perjantai 17. marraskuuta 2017

Lempi -mikä?




Lempiväri? Lempiruoka? Lempikirjailija? Lempimusiikki? Lempilomakohde? Lempi....??
Mistä tykkään, mistä en tykkää, mikä on yhdentekevää? Näitä asioita olen viime päivinä pohtinut vastattuani yhdellä sanalla-haasteeseen ja luettuani muiden vastauksia.

Tarkoitus oli yhdellä sanalla vastata kysymyksiin. Huomasin, että vaikka koko juttu oli tietysti äärimmäisen kevyeksi tarkoitettu, ajatukset jäivät suhisemaan mieleeni ja jäin ihan oikeastikin miettimään muutamia niihin liittyviä asioita. Kun esimerkiksi minun piti nopeasti kertoa lempivärini, huomasin ensimmäiseksi miettiväni keltaista, sitten sinistä, punaista ja vihreätä jne. Ja valkoista ja mustaa, jotka eivät oikeasti edes ole värejä. Mistä oikeasti tykkään? Voi hyvänen aika. Enkö muka edes itse tiedä?!!


No kun. Se vähän riippuu... Onko kyse vaatteesta, talosta, polkupyörästä vai pelkästä väriläikästä paperilla. Ja jos vaikka vaatteesta, tarkoittaako se puseron väriä itselläni vai jonkun toisen yllä, sillä omiin kasvoihini sopii mielestäni parhaiten ihan eri värit kuin vaikka telkkarin uutistenlukijalle. Ja silti hänen puseronsa on ihan uskomattoman kauniin värinen. Paitsi siis minulla.

Minulle lempiväri näyttäisi olevan vähän sellainen kategorinen juttu. Otetaan vaikkapa punainen: punainen on aivan ihana väri, paitsi kylppärin seinässä tai sitten keltainen, joka usein näyttää iloiselta ja hyvältä, mutta ei missään tapauksessa K:n yllä. Ja niin edelleen. Eli riippuu siitä, missä kutakin väriä käytetään.




Silti kovin moni kykenee ilmoittamaan lempivärinsä tuosta vaan, heti ja silmää räpäyttämättä. Kummallista. Olen muuten lukenut tutkimuksista, joissa on huomattu, että suurimmalla osalla länsimaalaisista aikuisista on sama lempiväri. Nimittäin sininen. Miksihän? 

Joku selittää ilmiötä sillä, että tykkäämme väreistä, jotka liittyvät niihin asioihin, jotka ovat meille tärkeitä; kuten varmaankin kaikille selkeän sininen taivas ja siniseltä ja puhtaalta näyttävä vesi. Siinä voisi siis olla selitys. Synnynnäinen tuo mieltymys siniseen ei kuitenkaan ole, sillä vauvat näyttäisivät katselevan mieluiten voimakkaan keltaista.. Hmm.. millähän sitä sitten voisi yrittää selittää?


Toinen kiinnostava ilmiö on numeroihin liittyvä. Olen lukenut, että jos länsimaista henkilöä pyydetään valitsemaan satunnaisesti jokin ensimmäinen mieleen tuleva luku numeroiden 1-10 väliltä, hän valitsee todennäköisimmin luvun 7.  Nämä kaksi suosikkia, sininen ja seitsemän, näyttivät olevan niin aukottoman selviä 1970-luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella, että psykologit alkoivatkin puhua sininen-seitsemän-ilmiöstä aivankuin nämä kaksi suosikkia vielä linkittyisivät jotenkin toisiinsa. Ilmeisesti uudemmissakin tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia, koska asia putkahtelee esille silloin tällöin.



Miksi sitten luku 7 on niin yleinen suosikki lukujen joukossa? Sillekin ilmiölle on etsitty mahdollisia selityksiä. Yksinkertaisin selitys lienee se, että valinta on jotenkin kulttuurisesti opittu: seitsemän on monille onnennumero ja sen taustalla taas alun alkaen jotkut vanhat raamatulliset tekstit. (Tosin minun anoppini on kyllä ihan varma, että 7 on valehtelijoiden luku. En ole tullut kysyneeksi, mistä moinen uskomus on peräisin).

Toinen selitys seiskan suosiolle voisi olla se, että vastaajat haluavat valinnan tuntuvan kaikkein satunnaisimmalta. Ykkönen tai kymppi olisivat liian ilmeisiä, viitonen taas olisi ihan keskimmäinen tuossa sarjassa ja siksi huono valinta. Jokin pariton luku sen pitäisi olla, sillä sellainen kuulostaa monen mielestä satunnaisemmalta kuin parillinen luku. Eli seiska siis ilmiselvästi on kaikin tavoin sopivin! Kolmonen on kuulemma seuraavaksi todennäköisin valinta.

Mitä kulloinkin valitsemme -oli sitten kyseessä lempiväri, suosikkinumero tai lempiruoka- on kyllä kiinnostava juttu. Harvoin sitä tulee perinpohjin miettineeksi omia valintojaan, vaikka välillä olisi kyllä ihan hyvä tarkistaa onko tosiaan yhä sitä mieltä, että kretuliini on se paras väri joka paikassa. 


Onneksi esimerkiksi lempivärit eivät olekaan aina niin kiveen kirjoitettuja. Uusiakin voi tulla ihan vahingossa. Joskus uusien värien ilmestyminen vaikka kauppojen vaatetangoille voi toimia pienenä sysäyksenä mieltymysten päivittämiselle. Ainakin itse olen huomannut, että jos jotakin aiemmin vähän karsastamaani väriä alkaa vain kuin vähän sattumalta näkyä siellä ja täällä, alan vähitellen katsoa sitä uusin silmin. Ja voi käydä niinkin, että yhtäkkiä alkaa vain tuntua siltä, että juuri tuon värinen takki on saatava. Hups.

Näitä olen miettinyt. Ja pääsin vasta lempiväriin tai lempinumeroon. Paljon jäi vielä tärkeätä pohdittavaa... 

Siinä sitä höpinää. Eikä ollenkaan yhdellä sanalla. Viikonloppu onneksi tulossa. Kivoja ja sellaisia vähemmän totisia päiviä kaikille!

Tot ziens,
Leena

10 kommenttia:

  1. Hehhee :). Kuulostaa niin tutulta tuo kaiken pähkäily niin perinpohjaisesti, ettei enää tosiaan itsekään ole kärryillä omista ajatuksistaan :). Ja nyt olen myös vakuuttunut, että jos multa joskus kysytään numeroa ykkösen ja kympin välillä, tulen vastaamaan 7. Enkä tiedä, johtuuko se siitä, olisinko jokatapauksessa sen valinnut vai siitä, että nyt kun luin sen, mitä kirjoitit, alkoi tuntua siltä, ettei oikeastaan edes ole vaihtoehtoja.. Ja onhan meillä viikossakin 7 päivää, joista tänään on ehkä se kaikkein parase eli p e r j a n t a i, joka enteilee parin päivän huilia.

    Mukavaa viikonloppua Leena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhii. Noinhan siinä helposti käy kuten tuon seiskan kanssa. Paitsi jos ehdottomasti päättää olla erilainen kuin muut. Miltä kuulostaisi 4? No ei kyllä oikein hyvältä, pakko myöntää.
      Joskus tekee kyllä älyttömän hyvää miettiä tuollaisia harmittomia pikkujuttuja kaikkien maailman murheiden sijaan. Iloista viikonloppua Annukka :)

      Poista
  2. Lapsethan miettivät aika paljon näitä lempiasioitaan, meillä ainakin kaikki kolme nelivuotiaasta yhdeksänvuotiaaseen. Ajattelen, että se on sellaista yritystä jotenkin hahmottaa ja määritellä itseään. Kyselevät minultakin mikä on lempivärini, -lauluni, -kirjani, -elokuvani, ja niin edelleen. Olen hyvin huono valitsemaan yhtä ja ainoaa. On niin monia hyviä kirjoja ja elokuvia! Miten niitä voi laittaa toistensa kanssa vastakkain? Mutta lempiväri minulla kyllä on ja sitä suosin vaatteissa etenkin: lila tai violetti tai sinipunainen, mikä se suomenkielinen varsinainen nimi nyt sitten onkaan. Mutta pidän toki kyllä muistakin väreistä eikä oma vaatekaappini mitenkään lilaa täynnään sentään ole. Punainen on toinen suosikki ja nuoruuden lempivärini ja esimerkiksi oikein syvänsinisestä pidän kyllä myös, huomaan kun katselen tässä keittiön pöydällä sinistä koristeastiaa minkä mies toi Mosambikintuliaisena. Lempinumeroa en toisaalta sitten ole koskaan osannut valita, en kai oikein tiedä mihin sellaista tarvitaan. Eipä minulla ole esimerkiksi lempiaakkostakaan! Miksiköhän lempiaakkosia ei muuten mietitä mutta -numeroita kyllä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, kun pyysin yhtä lasta kertomaan uusista ystävistään. Hän mainitsi ensimmäisinä heidän lempivärinsä. Lapset kai tarkastelevat tuollaisten asioiden avulla samankaltaisuuksiaan ja erilaisuuttaan suhteessa muihin. Ja samiksia on aina mukava löytää. Aikuisenakin.

      Vaikka erilaiset mielipiteet kai toisaalta tuovat muassaan hedelmällisempiä keskusteluita. Mutta vain mikäli ei juututa pelkästään niiden omien mielipiteiden taakse jankkaamaan.

      Minäkin olen muuten ihan toivoton, jos pitää valita esimerkiksi lempikirja tai -elokuva. Ihan mahdotonta!!

      Rentoa ja kivaa viikonloppua sinne.

      Poista
  3. Olipa kiva, että jätit viestiä, niin minäkin löysin tänne! Mielenkiintoista pohdintaa. :-)

    Minä kuulun myös tuohon koulukuntaan, jonka on vaikea ilmaista asioita yhdellä sanalla. Mutta lempivärikysymykseen tulee silti vastaus heti: oranssi. Tosin jos rupean miettimään tarkemmin, niin en haluaisi esim. oranssia taloa tai autoa, mutta ehkä se onkin se oranssin energia, joka puhuttelee.

    Numeroista valitsisin numero kasin, koska olen jostain joskus lukenut, että se on onnennumeroni.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranssista autosta tulee tosiaan mieleen posti tai asunnonvälitysfirma. Vaikka ehkä se liikenteessä huomioväreineen voisi olla turvallinen.
      Kasi on mielestäni numeroista se kaunein ;). Ehkä sillä perusteella voisi valita oman onnennumeronsa.

      Poista
  4. Lempiväri on mulla muuttunut niin monen monta kertaa. Joskus se oli oranssi, sitten vihasin oranssia ja nyt se taas kelpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranssista tulee mieleen appelsiinit, auringonlaskut, kehäkukat, tuli.. Intensiivisiä mielikuvia. Minäkin tykkään oranssista!

      Poista
  5. Juu ei todellakaan ole helppoa valita esim. lempiväriä. Minullakin se yleensä vaihtelee. Ja kun esim. punaisesta on olemassa niin monta eri versiota, en voi sanoa yleisesti pitäväni punaisesta kun en kaikista sävyistä pidä. Tai no, melkein :) Mutta sininen on enemmän minulle se turnoff-väri. Mutta kyllä esim turkoosinsininen tai preussinsininen ovat upeita. Eli ei voi siinäkään yleistää.
    Mukavaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimakkaat värit miellyttävät minua usein enemmän kuin pastellit, vaikka kyllä hennon vaaleillekin väreille on paikkansa. Ei tosiaankaan yksiselitteistä. Ja hyvä niin.
      Kivaa sunnuntaita myös Barcelonaan!

      Poista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!