maanantai 1. helmikuuta 2016

Maisemanvaihdos

Maisemanvaihdos



Miksi aina pitää matkustaa? Se on niin vaivalloistakin. Miksi ei vain jäisi kotiin tuttuihin rutiineihin? Juuri siksi!

Itsestäänselvyydet ja päivästä toiseen toistuvat rutiinit saavat meidät helposti toimimaan robotteina. Paikan- ja maisemanvaihdos on helppo oikotie katsoa arkisia asioita vähän etäämpää ja siten kyseenalaistaa itsestäänselviä toimintamallejaan. 


Lämpö, aurinko, merituuli ja kauniit maisemat. Todella miellyttävä tapa viettää tammikuun viimeistä viikkoa! Lennähdimme Gran Canarialle viikoksi ulkoilemaan ja nauttimaan valosta. Täältä Hollannista matka taittuu vähän nopeammin ja selvästi halvemmalla kuin vaikkapa Suomesta.

Maisema Roque Nublolta Teneriffan suuntaan. Teide on usvan peitossa.

Tykkäämme kovasti vaeltaa metsissä ja vuorten rinteillä. Maastossa kävely ruokkii kaikkia aisteja ja tuottaa fyysistä iloa. 



Minä kannan melkein aina mukana myös kameraa ja vuorten ja laaksojen lisäksi pysähdyn välillä katselemaan yksityiskohtia ja "mikromaisemaa". Onneksi K kestää pysähtelyt kesken hyvän kävelyrytmin ja meille molemmille matkanteko taitaa olla tärkeämpää kuin varsinainen päämäärä. Aika menettää merkityksensä muussa mielessä kuin että ennen pimeää on hyvä ehtiä takaisin tutuille reiteille. 



Tässä vielä muutamia kuvia kävelyretkiltämme mm. Sorian kylän ympäristöstä.




Oma vuoristoleijonani

Asumisen haasteena kulkureitti talolle? Vieraat eivät pääse yllättämään.





Jokunen muukin vaeltaja nähtiin..

Mekin jätimme kivemme vaeltajien kivitorneihin muistoksi käynnistämme.



Vaikka maisema on paikoin äärimmäisen karua, myös vihreitä laaksoja ja rinteitä löytyy ja appelsiinipuuviljelmät kukoistavat.
Karuudelle vastapainoa löytyi toki myös hotellin alueelta.


Kolmen tunnin kävelylenkki paljain jaloin hiekkadyyneillä teki hyvää jaloille vuoristopolkujen ja vaelluskenkien jälkeen.





Nyt kotiin palattua mieli on levännyt, virkistynyt ja tankattu täyteen lämpöä ja ihania muistoja aurinkoisista päivistä ja lempeän leudoista illoista. Onnellinen ja kiitollinen olo. 




 Mukavaa helmikuun alkua Teillekin!
Doei!
Leena








2 kommenttia:

  1. Voi mitä kuvia - upeita!
    Kylläpä tekisikin tuo lämpö hyvää nyt, kun tuuli tuivertaa nurkissa ja vettä tulee vaakasuoraan!

    Kameran kantaminen ja jatkuva pysähtely kuvaamaan vaativat seuralta kärsivällisyyttä ;), mutta on se sen arvoistakin. Kiitos kuvamatkasta <3

    VastaaPoista
  2. Kumpa sitä kesää olisi saanut tuotua vaikkapa purkissa mukanaan..
    Kiitos taas kommentistasi! Ne ilahduttavat aina :)

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!