lauantai 4. marraskuuta 2017

Kurpitsasosekeitto



Monenlaisia kurpitsoja on halloweenin tai kekrin, tai... minkä vaan... kunniaksi ollut kivasti tarjolla, ja siksi ajattelin hillon lisäksi valmistaa myös kurpitsasosekeittoa. Tämä keitto sopii mainiosti esimerkiksi Pyhäinpäivän aterialle alkukeitoksi. 

Kurpitsasosekeitto

1 myskikurpitsa tai pala keltaista kurpitsaa (n. 1kg)
1 isohko sipuli
öljyä
4dl vettä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
3-4 dl maitoa
200 g sulatejuustoa tai muutama ruokalusikallinen tuorejuustoa

Pinnalle ruohosipulia (paahdettuja kurpitsansiemeniä tai krutonkeja)

Kuori kurpitsa, poista siemenet ja höytymäinen sisus. Kuutioi hedelmäliha ja hienonna sipuli.

Kuullota kurpitsaa ja sipulia öljyssä vähintään 5 minuuttia, mutta ole varovainen etteivät pääse yhtään ruskistumaan. Lisää sitten vesi, suola ja pippuri. 
Keitä kannen alla n. 15 min. tai kunnes kurpitsa on selvästi pehmeää. Soseuta sauvasekoittimella.

Lisää maito (jos tykkäät paksusta keitosta, voit ensin laittaa vähän vähemmän ja lisäillä sitten tarvittaessa) ja juusto ja kuumenna, kunnes keitto on taas kuumaa ja juusto sulanut. Ole varovainen, sillä kuuma keitto kuplii helposti! Soseuta uudelleen kuohkeaksi. Ripottele pinnalle ruohosipulia (tai basilikaa) ja halutessasi kurpitsansiemeniä tai krutonkeja.

Tämä keitto on rakenteeltaan ihanan kuohkeaa ja siksi vähän juhlavan oloista. Sopii siis hienoillekin illallisille. Ja mikä väri!!
Annoksesta riittää neljälle ainakin alkukeitoksi.

Alkuperäinen ohje on ehkä vanhasta Pirkka-lehdestä, mutta luulen että olen sitä vähän muokkaillut.



Hauska juttu muuten, että parhaat ruokaohjeet kestävät mainiosti aikaa. Allu kommentoi edellistä kurpitsahilloni reseptiä siten, että juuri samana päivänä hän oli kuullut ystävänsä tehneen ihan samanlaista. Vinha juttu, koska oman ohjeeni olen saanut jo yhdeksäkymmentäluvun alkupuolella jostakin lehdestä. Olen sitä ehkä vähän tuunaillut, mutta piti oikein kaivaa alkuperäinen ohje rakkaista reseptikansioistani ja tarkistaa muistinko oikein. Jotakuinkin. 



Ehkä se menee vain niin, että hyvät ohjeet pysyvät ja ei niin käyttökelpoiset häipyvät taivaan tuuliin. Tuli muuten mieleen, että nuo historialliset kansiot olivat kyllä aika käteviä. Kiitos Äiti esimerkistäsi. En usko, että monikaan juttu säilyy reilut parikymmentä vuotta täällä netin sekamelskassa.



Sellaisia kurpitsajuttuja tällä kertaa.

Rauhallista Pyhäinpäivää Suomeen.

Nyt tot ziens,
Leena


2 kommenttia:

  1. Mulla on kanssa kansioita, niin paljon, että joskus on vaikea löytää jotain tiettyä reseptiä, vaikka olenkin ne sortteerannut teeman mukaan, mutta joskus en tiedä, onko esim. joku kampasimpukkaruoka alkuruokien vai kalaruokien kansiossa.

    VastaaPoista
  2. Joo, tiedän ongelman.
    Nykyisin on kyllä helpompaa, koska tänne muuttaessamme heitin varmaan 80 prosenttia vanhoista resepteistäni pois ja jäljellä on enää vain pari hassua kansiota. Joskus vähän harmittaa, kun kaipailen jotakin tiettyä juttua... Toisaalta uusia ohjeita tulee jatkuvasti, joten eiköhän tässä sapuskoissa pysytä ;)

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!