Leopardi rannalla ja muita kohokohtia

Viime viikkoon osui muutama kiva poikkeus tavallisesta arjesta. Torstaina vietin puolittaista vapaapäivää ja lähdin syömään lounaani ulos merenrantaan. Hollantilaisittain lounas sisälsi hyvin proosallisesti juustoleipää ja vettä (tai täällä kyllä kuuluisi juoda maitoa). Ja leipä uppoaa tyypillisesti kävelyvauhdissa syötynä. 

Rannalla paistoi ihanasti aurinko, mutta tuuli oli poskia puraisevan napakka. Oikeastaan ihan täydellinen rantasää helmikuussa! Kuiva leipä maistui herkulliselta ja sain myös hanakan kaverin kannoilleni. Valtava lokki käveli koko leivänmittaisen matkan perässäni ihan muina miehinä ja odotti toiveikkaasti herkkupalaa.

Ehdin kävellä ja nautiskella olostani rantahiekalla tunnin verran. Kaikeksi onneksi olin ottanut myös kameran mukaani, sillä vesirajassa käyskenteli pitkäsäärinen leopardi,  uusia sinisiä kumisaappaita testaileva taapero ja kaloja narraava vanhempi herra. Kaikkia meitä taisi yhdistää sydämissämme palava, lähes intohimoinen rakkaus merenrantaa kohtaan. Näin helmikuussa saimme nauttia mieltä rauhoittavasta tunnelmasta tavallistakin väljemmissä oloissa.
Pelkästään tuollaisten hetkien voimalla elää taas pitkään! 

Perjantain kohokohta oli ilta Het Nationale Balletissa klik. Kävimme pitkästä aikaa katsomassa hyvin perinteistä balettia. Don Quichot  oli värikäs, pieneen espanjalaiseen kylään sijoittuva aurinkoinen ja iloinen esitys, jossa nuoret rakastavaiset lopulta saivat toisensa. Kunhan siis Don Quichot Sancho Panchoineen oli ensin taistellut tuulimyllyjä vastaan ja kierrellyt muutenkin mielikuvitusmaailmoissaan haaveillessaan omasta Dulcineastaan. 

Parasta antia mielestäni oli kauniisti liikkuvat tanssijat. Ei voi kuin ihmetellä, miten hennon näköisillä ballerinoilla voikin olla niin paljon voimaa siroissa jäsenissään. Hypyt ja muut sipsutukset kun vaativat täydellistä koordinaatiota ja valtavasti voimaa. Miestanssijoilla sentään voimakkaat lihakset myös näkyivät. Illan hassu sattumus oli, että n.1600 ihmisen joukosta viereemme katsomoon istahti tuttu pariskunta. Aika kummallinen sattuma tosiaan! Maaliskuussa on muuten Helsingin Oopperaan tulossa Don Quichot, jos jotakuta perinteisen baletin ystävää kiinnostaa.

Ja jotta kulttuurintäyteinen viikonloppu olisi vielä vakuuttavampi, kävimme Tuschinsky-elokuvateatterissa katsomassa New Yorkin Metropolitanista suorana lähetettävän Puccinin La Boheme-oopperan klik . Idean saimme baletissa tapaamiltamme tuttavilta. Tuon elokuvateatterin väitetään olevan yksi maailman kauneimmista. Sen sisustuksessa näkyy sekä Art Decoa, Jugendia että The Amsterdam School-tyyliä. Jo teatterin sisääntuloaula oli todella vaikuttava.  Värit olivat voimakkaita, katto kauniisti maalattu ja varsinkin  lampunvarjostimet olivat hyvin erikoisia.

Olen aiemmin ollut vähän epäileväinen tuollaisen ooppera-konseptin suhteen, koska mielestäni THE OOPPERAN ehdoton vetovoima liittyy  kauniisti pukeutumiseen, tyylikkäisiin puitteisiin ja väliajan kuohuviinilasilliseen pikkuherkkujen kanssa. Eli vähän sellaiseen pönötykseen, jota en missään muussa yhteydessä jaksa yhtään, mutta oopperaan se on jostain syystä mielestäni kuulunut. Hassua oikeastaan!

Ja voin vakuuttaa, että lauantaina jouduin syömään sanani. Ilta oli tosi kiva! En olisi ikinä uskonut, että oopperaesitys isoltakaan valkokankaalta voisi imaista minut niin mukaansa. Sanottakoon, että esimerkiksi televisiosta en jaksa oopperaa seurata ollenkaan. Tuonne ei myöskään tarvinnut pukeutua sen kummemmin, jos ei halunnut. Tosin yleisön joukossa näkyi joitakin nuoria, jotka olivat halunneet juhlistaa Metropolitan-tunnelmaa pukeutumalla aika juhlavasti. Itse olen käynyt New Yorkin Metropolitanissa vain kerran, mutta muistan, että sielläkin väki oli pukeutunut aika sekalaisesti.

Tuschinskyssä kolmisenkymppiä maksavan lipun hintaan kuului myös kuohuviini ja väliajoilla tarjoiltavat muut ihan kelvolliset viinit, joten illan hinta-laatusuhde oli ihan hyvä. Muistaakseni myös ainakin Helsingissä on joskus ollut tuollainen oopperakokemus mahdollinen, mutta en tiedä miten nykyään. Minulle tämä tällaisenaan oli ensimmäinen kerta ja toivon ettei se suinkaan jäänyt viimeiseksi.

Ja jotta ei menisi ihan liian kylttyrelliksi, sunnuntaista vietimme aimo osan Ikeassa. Hankimme vähän lasten juttuja maaliskuun alussa vajaan viikon mittaiselle vierailulle tulevalle vauvaperheelle. Ettei sitten tarvitse kuljetella lentokoneessa ihan kaikkea hoitoalustoista kylpyammeisiin ;-). Aika kivaa oli katsella sellaisiakin juttuja!

Kas tässä osa saaliista!

Nyt on uusi viikko alkamassa ja uudet kohokohdat toivottavasti jo odottelevat. Vai olisikohan tasaisempaa arkea taas luvassa?

Kuinkas Sinulla?

Tot ziens,
Leena