tiistai 17. tammikuuta 2017

Leutoja tuulia Atlantin rannalla Estoril ja Cascais

Leutoja tuulia Atlantin rannalla 

Estoril ja Cascais



Olen yhä auringon ja lempeiden merituulien luomassa pehmeän onnellisessa mielentilassa. Kylläpä tammikuinen lennähdys Euroopan länsirannalle teki hyvää niin mielelle kuin ruumiillekin.

Viivyimme Lissabonissa, Estorilissa ja Cascaisissa keskiviikosta sunnuntai-iltaan. Arkipäivät K oli Estorilissa töissä, mutta viikonlopun vietimme sitten yhdessä Lissabonin kaupunkia katsellen.



Aloitan Estorilista, josta kirjoittelin muutaman sanan myös viime kevään reissulta. Mutta nyt siis uudestaan. Estoril ja Cascais.





Tämä tammikuinen ajankohta oli kevääseen verrattuna mielestäni jopa ihan huippu. Olin varautunut reissuun useammallakin villapaidalla ja jopa inhoamillani sukkahousuilla, mutta niitä ei tarvittu. Jes! Päivisin lämpötila kohosi parhaimmillaan ihan pusero-keliksi ja jotkut pärjäsivät jopa pelkissä teepaidoissakin. Luultavasti meillä oli sään suhteen myös tuuria, koska aurinkoa riitti ihan joka päivä. Iltaisin toki viileni ja aamut olivat aika raikkaita. Auringon nousua katsellessa kevyttoppis ja paksu kaulahuivikin tuntuivat sopivilta.


Aurinko nousee
Tuttu noin kolmen kilometrin rantareitti Estorilista Cascaisiin jaksoi yhä viehättää. Rannat ovat hämmästyttävän tyylikkäitä. Jotkut sanovatkin, että tunnelmaa voi hyvinkin verrata Ranskan Rivieeraan vailla massaturismin mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Eniten nautinkin juuri tuosta talvikauden hiljaisuudesta, tilasta ja rauhasta. Saatoin rauhassa katsella muita kulkijoita, kauniita rakennuksia ja imeä itseeni tuota menneen maailman tunnelmaa, joka on paikoin yhä vahvasti läsnä.



Alueen lomaelämän juuret ovat viime vuosisadan alussa. Silloin Estoriliin ja Cascaisiin alkoi kerääntyä Euroopan kuninkaallisia ja aristokraatteja nauttimaan yhdestä koko maanosan aurinkoisimmasta rantakaistaleesta. Vaikka paljon uutta noihin päiviin verrattuna onkin rakennettu, myös vanhaa ja kaunista on säilytetty. Minä nautin kovasti sekä rantakävelyistäni, että etenkin Cascaisin keskustan rakennusten ja kalastussataman katselusta. 


Cascaisissa on kauniita katukylttejä






Kun on liikkeellä yksin, voi pysähtyä pitkäksikin aikaa katselemaan juuri sitä mikä kiinnostaa ja voi antaa ajatusten laukata vapaasti. Välillä tulee kyllä vähän haikea olo, kun näkee jotakin oikein metkaa, eikä sitä voi heti jakaa kenenkään muun kanssa. Onneksi edes kamera kulkee uskollisesti mukana.



Kauniiden rakennusten lisäksi vuoroveden liikkeitä oli mielenkiintoista seurata. Laskuveden aikana meren, simpukoiden ja levän tuoksu tuntui vahvana ja kotiloiden kerääjät olivat koreineen liikkeellä. 



Näkyviin tullut merenpohja oli melko kivinen ja ihmettelinkin, miten nousuveden aikaiset, kylläkin harvalukuiset, lainelautailijat olivat uskaltaneet surffailla niin lähellä rantaa. Terävät kivien särmät nimittäin näyttivät aika hurjilta. Rauhoittelin itseäni toteamalla, että he toki tuntevat rannan ja valitsevat reittinsä huolellisesti. Vastuu ei siis ollut minulla. Huh!




Auringonpalvojia hiekkarannoilla ei juuri näkynyt, vaikka joissakin suojaisissa kulmauksissa saattoikin joku lueskella kirjaa tai istuskella ringissä ystävien kanssa juttelemassa. Rantakahviloissa sen sijaan riitti asiakkaita, jotka arkipäivinä olivat enimmäkseen elegantteja vanhoja herroja ja rouvia päiväkävelyillään. Entistä enemmän tykkäsin juuri tästä vuodenajasta!



Mietinkin mitä eroa noilla Estorilin rannoilla on hollantilaisiin hiekkarantoihin verrattuna. Tulin siihen tulokseen, että Alankomaissa rantaelämä on reippaampaa; siellä on pallon pelaajia, leijan lennättäjiä, surffareita, liitovarjoilijoita ja frisbeen heittelijöitä jatkuvassa liikkeessä hiekalla. Tiedän, että jos nytkin mukana olisi ollut lauma lapsia ja reippaita kavereita, olisin yhtälailla ollut ilonpidossa mukana. Nyt kuitenkin nautin kävelyilläni rauhasta ja eleganssista. 






Hotellimme oli moderni, iso, ylellinen ja tällä kertaa aivan rannan tuntumassa. Meillä oli myös iso aurinkoinen parveke ja aamupala niin runsas, että se korvasi minulla lounaan kokonaan. Hotellivalinta ei ollut omamme, mutta kuulin että talvikaudella huoneen hinta ei ollut mitenkään mahdoton ja vain noin kolmannes varsinaisen sesonkiajan hinnasta. 

Jos aurinkoinen sää ei ollut pelkkää moukan tuuria, suosittelen talvimatkailua Lissabonin seudulle ainakin niille, jotka tykkäävät olla paljon liikkeellä, eivätkä makoile auringossa. Tosin keskipäivällä ainakin meidän partsillamme olisi voinut myös ottaa aurinkoa ihan bikineissä, niin kuumaa siellä oli.




Nyt pari päivää on vietetty taas kotikaupungissa Amsterdamissa. Viime yönä oli ollut pakkasta ainakin neljä astetta ja se tuntuu täällä jo ihan talvelta. Ensi yöksi on lupailtu jopa vähän lunta. Saapa nähdä, mitä se tarkoittaa..

Iloisia tammikuun talvipäiviä kaikille!
Tot ziens,
Leena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!