maanantai 12. helmikuuta 2018

Hei karnevaalihulinaa





 Sunnuntaina viimeistään vahvistui käsitys siitä, että hollantilaiset ovat rentoa ja irrotteluun taipuvaista porukkaa. Kuninkaanpäivän juhlintaan olemme itsekin osallistuneet, aika hillitysti tosin, mutta varsinaiset karnevaalit olivat jääneet kokematta. Täällä Hollannin pohjoisosan kaupungeissa nuo hurjat juhlat eivät näy oikeastaan mitenkään ja nyt tuli todistettua sekin väittämä, että ero pohjoisten ja eteläisten maakuntien välillä ainakin tässä suhteessa on valtava. Eteläosissa katolisuus on kuulemma perinteisesti vaikuttanut ilmapiiriin, juhlapyhien viettotapoihin ja ehkä myös muuhun mentaliteettiin. Hyvässä ja pahassa.


Lähdimme käymään Amsterdamista noin tunnin junamatkan päässä Den Boschissa. Tosin, näin karnevaalien aikaan kaupungin nimi on tietysti muutettu. Nyt se oli Oeteldonk. Älkää kysykö minulta, mitä se merkitsee. Mutta siis! Mikä meininki!! Musiikkia, värejä, hymyjä, halauksia, suukkoja, sammakoita ja iloisia juhlijoita. Eikä sunnuntai-aamupäivällä yhtäkään humalassa hoippuvaa tyyppiä, vaikka ilonpito oli varmasti aloitettu jo päivä tai pari sitten. Illalla meno tuollakin on varmasti vähän toisenlainen, mutta päivämeno oli täysin lapsille sopivan näköistä vilpittömän hauskaa juhlintaa.



Lyhykäisesti kerrottuna kaupungille siis valitaan karnevaalien ajaksi uusi nimi ja valtaan astuu noiksi muutamaksi päiväksi kaupunkilaisten valitsema prinssi, jolle ojennetaan kaupungin avain. Ja hulvaton juhlinta voi alkaa. Eri kaupungeilla on vähän erilaisia perinteitä ihan alkaen siitä, montako päivää juhlintaan käytetään ja milloin varsinaiset paraatit lähtevät liikkeelle jne. 



Sunnuntai-aamupäivä Den Boschissa oli siis paraatipäivä ja sitä lähdimme katsomaan. Kavereittemme karnevaalijuhlinta vähän etelämpänä kuulosti niin perusteelliselta ja monipäiväiseltä, että valitsimme sen sijaan vain tällaisen helpon turistiversion saadaksemme ensikosketuksen oikeisiin karnevaaleihin.



Ja voin todeta jo pelkästään näkemämme Boschin paraatihumun jälkeen, että suomalaisten vappu ei tähän verrattuna ole mitään, vaikka siihen yhdistäisi vielä kaikki Suomen koulujen penkkarit ja muut pippalot päälle. Meno oli nimittäin jäätävää.




Kuvat kertovat kaikesta paremmin, joten olen laittanut tähän kunnon kuvapläjäyksen. Voitte muuten arvata, että meikäläisen varovaisuus vieraiden ihmisten valokuvaamisessa jäi nyt jonnekin taka-alalle. Yleensä en tohdi vieraita kuvailla, vaikka se olisikin ihan hauskinta. Yleensä kuvailen maisemia ja rakennuksia tai niiden yksityiskohtia. Tuolla laskeskelin kuitenkin, että juhlijat olivat kyllä itse asettuneet alttiiksi kameran kohteena olemiselle ja monet näyttivätkin päinvastoin ilahtuvan päästessään ikuistetuiksi. Ilo oli siis molemminpuolinen ja siksi sitä parempi. 
























Viimeisimmän kuvan rouva kulki mielestäni joidenkin äitien ja päivähoidon aikuisten porukoissa. Taitaa täälläkin täiongelma vaivata pipokautena lapsiperheitä ;-D.  Kuten huomasitte, väriä ja menoa ja meteliä riitti.

Loppuun liitän muutaman vähän rauhallisemman kuvan, joista värit ja äänet on ikäänkuin kytketty pois. Erilainen tunnelma, vai mitä?  Sikaria poltteleva hevoskuski oli erittäin kuvauksellinen. Harmi etten päässyt lähemmäs. Kuin menneestä maailmasta eikä niinkään karnevaaliparaatista.



















Olemme palanneet taas arkeen ja normaaleihin rutiineihin, mutta eilinen iloinen hulina jäi kyllä mieleen lämmittämään ainakin vähäksi aikaa. Ja sitäpaitsi, karnevaalihypetystä olisi lupa jatkaa vielä pari päivää ja paastokin alkaisi vasta keskiviikkona. Ja silloin taas julitaan ystäviä ja rakkaita. Eli, ei hätiä mitiä! 

Tot ziens,
Leena

10 kommenttia:

  1. Me oltiin tuolla Hieronymos Boschin näyttelyssä, mutta en tiennyt, että siellä juhlitaan karnevaalia. Hyvinhän sä olet uskaltanut ottaa kuvia, mä olen aika pelkuri kuvaamaan ihmisiä.

    VastaaPoista
  2. Mekin oltais menty Hieronymoksen näyttelyä katsomaan samalla, mutta onneksi tarkistettiin. Paikka oli kiinni. Tosin koko kaupunki oli täynnä juhlojoita, joten minnekään muuallekaan siellä ei oikein päässyt. Paluumatkalla poikettiin syömään vasta Utrectissa kun vaihdettiin junaa.
    Tavallisesti en uskalla kaupungilla ihan noin reippaasti zoomailla, mutta tuolla näytti muutkin kuvailevan ja ihmiset olivat aika tietoisia objekteina olostaan. Kaikilla näytti olevan ihan hauskaa ja toivon etten pahoittanut kenenkään mieltä. Ikävän näköisiä kuvia en kenestäkään silti halua julkaista.

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia! Karnevaalitunnelma välittyy näistä todella hyvin. Tuon yhden naisen takki on muuten aivan älyttömän hieno (ennen kenkäkuvaa olevassa kuvassa). Ottaisin sen heti itselleni, oli se karnevaaliasuste tai ei. :-)

    Meilläkin oli yritys mennä katsomaan karnevaalikulkuetta, mutta jätimme sen katsomisen lopulta muille. Karnevaalitunnelma alkaa riittää minulle jo muutenkin, sillä tässä ihan naapurissa on peräri kaksi bilepaikkaa, jossa soitetaan musiikkia äärettömän kovaa iltapäivästä myöhään yöhön. Miltäköhän hiljaisuus kuulostaa? Olen jo unohtanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takki oli helmikirjailtu kauttaaltaan ja kauluksessa ja hihansuissa oli punaista tekoturkista. Minustakin se oli kiva. Daami oli kyllä löytänyt itsensä näköiset releet ja näytti kauniilta kermamunkkia syödessäänkin.

      Kurjaa, että teillä karnevaalit jatkuvat joka päivä. Minä saisin hepulin tuollaisessa. Tai kulkisin Boset päässä yötäpäivää ja olisin siksi ihan kuutamolla.

      Poista
  4. Upeaa ilottelua ja nuo viimeiset mustavalkoiset kuvat - wow!
    Kaipaan Kreikasta mm. karnevaaleja, sillä Norjassa ne kuuluvat vain päiväkotien ja koulujen ohjelmaan, muuten niitä ei vietetä.

    Ihmisten kuvaaminen karnevaaleissa ja paraateissa on minunkin mielestäni ihan ok juttu, koska näytillehän sinne tullaan ja usein lehteenkin päädytään.

    Oikein hyvää loppuviikkoa ystäväin <3

    VastaaPoista
  5. Kreikan karnevaalit ovat varmasti myös värikäs tapahtuma!

    Niin minäkin tuota kuvaamista ajattelin. Paraatiin osallistujat ovat kyllä näytillä. Monet olivat nähneet vaivaa laittautuessaan ja olivat selvästi mielissään, kun heidän vaivannäkönsä huomattiin.

    Tavallisella arkikadulla kuvaajan pitää tietenkin olla hienotunteisempi, vaikka joskus on hirmuisen vaikea vastustaa kiusausta.

    Hyvää loppuviikkoa sinullekin ihanainen Marianna!

    VastaaPoista
  6. Aivan ihanan värikästä meininkiä, myös mustavalkoisena , ja upeat kuvat:) Meillä on kuun vaihteessa tulossa juhla jolloin käytetään naamioasuja, ja on niin hauskaa katsella miten ihmiset ovat käyttäneet mielikuvitustaan. Eiköhän ihmiset ihan odotankin että heitä kuvataan kun ovat nähneet paljon vaivaa asujen eteen. Mukavaa loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentistasi Jael. Olin vähän kahden vaiheilla kuvien laittamisesta tänne blogiin, mutta sitten ajattelin kuten sinäkin ja uskalsin julkaista ne. Tuskin kukaan paraatiin osallistuva haluaa piilotella. Tai sitten on tietysti naamari-vaihtoehto, jos ei halua itsenään näyttäytyä. Rentoa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
  8. Aika samanlaista karnevaalihumua kuin täälläkin. Vielä lisäksi nyt on ollut Barcelonan suojeluspyhimyksen juhla tällä viikolla. ja se kiinalaisten uusivuosi. Ihmeesti olen välttänyt kaikki kulkueet ja tapahtumat tänä vuonna. Osin tarkoituksella, ei ole tehnyt mieli ryysikseen. Osin myös siksi että niistä oli tänä vuonna tosi vaikea löytää mitään tietoja missä järjestetään tms. Ehkä se puoli vuotta sitten tapahtunut terrori-isku vaikuttaa vieläkin niin ettei tapahtumat paisuisi liian suuriksi. Ei laiteta karttoja ja tietoja niistä joka ihmeen paikkaan.

    VastaaPoista
  9. Etenkin viime aikoina minäkin olen vältellyt noita ryysiksiä. Monestakin syystä. Mutta nyt olen iloinen, että lähdin käväisemään tuolla. ja paino nimenomaan sanalla KÄVÄISEMÄÄN. Kauaa ei jaksa tungeksia. Luonteeltani olen aina ollut sellainen oman reviirin ja tilan tarvitsija, mutta onneksi tuo K raahaa minua välillä tiiviimpäänkin menoon mukaan, muuten kynnys kasvaa turhankin suureksi.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!