keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Mash, mash, mash ! Eli hollantilainen keittiö


Hernekeiton snert-versio, jossa lusikka seisoo. Seassa porkkanaa, juuriselleriä, sipulia, purjoa ja makkaraa. Läskin olen jättänyt ohjeesta pois.

Varmasti kymmeniä kertoja olen kuullut kysymyksen: Mitä siellä Hollannissa oikein syödään? Eikä tuon utelun tarkoituksena tietenkään ole selvittää, mitä juuri minä valmistan kotona ruoaksi. Hollantilainen keittiö ei vaan taida olla kovinkaan tuttu juttu. 

No juu, se tiedetään että täällä on paljon Edam- ja Gouda-juustoja. Ja Amsterdamissa vierailleet tuntevat katuruokien klassikot: höyryävän kuumat ja valtavan kokoiset ranskalaisia perunoita pullottavat tötteröt, joiden huipulla komeilee tomaatin kokoinen pallero paksua majoneesia. Ja vähän paremmin asiaan vihkiytyneet muistavat nähneensä terasseilla oluen kanssa nautittavia pikkusuolaisia kroketteja tai bitter balleneita. Ja jotkut muistavat jopa kadunkulmissa nököttävät silli-kojut.


Tyypillistä katuruokaa: sämpylä, jonka välissä kroketti. Kroketin sisällä oli tässä tapauksessa vähän peruna-jauhelihalaatikon tapaista juustoista mössöä.
Mutta että mitä Hollannin kodeissa valmistetaan perheelle ruoaksi? Vihoviimeistä totuutta on tietenkin mahdotonta tietää, jos ei pääse  kärpäseksi kattoon perihollantilaisen perheen keittiöön. Kauppojen tarjontaa ja mainoslehtisiä seuraamalla voi kuitenkin päätellä, että paljon tarjotaan pastaa, riisiä, pizzaa, juureksia, kasviksia,  makkaroita, erilaisia tahnoja, leipää, lihaa, kalaa ja kanaa niinkuin monessa muussakin Pohjois-Eurooppalaisessa huushollissa. Varsinkin Amsterdam on myös erittäin monikulttuurinen paikka, ja siksi myös monet etniset keittiöt näkyvät täällä ruokakauppojen valikoimissa. 

Mutta siis... vieläkään en näköjään päässyt itse asiaan, eli tyypilliseen hollantilaiseen keittiöön. Se kuvastaa aika hyvin tilannetta. Mikä oikein on tyypillistä hollantilaista? 


Perunoita, lehtikaalia, savumakkaraa ja vähän vettä. Kansi päälle ja eikun keiehumaan!

Hollantilaisilta ystäviltämme olemme kuitenkin oppineet, että täällä perinteisesti rakastetaan muussaamista. Tästä esimerkkinä on stamppot, jossa yhdistyy hollantilaisten rakastamat keittäminen ja muussaaminen. Ensin siis keitetään raivoisasti jotakin (yleensä perunaa, porkkanaa jne.) Sitten pehmennyt mössö vielä muussataan perusteellisesti ja viereen asetellaan esimerkiksi kunnon pötkö savumakkaraa. Ja voila, siinä on täydellinen hollantilainen ateria.

Boerenkoolstamppot ja savumakkara, alstublieft!

Ja tietysti on muitakin ihania hollantilaisia ruokalajeja kuten Zuurkoolstamppot (muussattua hapankaalia ja muussattuja perunoita) tai Andijviestamppot (muussattua endiiviä ja muussattuja perunoita) tai Boerenkoolstamppot (muussattua lehtikaalia sekoitettuna muussattuihin perunoihin). Alatteko päästä kärryille? Jopa Lidl:ssä oli jokin aika sitten oikein stamppot-viikot!

Kun ystävämme kutsuivat meidät tyypilliselle hollantilaiselle illalliselle, saimme alkupalaksi pienet kulholliset hernekeittoa. Sen jälkeen pöytään kannettiin kaksi höyryävää kulhoa, joista toisessa oli tuota edellä kuvailemaani peruna-porkkana-muussia ja sen kanssa tarjottiin huolellisesti ja pikään hautunutta naudanlihaa ja erittäin hyvää lihan paistoliemestä valmistettua kastiketta. Toisesa kulhossa oli muussattua perunaa, johon oli lisätty muussattua lehtikaalia ja pieniä silavanpaloja ja koko komeuden päällä valtava savumakkara. Lisukkeena tarjottiin vahvaa sinappia.

Kaikki oli oikein hyvää, mutta vaikka yritin ottaa lautaselleni vain pienet annokset ruokia, olo oli tuon jälkeen kuin muussin päällä köllötelleellä makkarapötköllä. Varsinkin kun jälkiruokana tarjoiltiin erilaisia tuhteja juustoja!

Vermeerin Maitotyttö Rijks-museumista

Olemme toki itsekin joskus valmistaneet kotona noita paikallisia ruokia, mutta kerran talvessa kutakin lajia riittää ainakin minulle. Silläkin määrällä hollantilainen muussi-tunnelma on taattu.

Toki on täällä sitten muitakin tyypillisiä herkkuja kuten pannukakut, jotka muistuttavat suomessa syötäviä ohukaisia ja poffertjesit, jotka ovat erityisellä pannulla paistettuja pikkupannareita. Sitten joulun alla syötävät oliebollenit, jotka muistuttavat uppopaistettuja pikkumunkkeja, ihanat kuumat siirappivohvelit  ja lakritsat ja salmiakit. Muun muassa.

Jos Amsterdamissa haluaa syödä ulkona, on todella vaikeata löytää perinteistä hollantilaista ruokaa (ehkä onneksi ;-)). Sen sijaan meidänkin lähikortteleissa voi ruokailla mm. useassakin italialaisessa, kiinalaisessa, japanilaisessa, brasilialaisessa, indonesialaisessa, libanonilaisessa, thaimaalaisessa, halal-ruokaa tarjoilevassa ja.. ja.. vaikka minkälaisessa ruokapaikassa. Joten ei hätää. Nälkä täällä lähtee varmasti, vaikka ei noista muusseista niin välittäisikään.

Ihan tuolla turisti-keskustassa on aika vaikeata löytää hinta-laatu-suhteeltaan kivaa ruokapaikkaa. Ainakin minun mielestäni ravintolat ovat aika kalliita ja laatu on silti harmillisen heikkoa. Syy on tietysti siinä, että turisteja riittää pilvin pimein ja harva palaa takaisin valittamaan. Ihan keskustasta ja pääkatujen varsilta pitäisi lähteä vähän sivummalle, jos haluaa syödä oikeasti hyvin.

Toteammekin K:n kanssa usein, että parasta ruokaa saa tietenkin kotona!!

Rapsakkaa pakkasviikkoa Amsterdamista! 
Pakkasta on tänään keskiviikkona -6 astetta näin päivälläkin. Harvinaista. Onneksi aurinko paistaa!

Tot ziens,
Leena

10 kommenttia:

  1. Tämäpä olikin avartava postaus. Hollantilainen ruoka ei tosiaan ole kovin kuuluisaa. Minä luulin, että siellä syödään tosi paljon voileipiä, ja että leipä on mautonta. En tiedä mistä moisen olen saanut päähäni. Minulle taitaisi paikallinen ruoka maistua hyvin. Masu tulee täyteen ja sehän on pääasia. Älkää te jäätykö siellä idässä!

    VastaaPoista
  2. Juu leipää syödään valtavat määrät aamulla ja lounaaksi. Ja juuri sellaista mautonta höttöpuperoleipää. Jotkut mussuttaa sitä varmaan illalliseksikin, mutta luulen, että ainakin lapsiperheet yrittävät syödä sitten iltaisin muutakin. Muuten menee vähän yksipuoliseksi.
    Myös maitotuotteita käytetään paljon.
    Masu tulee muussilla täyteen ja ainakin kylmänkosteassa säässä se myös lämmittää ja tekee kotoisan olon.

    Täällä idässäkin yritetään pärjäillä, vaikka hampaat lyö loukkua :-))

    VastaaPoista
  3. Hollantilainen työkaverini oli aivan ihmeissään, kun hän tuli Saksaan töihin ja täällä oli kanttiini ja ihmiset söi lounaalla lämmintä ruokaa.
    Jos mä jotain vihaan, niin se on kroketit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä rakastan kasviksia ja olen tottunut syömään niitä paljon ja tuoreena. Ihmettelen aina noita leipiä ja kroketteja, jotka ovat todellakin sellaisenaan ilman pienintäkään persiljatupsua. Krokettia syödessä myös polttaa helposti suunsa, koska sisus on yleensä tulikuumaa. Eli siltä osin samoilla linjoilla.
      Ainakin kansainvälisissä firmoissa täällä on ruokaloissa ihan ok sapuskat, mutta siitä huolimatta paikalliset valitsevat usein vain leipää, hagelslagia ja maitoa. Tai pari isoa krokettia.

      Poista
  4. Olipas hauska ja mielenkiintoinen postaus. Täytyy myöntää, että jos minun olisi tätä ennen pitänyt osata sanoa jotakin hollantilaisesta ruoasta, niin minulla olisi lyönyt täysin tyhjää. En olisi osannut mainita edes niitä juustoja!

    Hieman valittaen täytyy todeta, että hollantilainen ruoka ei olisi ehkä minun juttuni, siis ainakaan niin, että jaksaisin syödä sitä joka päivä. Ja juuri bolivialaisesta ravintolasta tulleena täytyy sanoa, että olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että bolivialainen ruokakaan ei ole oikein minun makuuni. Ehkä pitäisikin kirjoittaa aiheesta joskus ihan oma postauksensa.

    P.S. Olet vaihtanut profiilikuvan. Kivan iloinen ja pirteä kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että meilläkin syödään kyllä aika epä-hollantilaisittain. Minä voisin elää melko kauan pelkillä salaateilla, mutta myös keitot ja kala ovat meidän suosikkejamme. Punaista lihaa ja makkaraa emme oikeasti syö juuri lainkaan. Paitsi kerran talvessa on tuota stampottia valmistettava ja sen päällä se maustettu savumakkarakin menee.
      Kirjoita ihmeessä ruokapostaus sieltä. Sellainen kertoo maasta aika oleellisia asioita, kuten se ruokakauppapostauksesikin. Huh mikä sana!!!
      P.S. Olet näköjään tarkka ;-). Näin pakkasella piti laittaa iloinen kaulahuivikuva.

      Poista
  5. Meidän lähin ystäväperheemme täällä Sudanissa on puoliksi hollantilainen ja sitä kautta sikäläinen ruoka on tullut vähän tutummaksi minullekin. Tuollaisesta isosta savumakkarasta pääsin nauttimaan siivuja viimeksi viime viikolla kyläreissulla. Kylläpä se olikin hyvää!

    Meilläkin on näemmä tänään tulossa kylmä päivä, lämpötilan ei pitäisi päivän mittaan nousta edes 40 asteeseen! (Tämä on puolittain vitsi mutta puolittain ihan todellinen reaktioni kun näin tämän päivän säätiedotuksen. Näin sitä ihminen sopeutuu vaikka mihin.) Olisikohan hiekkamyrsky tulollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Olet päässyt nautiskelemaan hollantilaisista herkuista!

      Kyllä on teidän kylmä eri kuin täällä. Hassua tuo, miten nopeasti ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin. Samaa ajattelin itsestäni, kun päivittelin kuuden asteen pakkaslukemia. Suomessa sellainen oli sentään vielä melko leuto sää talvella. Vaikka samalla tietenkin tajuan, että rakennukset, liikennevälineet ja käyttövaatteetkin olivat erilaiset siellä kuin täällä. Mutta näköjään kolmessa-neljässä vuodessa mukavuusalue muuttuu selvästi.

      Toivottavasti kovin pahaa hiekkamyrskyä ette sentään saaneet.

      Poista
  6. Kiva ruokapostaus:) Kun asuin Amsterdamissa en hirveän hyvin ehtinyt tutustua hollantilaiseen keittiöön, eikä se oikein kiinnostanut samalla tavalla kuin muut keittiöt, vaikka se Indonesiasta tullut puoli on hyvää. Hollantilaiset patat-pottuset löytää täältäkin; pari vuotta sitten avattiin parikin paikkaa, mutta ensimmäinen ehti jo sulkea ovensa. Mukavaa viikonloppua Leena.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Jael. Pitkään meni, ennen kuin minäkään ensimmäistä stamppottia tein. Nuo kaikki maustetummat herkut kun tuntuivat hauskemmilta kokkailla. Toisaalta huomasin, että täällä nuo perinteiset sapuskat ovat lopulta aika tutun oloisia hernekeittoineen, silleineen, perunamuusseineen ja pannukakkuineen. Indonesian mausteet toivat vähän eksotiikkaa tullessaan. Mukavaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!