Rotterdam, arkkitehtuuria ja nostokurkia

Rotterdam, arkkitehtuuria ja nostokurkia

Viikonloppuna lähdimme käymään Etelä-Hollannissa Rotterdamissa, joka on Alankomaiden kunta ja toiseksi suurin kaupunki. Sitä pidetään todella kansainvälisenä ja arkkitehtuuriltaan monella tapaa edelläkävijänä. Kaupungin nykyiseen moderniin ilmeeseen on syynä toinen maailmansota ja saksalaisten luftwaffe, joka pommitti kaupunkia rankasti. Jäljelle jäi vain muutama historiallinen maamerkki. Koko kaupungin silhuetti on muihin Alankomaiden kaupunkeihin ja esim. Amsterdamiin verrattuna aivan toisenlainen.

Tällä reissulla valitsimme ensimmäiseksi kohteeksemme Blaakin metroaseman lähellä sijaitsevat Kuutiotalot  ja niitä lähes vastapäätä olevan suuren torihallin. Kuutiotalot on suunnitellut arkkitehti Piet Blom ja ne on rakennettu 1982-84. 

Kuutiotalot (Blaakse Bos) koostuvat kahden jättikuution ja 38 pienemmän kuution kokonaisuudesta. Rakennelma on arkkitehtuuriltaan todella hämmästyttävä. Useimmat moduleista ovat asuinkäytössä. Kukin kuutio jakautuu kolmeen kerrokseen ja jokaisessa asunnossa on n. 100 neliömetriä tilaa. Talojen omituiset muodot vaativat asukkailta varmasti erityisiä sisustusratkaisuja. Yksi asunnoista on avoinna yleisölle, mutta me kiirehdimme eteenpäin ja kuutio jäi tällä kerralla tarkastamatta. Eittämättä siellä pitää joskus käväistä.

Kuutiotalojen ja suuren torihallin väliin jäävällä aukiolla oli todella suuri kesäinen ulkoilmatori, mutta me halusimme nähdä lokakuusssa 2014 ovensa avanneen valtavan kauppahallin. Eikä se ollutkaan mikään tavanomainen kauppahalli, vaan aivan ällistyttävä kokonaisuus, josta en ole oikein selvinnyt vieläkään.

Tämä katettu tori tarjoaa tilat 96 kojulle ja 20 myymälälle ja ravintolalle. Rotterdamilla on 176 kansalaisuuden ja keittiön myötä ehkä Hollannin vaihtelevin ruokakulttuuri. Tarjolla oli tavaomaisten lisäksi lähes kaikkia tietämiäni etnisiä herkkuja ja vielä paljon muita ennalta tuntemattomia erikoisuuksia. Ruokatarjonta oli siis vakuuttava, mutta itse rakennus oli kyllä sitten vielä sitäkin vaikuttavampi. 

Markthalin kaarevan katon ja seinien takana on 200 huoneistoa, joista voi katsella hallin sisälle (kuin ruotsinlaivan sisähytistä). Asunnot ovat sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Hallin sisäseiniin ja kattoon on maalattu n. 11 000 neliömetrin kokoinen taideteos, jonka on suunnitellut Arno Coenen. Teokseen on kuvattu mm. suuria hedelmiä, kukkia, hyönteisiä, kaloja, vihanneksia ym. Huikean kokonsa vuoksi se onkin ilmeisesti maailman suurin taideteos. Rakennuksen päätyseinät ovat lasia. Torihalli on saanut yhdeksi lempinimekseen Rotterdamin Sikstuksenkappeli.

Kauppahalli on auki 7 päivänä viikossa, ja ainakin kesälauantaina vilinä oli melkoinen. Lounastimme kuitenkin mukavan rauhallisella terassilla kaiken hulinan yläpuolella. Libanonilainen ruoka oli älyttöman hyvää, jälkiruokakahvi oli autenttinen ja baklava-leivonnaiset aivan suussa sulavia. 
Halli on todella kiva paikka, kannattaa ehdottomasti vierailla jos siellä päin liikkuu!

Ostimme mukaan vielä vähän herkkuja evääksi ja lähdimme kohti satamaa ja satamaristeilyalusta. Teimme reilun tunnin mittaisen risteilyn, jonka aikana näimme palan Euroopan suurinta ja maailman kolmanneksi suurinta satamaa. Vain Shanghain ja Singaporen satamat ovat sitä suurempia.

Rotterdamin satama sijoittuu laajalle alueelle. Satama-alueella on paljon kemian ja energiateollisuuden tuotantoa ja esim. öljynjalostamoja ja biopolttoaineiden tuotantolaitoksia. Rahtia sataman kautta kulkee vuosittain n. 430 miljoonaa tonnia. Valtavan sataman kokoa on lähes mahdoton hahmottaa, mutta luin jostakin, että matkaa tämän sataman pohjukasta avomerelle on saman verran kuin Helsingistä Tallinnaan.

Minua viehättävät satamien nostokurjet ja tykkään myös värikkäistä konttipinoista (naurakaa pois, myönnän että kuulostaa hassulta) ja siksi olin aivan innoissani kierroksesta. Mutta katsokaa nyt, eikö niissä olekin jotakin kaunista. Ai eikö?

Näimme myös miten laivoja lastattiin ja lasteja purettiin. Siitä taisi olla vanhan ajan satamaromantiikka kaukana.

Vanhan ajan tunnelmaa saimme ihailla sekä Oudehavenissa että Leuvehavenissa, jossa näkyi vanhoja kauniita puisia veneitä.

Vielä muutamia maamerkkejä, joita näkyy usein Rotterdam-kuvissa:

Willemswerf on yksi Rotterdamin korkeimmista ja vaikuttavimmista toimistorakennuksista. Rakennus on kokonaan valkoinen ja valmistui vuonna 1989. Sen suunnitteli arkkitehti WG Quist.

Witte Huis eli Valkoinen talo on eräs niistä harvoista rakennuksista, jotka säästyivät toisen maailmansodan pommituksilta. Pitkään tämä 45m korkea rakennus oli yksi Euroopan korkeimmista toimistorakennuksista.

Het Potlood eli lyijykynä. Kynän muotoinen asuintalo Kuutiotalojen lähellä. Arkkitehti P. Blom.

Kaupungin silhuettia ja oikealla valkoinen Erasmusbrug eli Erasmus-silta, joka on tärkeä Rotterdamin symboli.

Vaikka lauantai oli pilvinen päivä, pisaraakaan ei onneksi satanut ja lämpötilakin huiteli parissakymmenessä asteessa. Retki oli hurjan kiva ja siitä jäi hyvä mieli. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, pois lähtiessäkin jalka nousi vielä ihan kepeästi. Paljon jäi katsomatta, mutta siinäpä hyvä syy palata.

Kivaa aurinkoista elokuun tiistaita Sinulle!
Doei,
Leena