tiistai 21. marraskuuta 2017

Limppua Rotterdamista




Viime lauantai oli tihkuinen ja harmaa. Sellainen päivä, että oli pakko tehdä jotakin kivaa. Miksei tietysti joka päivä pitäisi tehdä jotakin kivaa, ja aika on usein teenkin, mutta arkena yleensä vähän kelloa vilkuillen. Nyt meillä oli kokonainen päivä aikaa tehdä mitä ikinä halusimme. Ja mehän halusimme Rotterdamiin. Viimeksi poikkesimme siellä viime vuoden elokuun puolessa välissä, ja silloin kirjoittelin muun muassa kuutiotaloista, sikaihanasta kauppahallista ja Rotterdamin satamasta.

Rotterdam on kuitenkin iso ja nähtävää olisi paljon. Viimeksi tuntui, että olimme raapaisseet vain vähän satamaa. Nyt mielessämme oli kolme paikkaa, joissa halusimme käydä. Tosin ihan ensin aloitimme kuitenkin tutusta ja ihanasta kauppahallista. Söimme siellä varhaisen lounaan ja lähdimme vasta sitten ensimmäiseen varsinaiseen rastipaikkaamme. 


Kauppahallin sisäkattoa ja seinää. Ikkunoista näkee seinän takana oleviin asuntoihin.

Kuutiotaloista, jotka on muuten rakennettu tietä ylittävälle sillalle,  kirjoittelinkin jo vuosi sitten. Silloin jäi kuitenkin katsomatta noiden hauskojen  kuutiotalojen sisätilat. Minua jäi kovasti mietityttämään, miten sellaiseen voisi oikean asunnon sisustaa. 


Arkkitehti Piet Blom kutsui Kuutiotalo-yhteisöään nimellä Forest of Tree-houses. Ehkä niissä voi nähdä talometsän..
Yksi asunnoista on onneksi näytillä yleisölle ja sinne piti nyt päästä katsomaan. Ja aivan oikein, sisustushomma on juuri niin haasteellinen kuin kuvittelinkin! Asunto on ahtaasti kolmessa kerroksessa ja  sellaisena mielestäni sopisi kyllä ehkä opiskelijapariskunnalle, mutta ei tavalliseksi perheasunnoksi. Tai ehkä olen vain jotenkin vanhanaikaisen rajoittunut. Lapsena haaveilin kylläkin, että olisin saanut asua puussa tai omistaisin ainakin oman puumajan. Ehkä noissa onkin ideaa ; ). No, katsokaa itse. 






 Ihan jännä, muistuttaa ehkä asuntolaivaa, mutta minä tykkään kyllä selkeämmästä tilasta ja kunnon valosta. Olen selvästi vanha!


Näkymä kuutiotalojen takapihalta

Toinen rasti oli Boijmans Van Beuningen-museo. Museo on nimetty kahden taiteenkeräilijän mukaan, jotka aikoinaan toivat yleisön nähtäville yksityiskokoelmansa ja siitä tulikin yksi Alankomaiden hienoimmista taidekokoelmista.



Vanhat mestarit olivat kyllä taitavia! Tällä retkellä keskityin katselemaan, miten he maalauksissaan kuvasivat esimerkiksi erilaisia kangaslaatuja, koruja ja asusteita. Katsokaapa, millaista silkkkiä ja nuo nahkakenkien tikkaukset näyttävät kyllä todella aidoilta. Maalarina on ollut Bartholomeus van der Helst 1613.




Vaikka museo on erityisen kuuluisa nimenomaan vanhojen mestareiden ainutlaatuisesta kokoelmasta, siellä on myös kaikenlaista muuta uusiin nykytaiteen virityksiin asti. Olimme kyllä aika vaikuttuneita, vaikka emme kaikkea ehtineetkään/jaksaneetkaan tutkia perinpohjin. Koska museokortilla pääsee sisään ihan ilmaiseksi, paineita ei synny. Voi poimia vain haluamansa helmet ja ainakin kuvitella tulevansa vielä monta kertaa uudestaan. Sitä harrastan erityisesti täällä Amsterdamissa. Ehkä Rotterdamiin ei tule ihan heti uudelleen lähdettyä, vaikka Keskusrautatieasemalta sinne suhauttaa junalla noin puolessa tunnissa. Eli oikeasti: ei juttu eikä mikään.

Kaupungilla kävellessä osuimme vahingossa samaan aikaan samaan risteykseen Sinterklaas-kulkueen kanssa. Koska liikenne oli hetken poikki, ehdimme ihailla Rotterdamilaista kulkuetta. Tarinan mukaan marraskuun lopulla Sinterklaas saapuu Espanjasta laivalla Hollantiin valkoisen Amerigo-ratsunsa ja Zwarte Piet-apulaisensa kanssa. Ainakaan Rotterdamissa ei näköjään oltu kokonaan hätkähdetty Zwarte Pietin kasvojenväri-kohusta. Siitä on ollut ainakin nämä kolme vuotta kova meteli. Uskoakseni jo paljon pitempäänkin. (Vrt. Laku-Pekka- makeiset Suomessa). Nyt tosin osalla näistä apulaisista oli kasvot ikäänkuin savupiipun noella sotkettu, mutta osalle oli selvästi pyritty maalaamaan aidon näköinen(?) tumma ihonväri vanhojen siirtomaa-aikojen tyyliin.

Nämä apulaiset ovat ilmeisesti saaneet kasvonsa mustiksi savupiipun kautta lahjoja tuodessaan.

Nämä tyypit taitavat pyrkiä toisenlaiseen vaikutelmaan.

Sinterklaas ja Amerigo-hevonen suoraan Espanjasta?

Kolmas ja lauantain viimeinen rasti oli Suomen Merimieskirkon joulumyyjäiset. Joitakin pikkupaketteja löytyi joulukuun viides vietettävän Sinterklaas-juhlinnan lahjoiksi, mutta vähintään yhtä kivaa ja tärkeätä oli hyökätä myyjäisten elintarvikepuolelle. Keräsimme reput ja kassit täyteen tuttuja herkkuja. 




On se kyllä hassua, miten joistakin jutuista tulee niin tärkeitä täällä muilla mailla. Suomessa ainakin minua kiinnostivat erityisesti muualta tuodut etniset herkut, mutta täällä joku Maalahden Limppu kirvoittaa lähes ilonhuudon, jos sellainen sattuu jossakin kohdalle. Melkein surkuhupaisaa. Ei nuo tuotteet itsessään varmaan niin kummallisia lopulta ole, mutta niihin liittyy niin paljon muuta kuin pelkkää konkretiaa. 

Kyllä meillä sitten sunnuntai-brunssilla juhlittiinkin! Ihan konkreettisesti.


Tosi harvinaista herkkua täällä. En voi leipoa karjalanpiirakoita edes itse, koska uunini lämpiää max 200-asteiseksi. Sillä eivät kunnon piirakat onnistu.

Ajatus täältä harmaasta tihkusateesta. Paljonpuhumastani valohoidosta ei ole tietoakaan. Ei tosiaan.

Tot ziens,
Leena

6 kommenttia:

  1. Satunnaisia huomioita kun väsynyt pää ei muuhun kykene:

    Hassua on tosiaan mitä sitä maailmalla huomaa kaipaavansa. Minä vasta täällä muslimimaassa aloin yhtäkkiä kaivata pekonia aamiaisella - en muista, että olisin sitä koskaan aikaisemmin ostanut tai valmistanut, joskus harvoin ehkä hotellin aamiaisella syönyt.

    Vähän hermostuttavan oloisia minusta nuo kuutiotalot sisältä, ulkopuolelta kyllä mielenkiintoinen näky.

    Huimia yksityiskohtia maalauksissa!

    Zwarte Pietistä en tiedä mitä ajatella...

    VastaaPoista
  2. Minullakin pää vähän jo jumissa, mutta :

    Pekonin tai limpun himo liittyvät varmasti jotenkin mielitekojen psykologiaan. Sitä tekee mieli, mitä ei ole ; )

    Aivan oikea sana tuo hermostuttava. Sisällä talossa tuli tosiaan kummallinen olo.

    Maalaukset voivat joskus olla hämmentävän hienoja, kun malttaa katsoa.

    Tuo Piet-asia on myös kovin hämmentävä, ja täällä ollessa olen sitä ihan vakavissani miettinyt. Hollannissa tuntuu olevan porukka jakautunut vähän kahtia sen suhteen. Joidenkin mielestä se on harmittoman hauska perinne, ja monet lapset rakastavat juuri tuota hahmoa, mutta ymmärrettävästi monet taas näkevät siinä pahimman luokan rasismia. Minulla on vielä ajatukset hajallaan, enkä varmasti ymmärrä kaikkia tuohon perinteeseen liittyviä mutkia.

    VastaaPoista
  3. Kuutiotalo kiehtoo minua! Kuten sanoit, siinä on puumajan tuntua, Dr. Seussin maailmaa tavallaan myös. Taatusti vaikea sisustaa.

    Ihania kuvia olet ottanut mielenkiintoisista kohteista. Pienet retket ovat kyllä kivoja, koska sitä ehtii kokemaan ja näkemään yllättävän paljon, kunhan suunnittelee vähän.

    Rasismiajatus herää väkisinkin, kun katselee näitä Piet-kuvia, vaikka perinteellä ihan varmasti harmiton alkuperä onkin. Lakupekka-laku on hyvä vertaus.

    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Hollannissa voi katsella Travel Channelilta Tree House-ohjelmaa, jossa rakennetaan oikeita mökkejä/taloja puihin. En tiedä näkyykö ohjelma tällä hetkellä muualla, mutta ajatus tuollaisesta mökistä on todella kiehtova. Ei ehkä kovin käytännöllinen, mutta ei aina kannata ajetella niin tylsästi ;).

      Tykkäämme täällä tehdä pieniä retkiä, ja olemmekin ihmetelleet, miksi emme Suomessa kovin usein piipahdelleet lähikaupungeissa ilman erityistä syytä. Suomessa meillä oli oma autokin, joten se olisi ollut tosi helppoa.

      Hyvää viikonloppua Teille!

      Poista
  4. Onpas tosiaan jännittävää arkkitehtuuria!
    Mukavaa vaihtelua tietenkin kaupungin keskellä!
    Ja taidemuseo on varmasti upea!

    Lempeää joulun odotusta ja aurinkoa täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Susanna! Olipa kiva, että piipahdit blogissani.
      Tuolla Rotterdamissa on paljon erikoista arkkitehtuuria. Kaikki ei ole mielestäni kovin kaunista, mutta hauskojakin ratkaisuja löytyy.
      Taidemuseota voin todellakin suositella, niinkuin useita Amsterdaminkin museoita.

      Mantelilaakson aurinko kuulostaa kyllä i-h-a-n-a-l-t-a! Täällä tuulee tänään hurjasti ja vettäkin sataa vaakasuoraan.

      Ihanaa joulun odotusta Sinulle!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!