torstai 25. elokuuta 2016


Viuhkalle töitä



Zandvoord tiistaina


Vaikka yleensä narisen Amsterdamin sateista ja tuulista, viime ja tällä viikolla olemme viettäneet kuumia Keski-Eurooppalaisia kesäpäiviä ja -öitä. Ne voivat olla tosi läkähdyttäviä. 

Päivällä ulkona ja ilmastoimattomissa sisätiloissa lämpöä on lähes jatkuvasti yli 30 astetta ja öisinkin lämpötila ulkona pysyttelee parissakymmenessä asteessa, joten edes silloin eivät rakennukset ehdi jäähtyä. Minä alan olla sananmukaisesti aika kypsä. Lämpö on ihanaa, mutta kuumuus ottaa koville ja pää on ihan pehmeä. 

Nyt urputus seis. Voiko olla typerämpää kuin valitus kesästä!

Tällä viikolla on ollut kuumuudesta huolimatta, tai juuri siksi, monta ihanaa mieliinpainuvaa hetkeä, joista yksi oli aivan upea ja täydellinen sateenkaari. Yritin ikuistaa sitä valokuvaan, mutta kaari oli niin suuri, että sitä ei saanut yhteen kuvaan mahtumaan. Tässä siitä paloja.







Sunnuntaina teimme neljän tunnin mittaisen ulkoiluretken miellyttävän vehreään ja varjoisaan Amsterdamse Bos-metsään. Mukana oli eväät ja kaikki. Voi miten kivaa retkeily onkaan, vaikka olisikin ihan kotimaisemissa.








Tiistaina laitoin pillit pussiin ja lähdin pariksi tunniksi merenrantaan jäähdyttelemään. Tuttu Zandvoordin ranta näytti nyt aivan erilaiselta kuin alkukesän kuvissani. Vaikka Pohjanmeri taitaa olla aina viileä, nyt vedessä kävi melkoinen vilske kun pienet surffikoululaiset pärskivät sydämiensä kyllyydestä ja isommat hylkeet(?) möllöttivät hiekalla. Meri oli kyllä ihana!

















Aamulenkit olen tällä viikolla yrittänyt tehdä mahdollisimman aikaisin ja silloin kuumaan päivään hiljalleen heräilevä puisto on näyttänyt erityisen kauniilta. Olimme keskiviikko-iltana menossa pitkästä aikaa klassisen musiikin konserttiin ja aamulla päätinkin poikkeuksellisesti ladata lenkkimusiikiksi klassista. Yleensä suosin jotain selkeärytmistä vauhdittajaa, mutta nyt halusin virittäytyä vähän erilaisille taajuuksille. Ja sehän olikin mielettömän hauska kokemus. 

Hölköttelin koko neljä kilometriäni ihan kuin toisessa todellisuudessa! Tuntui kuin olisin ollut mukana kauniissa musiikkivideossa. Vielä matalalta paistavan auringon valo siivilöityi lehtipuiden välistä ja vähän utuisessa aamuvalossa pienten hyönteisten tanssi oli uskomattoman kaunista klassisen musiikin soidessa. 

Toinen todella viehättävä hetki tallentui mieleeni, kun vielä hiljaisessa puistossa vanha mies polki mustalla tukevalla miestenpyörällä suuren vihreän ruohokentän poikki. Miehellä oli leveälierinen olkihattu päässään ja hän oli pukeutunut mustaan pukuun ja valkoiseen paitaan. Hän polki täsmälleen musiikin tempon mukaisesti. Näkyä on vaikeata kuvata sanallisesti, mutta ah! tuolla muistikuvalla jaksan pitkään. Niin vaikuttava se oli. 

Sääli, ettei reippaalle lenkille voi ottaa kameraa mukaan, olisin niin kovasti halunnut jakaa nuo hetket teidän muidenkin kanssa.



Konserttitalon suuressa salissa osa orkesterista virittelemässä soittimiaan ennen konsertin alkua. Konsertti oli  loppuunmyyty ja tuunnelma korkealla.

Illalla sitten saimme nauttia livemusiikista. Amsterdamin Concert Gebouwssa oli Minnesota Orchestra kapellimestarinaan maanmiehemme Osmo Vänskä. Ja jotta suomalais-edustus olisi ollut vielä täydellisempi, huippusolistina oli Pekka Kuusisto. Ilta oli upea, orkesterin sointi oli huippua ja olimme noista suomalaisista taiteilijoista ylpeitä! Aplodit olivat muuten huikeat! 

Ilta oli trooppisen lämmin vielä kymmenen jälkeen illalla, ja koska olin jättänyt korkkarit kotiin ja lähtenyt mukavilla ballerinoilla konsertti-iltaan, päätimme kävellä nuo reilut puolitoista kilometriä konserttitalolta kotiin. Ihanat hiljaiset kadut. Vain muutamilla ravintoloiden terasseilla istuskeli ihmisiä viinilasillisilla lyhtyjen ja kynttilöiden valossa. Kotona nappasimme vähän iltapalaa kainaloon ja kiipesimme kattoterassille katselemaan kirkasta tähtitaivasta. Oli Täydellinen Tunnelma. 

Olen muuten vakavissani harkinnut kattoterassilla yöpymistä, mutta K ei ole täysin lämmennyt ajatukselle. Terassilla kun ei ole minkäänlaista katosta, jos aamuyön saderopsaus päättäisi yllättää hyväuskoiset koisijat. No, en ole kuitenkaan täysin hylännyt ajatusta ja edes mahdollisuus tuollaiseen yöpymisvaihtoehtoon auttaa jaksamaan paremmin. Kun tietää, että on vielä viimeinen oljenkorsi takataskussa käyttämättä. 

Alun otsikon viuhka liittyy ihanaan kiinalaiseen viuhkaan, jonka saimme tuliaisiksi Pekingistä tänä kesänä. Kauniille käsityönä valmistetulle viuhkalle on tosiaankin ollut käyttöä. Kiitos A ja S!





Kuulin, että joitakin pienten koululaisten vanhempia oli tänään hätyytelty hakemaan lapsiaan koulusta kesken päivän, koska koulut suljettiin tältä päivältä liian kuuman sään vuoksi.

Viikonlopuksi on luvassa ukkosia ja epävakaisempaa säätä. On vähän hölmistynyt olo. Tähänkö tämä loppuu? En osaa päättää onko sään viileneminen hyvä vai huono. Loppujen lopuksi kai sekä että.

Kesäisiä tunnelmia kuitenkin vielä kaikille!
Doei,
Leena



2 kommenttia:

  1. Kuumaa on ollut meilläkin, uusi ennätys oli +38,9 ja mäkin otin Valenciasta saamani viuhkan esille. Meri on valitettavasti liian kaukana. Varmaan hieno konsertti teillä.

    VastaaPoista
  2. Terve Allu,
    Kiva kun eksyit blogiini! Konsertti oli hieno ja suomalaisista tähdistä oltiin ylpeitä.
    No kuumaa on ollut teilläkin. Huh. Viuhka on hyvä olemassa.
    Ei kun suihkimaan!

    VastaaPoista

Jos kommenttiasi ei heti julkaista, älä hämmenny. Roskapostin välttämiseksi tarkistan ennen julkaisua vanhempiin postauksiin tulevat kommentit. Olen aina tosi iloinen pienestäkin oikeasta kommentista. ISO KIITOS!!