan kiva ainakin aamutuimaan säilyttää.




Ikkunat muutenkin tuntuvat olevan hollantilaisille tärkeä juttu. Kuten sanoin, ne ovat usein hyvin suuria ja niiden puhtaus on ihan oleellista. Leikkimielisesti täällä annetaankin ohjeita siitä, ettei ikkunoihin voi keskittyä liikaa. Ne tarvitsevat todella usein toistuvaa huolellista pesua ja samalla kannattaa vielä varmistaa, että myös naapurit varmasti panevat merkille tämän toimenpiteen. Parhaan vaikutelman annat, kun pesetät ikkunat ammattilaisella ja kaiken lisäksi sateella!! Täällä Amsterdamissa näkee usein kadulla ikkunanpesijöitä, joilla on alhaalla vesisäiliö ja siitä pumppuletku jopa neljänteen kerrokseen ulottuvaan pitkävartiseen harjaan, jolla pesijä hosuu ja suihkii vettä yläkerroksien ikkunoihin. Noin tulee kyllä pestyä vain ulkolasit, mutta naapureiden huomio on taattu. Likavesi valuu sieltä sitten alempien kerrosten ikkunoihin, enkä ole oikein varma miten se sotku lopulta hoidetaan. Kuka kumma tuollaisesta suhaamisesta oikein hyötyy? Ehkä jonain päivänä oivallan vielä senkin.

Minä en tykkää ikkunoiden pesusta. Tai ainakin lykkään hommaa aina mahdollisismman pitkälle ja sitten toimeen tartuttuani huomaan, ettei se nyt ihan niin kamalaa ollutkaan. Puhtaat ikkunat toki ilahduttavat aina. Kaksi tai kolme pesukertaa vuodessa riittää minulle ihan mainiosti ja täällä kun on vain yksinkertaiset ikkunat, homma hoituu aika nopeasti enkä ole paikallisten tapaan osannut ottaa asiasta isompaa stressiä. Siltäkään osin en siis ole vielä ole oppinut tavoille.

Tämän ikkuna-verho-juttuni kuvat ovat vuosien varrella satunnaiseti napsittuja. Oikein kiinnostavia ikkuna-kuvia en ymmärrettävistä syistä ole koskaan voinut ottaa. Teidän on vain itse kuviteltava ne mehukkaimmat näkymät.

Tänään maanantaina on täällä Amsterdamissa  jo sumu haihtunut ja aurinko paistoi taas. Toivottelen kiinnostavia näkymiä kaikille tähän alkaneeseen uuteen vuoteen!

Tot ziens,
Leena







6 kommenttia:

  1. Minä olen verhoihmisiä. Suljen iltaisin tiukasti verhot jopa täällä Suomen maaseudullakin; eivät pääse ohikulkevat villieläimet tirkistelemään sisälle :) En tiedä miksi olen niin verhoihin tykästynyt mutta minusta on jotenkin mukavaa sulkeutua verhojen taakse kotiin. Sudanilainen elämäntapa sopiikin siltä osin minulle hyvin: siellähän asutaan muurien takana piilossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla minäkin vedän talvella ja syksyllä verhot illalla tiukasti kiinni. Olen asunut niin pitkään kaupungissa, että täydellinen pimeys ulkona tuntuu jotenkin kummalliselta. Verhot saavat aikaan turvallisen ja kodikkaan tunnelman.

      Poista
  2. Voi, miten hauska ja mielenkiintoinen juttu. Tunnustan, että olen kurkkinut hollantilaisten ikkunoista sisälle, siihen ne houkuttelevat.
    Isot ikkunat ja verhottomat löytyvät täältäkin. No, on meillä on sälekaihtimet. Välillä ovat sälekaihtimetkin ylhäällä. Tosin asumme täällä niityn (mieheni sanoo: pellon) laidassa. Ja kävelytie kulkee yli sadan metrin päässä. Kaupunkitalossa tilanne olisi varmasti toinen.
    Hyvää uutta vuotta, Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kiinnostuit lukemaan! On varmaankin vähän tottumiskysymys tuo verhojuttu. Täällä korkealla asuessa en ole niin kovin tarkka verhoista, koska vain ihan ikkunan edessä seisova näkyy ulos.
      Voidakseni hyvin tarvitsen ehdottomasti ilmaa ja päivänvaloa kotona, joten katutason asunnossa en kyllä pärjäisi.
      Hyvää uutta vuotta sinullekin Tuulaseni!

      Poista
  3. Mä tykkään niistä verhottomista ikkunoista, talot on kodikkaamman näköisiä, kun ei ole kaihtimet alhaalla vaan näkee ihmisten elämää eikä katsele vaan verhoja.

    VastaaPoista
  4. Niin. Yleensä me kai kaikki elämme aika tavallisesti ja harvaa kiinnostaa pitkään tuijotella kenenkään puuronsyöntiä.
    Mietin, että mitenkähän Saksassa on tuo verho-asia.. Hassua, että en muista. Siellä taitaa kaupungeissa olla vähemmän noita katutason tai ihan pohjakerroksen asuntoja, vai muistankohan väärin?

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!