maanantai 29. elokuuta 2016


Tuulen suhinaa ja dyynihiekkaa korvassa




Lauantaina teimme pyöräretken ihanille dyyneille. Ilma oli edelleen helteinen ja merituulta oli kaupungissa ikävä.

Hollannissa on Pohjanmeren rannikolla dyynejä n.254 km (40 000 hehtaaria). Vaikka maa on hyvin tiheästi asuttua, ja paine kaikenlaiseen rakentamiseen on suuri, dyynejä kuitenkin suojellaan. Suuri osa dyyneistä on muutettu rauhoitetuiksi alueiksi ja kansallispuistoiksi ja niillä on rikas kasvi- ja eläinlajisto. Monin paikoin kävelijät ja pyöräilijät saavat liikkua vain merkityillä reiteillä. 

Edellisessä postauksessa mainitsin Zandvoordin suositun hiekkarannan. Nyt suuntasimme vähän vähemmän tunnettuun rantamaisemaan Castricumiin.

Ensin matkasimme junalla Castriumin asemalle ja nappasimme sieltä vuokrapyörät. Vaikka junassa voi kuljettaa mukana myös omaa pyörää, on kuitenkin melko kätevää ottaa vuokrafillari vasta määränpään asemalta. Kovin kallistakaan tämä lysti ei ole. Nyt maksoimme seitsemän ja puoli euroa pyörän päivävuokrasta. Tosin menopeli ei ollut kummoinen. Käsijarrut ja kolme vaihdetta. Siinä kaikki herkut. Mutta vapaapäivän rauhalliseen fillarointiin ei hyvien pyöräteiden lisäksi mielestäni muita hienouksia tarvita.


Hassu kuvakulma. Miestenpyörä näyttää pienemmältä, vaikka olikin itseasiassa vähän suurempi!



Pysähdyimme Castricum aan Zeen uimarannalle syömään keittolounaan ja jälkkäriksi puolitimme kunnon palan suussa sulavaa porkkanakakkua.


Ilmava rantaravintola




Ranta oli tupaten täynnä auringonpalvojia ja uimareita ja silloin puolilta päivin jatkuva virta hikisiä ihmisiä kiiruhti rannalle vilvoittavan merituulen ja uimapulahduksen toivossa.





Muillakin oli polkupyöräkyyti

Meidän makuumme ranta oli liian vilkas ja muutenkaan emme olleet ajatelleet lökötellä rannalla, vaan jatkoimme fillarointia dyynien suojelualueen läpi kulkevaa pyörätietä eteenpäin. Matkan varrella oli pehmoisen näköinen lammaskatras nauttimassa varjosta keskipäivän helteessä.










Hiekkaa oli kaikkialla ympärillä uskomattoman paljon.
Välillä parkkeerasimme pyörät ja lähdimme kävellen kiipeilemään dyynien päälle. Meri ei näkynyt pyörätielle, vaan vettä nähdäkseen piti kiivetä korkeiden hiekkatöyräiden yli. Kapuaminen oli älyttömän raskasta, koska hiekka oli hienoista ja valuvaa. Välillä tuli mieleen Linnanmäen Vekkulan portaat, jotka olivat lapsena painajaiseni. Muistan että vaikka kuinka yritin kiivetä ylös, porras jalan alla laskeutui aina alaspäin ja poljin vain paikallani. Onkohan Vekkulaa enää olemassa? Ehkä osaisin jo nykyisin oikean kiipeämistekniikan niissä portaissa. Hiekassa ei siitäkään taidosta kyllä ollut apua.


Dyynien syntymekanismi on muuten aika mielenkiintoinen. Ne muodostuvat vähitellen kun meri ja tuuli kuljettavat hiekkaa rannalle. Jos hiekka kohtaa jonkin esteen, esim. kasvin, se alkaa vähitellen kasautua kasvia vasten ja kerätä näin hiekkamuodostelmaa. Tyypillinen kasvi, joka menestyy hiekkaisessa ja suolaisessa maaperässä on Sea Holly (suomeksi meripiikkiputki).  Tälläista kasvia kutsutaan pioneerikasviksi,koska se kestää hiekkaan hautautumista ja kykenee puskemaan itsensä hiekan läpi. Se sietää hyvin myös suolaista vettä. 

Vähitellen kun hiekkaa alkaa kertyä runsaasti, tämä kasvi ei enää jaksa kasvaa riittävän nopeasti, vaan alkumuodostuman jälkeen aluetta alkavat vallata muut kasvit, joista tavallisin ainakin täällä Hollannissa on Marram-ruoho (vai -heinä?). Se ei kuitenkaan kestä kovin hyvin suolaista vettä ja kasvaa siksi vähän kauempana merestä kuin ensimmäiset pioneerikasvit. Se tarvitsee kasvaakseen noin metrin korkuisen hiekkamuodostelman, jossa sen tarvitsemaa makeanveden varastoa voi syntyä. 



Tämä Marram-ruoho onkin sitten varsinainen mestari ja alkaa valtavalla juurisysteemillään kiinnittää dyyniä kohdalleen. Sen juuret ovat 6-9 metriä pitkiä ja muodostavat sekä horisontaalisen että vertikaalisen juurisysteemin sitomaan hiekkaa paikalleen. Jossain osin Hollannin rannikkoa tätä Marram-ruohoa on istutettu ihan käsipelillä valtavia alueita, koska niiden ansiosta on voitu estää hiekan liikkumista ja valumista meren rannassa.
Dyynit voivat sopivissa olosuhteissa kasvaa jopa 10 metrin korkuisiksi.  




Joidenkin pyöräilykilometrien jälkeen päädyimme uskomattoman upealle hiekkarannalle. Laskeutuminen hyvin pehmeässä valuvassa hiekassa dyynin päältä rannalle olikin aika haastava juttu, mutta ponnistelu kannatti.  Muita ihmisiä rannalla oli vain kourallinen -ihan toista kuin varsinaisilla uimarannoilla. K kävi uimassa, mutta minulla ääliöllä ei ollut uikkareita mukana. Pöh. Hiekkaa onnistuin kuitenkin keräämään jokaiseen vaatteen saumaan ja taskuihin aimomäärän. Ja jopa korvaan, mikä tosin selvisi vasta kotona.





Rauhallista ja väljää



Rannalta nouseminen dyynin yli olikin sitten juttu sinänsä. Ne Vekkulan portaat taas ;) !

Vähän vielä kauempana merestä löytyy jo sitten muutakin kasvillisuutta. Tähän aikaan vuodesta tyrnipensaat notkuivat marjojensa painosta ja hehkuivat lämpimän oransseina. 




Dyynien yllä ilmavirrat  olivat purjekoneille suotuisat. Näimme kahden koneen laskeutuvan hiljaisesti suhisten hiekkatöyräiden väliin rakennetulle tasaiselle kentälle. Liito näytti niin kepeältä ja helpolta, että vähän kateeksi kävi. 




Pyöräilimme ehkä vain noin 25 kilometriä, mutta outo satula teki tehtävänsä. Oli kyllä miellyttävää lopulta luovuttaa vuokrapyörä pois ja istahtaa pariksikymmeneksi minuutiksi pehmoiselle junan penkille. 

Myöhemmin lauantai-iltana jyristeli ukkonen jossakin kauempana ja ilma tosiaan vähitellen viileni. Vaikka nyt maanantaina lämpöä onkin 20 astetta, tuntuu selvästi viileämmältä. Tosin tämä on välillä ihan mainio juttu.

Kaikille oikein mukavaa alkuviikkoa ja ihania kesän rippeitä!
Doei!
Leena

2 kommenttia:

  1. Hiekkadyynirannat muistuttavat niin meidän rantojamme, kasveineen kaikkineen! Samaa Marram-ruohoa täälläkin (Marehalm) löytyy istutettuna dyyneiltä. Rantareissujen jälkeen saa todellakin kopistella hiekkaa useamman päivän ajan ja tuulisena päivänä se menee korviinkin.

    Tykkäsin niin kaikista kuvistasi, lampaista puun alla, pyöristä ja mahtavasta kakkupalastakin :)

    Mukavaa viikkoa teille!

    VastaaPoista
  2. Retki oli kiva ja helteellä merenranta tuntui olevan ainoa miellyttävä paikka päivän viettämiseen. Toki varjoinen metsä olisi ollut toinen vaihtoehto.
    Kiva, että kakku kelpasi sinullekin, maku oli mainio.

    VastaaPoista

Jos kommenttiasi ei heti julkaista, älä hämmenny. Roskapostin välttämiseksi tarkistan ennen julkaisua vanhempiin postauksiin tulevat kommentit. Olen aina tosi iloinen pienestäkin oikeasta kommentista. ISO KIITOS!!