torstai 30. marraskuuta 2017

Suomi 100 -haaste ulkosuomalaiselle





Irlannissa asuvan Saran (housefive) blogista klik nappasin kivan haasteen mietittäväksi. Pitemmittä puheitta, kysymykset ja vastaukseni tulevat tässä:


Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla? 

Asun Alankomaissa, tarkemmin sanottuna Amsterdamissa. Olemme asuneet K:n kanssa täällä reilut kolme vuotta.

Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Vähän vaihtelee. Pisin vierailuväli taisi olla puolisen vuotta, mutta nyt olen syksyn aikana käynyt muutaman viikon välein kaksi kertaa ja jouluksi olemme taas matkustamassa Suomeen.

Mitä kaipaat Suomesta?

Tämän olen sanonut usein, mutta tietysti eniten perheenjäseniä eli lapsiamme ja vanhempiamme. Toki välillä kaipaan  kovasti myös omaa kotiamme, joka on siellä nyt vuokralaisten hoidossa.


Lempi-maisemasi Suomessa?

Saaristomeren maisemat sekä näkymät mökkilaitureilta sisäsuomessa. Myös kotimme ikkunoista Helsingissä on tosi kivat kaupunkinäkymät.

Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

6.12. on täällä normaali arkipäivä. Luulen, että tänä vuonna emme kutsu edes vieraita. Varmasti syömme illalla kotona vähän juhlavammin ja linnan juhlia on tietysti katsottava, jotta pääsemme tunnelmaan. Tänä 100-vuotisjuhlavuonna olisi kyllä ollut kiva juhlia ihan paikan päällä Suomessa.

Mitä muotoilua teiltä löytyy ja onko jonkin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Itse asiassa suomalaista muotoilua löytyy aika paljonkin, vaikkei sitä yleensä tule ajatelleeksi. No, ainakin erikokoisia valkoisia Aalto-maljakoita ( jopa 4 kappaletta!), Hackmannin aterimia ja kattiloita, Fiskarsin veitsiä ja muita keittiötarvikkeita. Arabian astioita on tietysti vinot pinot (uusimpina niistä on Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden mukit), Tonfisk-espressokuppeja, kaikenlaisia kynttilänjalkoja, niin ja Muuramen kirjoituspöytä, onhan sekin suomalaista muotoilua. Muotoilu sanana on jotenkin aika juhlava.
Suomesta voisin haluta vielä lisääkin kauniita astioita ja kalusteita. Tosin yritämme pitää tulevaisuuden paluumuuttokuorman mahdollisimman pienenä, joten ainakaan uutta suomalaista tavaraa ei hirveästi haalita.




Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Ihan hirmuisesti en kiinny tavaroihin, mutta on kyllä yksi huonekalu, jota olen raahannut mukanani muutosta toiseen, Se on vanha peilipiironki, joka on isovanhemmiltani peritty. Se ei oikein koskaan ole sopinut muuhun sisustukseen, mutta tunnearvo on mennyt aina edelle. Piironki oli heidän ensimmäinen yhteinen huonekalunsa, ja he teettivät sen itselleen joskus 20-luvulla.

Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Tämänkin olen tainnut jo mainita... Karjalanpiirakat. Mutta eivät kaupan, vaan itse kuumassa uunissa paistetut, voisulalla voidellut. Tykkään hirmuisesti myös muikun- tai siianmädistä tillin, sipulin ja hapankerman kanssa sekä itse savustetusta kalasta ja suomalaisista varhaisperunoista.


Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

Inhoaminen on ehkä vähän liian voimakkaasti sanottu, mutta en erityisemmin tykkää silakkarullista.




Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

Ainakin omat työkuvioni Suomessa estäisivät varmasti näin reippaan matkustelun. Läheisiä näkisimme sitten vastaavasti enemmän ja olisimme paikalla tarjoamassa apuamme ja aikaamme lyhyelläkin varoitusajalla. Luultavasti jatkaisimme myös tanssiharrastustamme Suomessa vähän kunnianhimoisemmin kuin täällä. Tai sitten ei, kuka tietää.

  
Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tuliaisiksi Suomesta?

Xylitol-purkkaa, ruisleipää, hapankorppuja, Pan-suolaa... Tuomme niitä itse tullessamme ja perheenjäsenetkin tietävät tuliaislistamme aika hyvin.



Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Luontoa, väljyyttä, jokamiehenoikeutta, turvallisuutta, terveydenhoitoa, koululaitosta... Todella paljon hyviä asioita, jotka eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä. Olen tuota kaikkea tietysti arvostanut jo Suomessa asuessani, mutta etenkin luonto ja väljyys puhuttelevat nykyään entistä enemmän.


Mikä Suomessa ärsyttää eniten?


Joidenkin suomalaisten nurkkakuntaisuus.
Joskus harmittaa myös perisuomalainen kateus.

Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

Tuttuus. Se, että osaa tulkita juttuja oikein ja tietää mitä on asioiden taustalla. Muualla on aina vähän pihalla ja ulkopuolinen.

Suomalaisinta minussa on...

... Nopeasti sanoisin, että oman reviirin tarve. Ehkä olen välillä vähän metsäläinen täällä yhdessä Euroopan tiheimmin asutuista maista. Vaikka täälläkin ilmaa ja tilaa toki riittää, kun lähtee pois kaupungin keskustasta. Ja minun on todellakin välillä lähdettävä!

Puolisoni/läheisen mielestä suomalaisinta minussa on...

Kun kysyin K:lta, hän vastasi lähes epäröimättä, että villasukat kotona.

Olen hävennyt Suomea/suomalaisia...

Täällä alkuaikoina, kun tajusin, että kaupungilla näkemäni arrogantisti örveltävät humalaiset  olivatkin usein suomalaisia. Vaikka Amsterdamissa on perinteisesti hyvin vapaamielinen suhtautuminen päihteisiin, örveltäviä humalaisia näkee päiväaikaan hyvin vähän (ainakaan niissä paikoissa, joissa tällainen keski-ikäinen täti liikkuu). 

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Ainakin Jari Litmasen! Hollannissa oli kuulemma oikein Jari-buumi pojille annetuissa nimissä silloin kun suomalaispelaajan ura oli huipussaan. Monen koirankin nimi on muuten Jari ; )
Suomalaisia pidetään ehkä vähän erikoisina ja eksoottisina, mutta samalla melko kiinnostavina. Yleensä olen tottunut sellaiseen positiiviseen kiinnostukseen. Tietämys kyllä riippuu paljon myös ihmisestä, jolta kysytään. Niinkuin kaikkialla.
Ai niin. Kaikki ovat tietävinään, että Suomessa on kamalan kylmä ja paljon hyttysiä.




Kerron aina Suomesta...

Ei taida olla mitään tiettyä juttua, jonka aina mainitsen. Ehkä itselleni tärkeästä luonnosta ja metsistä haluan jotakin sanoa, mutta ihmisiä kyllä kiinnostaa välillä aika kummalliset asiat.
Yritän myös parhaani mukaan oikaista kovin virheellisiä mielikuvia ja käsityksiä. Niitäkin on, vaikka kovin kaukana Suomi ei täältä katsoen olekaan.

Kuinka usein puhut Suomea?

Onneksi joka päivä, ainakin jos K on kotona. Äidinkieleni on minulle todella tärkeä! Osittain varmasti siksi kirjoittelen myös tätä blogia.


Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Illalla. Se kuulostaa aivan laulelulta. 

Entä rumin?

Ehkä .... Räkänokka

Mikä on lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

Lempimusiikkini vaihtelee todella paljon. Aika vähän taidan kuunnella suomalaista musiikkia. Vaikka todellakin -  näinä päivinä olen jostakin syystä kuunnellut ikivanhaa Scandinavian Music Groupin Manner-levyä. Ja Emma Salokoski Trion tulkitsemaa Tähdet meren yllä -kappaletta sekä Aki Sirkesalon vanhoja biisejä. 
Mutta kuten olen sanonut, minulta on ihan mahdotonta saada kunnollista vastausta noihin LEMPI-kysymyksiin ; )

Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

Varmaan ihan huomaamatta montaakin, mutta aiheeseen liittyen meillä kyllä täällä Amsterdamissakin sytytetään aina kaksi kynttilää ikkunalle itsenäisyyspäivän iltana.

Mitä terveisiä lähetät 100-vuotiaalle Suomelle?

Kiitos turvallisesta kasvualustasta. Kiitos koulutuksesta ja kiitos haastavista työmahdollisuuksista.
Kiitos, että voimme palata täältä muilta mailta jokusia kokemuksia rikkaampina sitten kun se on taas ajankohtaista. 
Kiitos, että tarjoat samat mahdollisuudet myös lapsillemme.





Suomi onkin taas tuoreesti mielessä, koska käväisimme siellä viime viikonvaihteessa. Turussa pääsimme vihdoin tutustumaan uudistuneeseen Kaupunginteatteriin ja katsomaan Stingin säveltämää Viimeinen laiva -musikaalia. Herkuttelimme myös Kuori -kasvisravintolassa. Sitä voin suositella ihan täpönä, jos tykkäätte nuorekkaista ja kekseliäistä kasvisruoka-annoksista. Tämän viikon tiistaina koko ruokalista kuulemma uudistui, joten menkäähän Turkulaiset maistelemaan. Kannattaa, vaikka etenkin viinien hinnat kirpaisivat Amsterdamissa asuvan mieltä. Sama taitaa kyllä olla kaikkialla Suomessa. Mutta siis: ruoka oli tosi hyvää ja palvelu mainiota! ei maksettu mainos ;)


Tällä erää, Tot ziens!
Leena




16 kommenttia:

  1. Ihana postaus♥ Kiva oli lukea vastauksiasi! Nuo karjalanpiirakat onkin tosi herkkua ja ruisleipä myös..sitä aina ulkomailla ollessa kovasti kaipaakin ja sitten salmiakkia:) Ihana tuo "villasukat kotona":)♥ Moni taitaa ulkomailla luulla että täällä suomessa asuu..no melkeinpä eskimoita,että täällä on aina lunta ja pakkasta:) Tällä hetkellä tosin tuota lunta toivotaankin!! Mukavaa marraskuun viimeistä päivää♥

    VastaaPoista
  2. Minäkin kaipaisin salmiakkia, mutta nuo suvun lääkärit eivät pidä sitä hyvänä tuliais-ideana. Sitä on ostettava sitten ihan itse! Mutta täällä Hollannissa on ihan omasta takaa aika paljon erilaisia lakuja ja salmiakkeja, joten ei hätää ;)
    Villasukat on ihanat. Minulla on kotona oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko paljain jaloin tai villikset jalassa. Siinä välissä ei ole mitään. Täkäläiset kyllä kulkee sisälläkin ulkokengissä. Ei oo mun juttu!

    VastaaPoista
  3. Onpa kiva haaste ulkosuomalaisille. Ja oli kiva lukea sinun ajatuksiasi.
    Pienen ulkomaankokemukseni myötä olen monista asioista samaa mieltä kuin sinäkin. Muistan vieläkin, kun harmittelin, että en osaa tulkita juttuja oikein irlantilaisille, heiltä kun puuttuivat ne historiatiedot Suomesta. Toki varmaan he ajattelivat samoin kohdallani, vaikka kovasti Irlannin historiaa opiskelinkin.
    Jari Litmanen! Kävimme silloin Amsterdamissa, kun Jari pelasi Ajaxissa. Ja olimme jotakin Ajaxin ottelua katsomassa paikallisessa pubissa. Jari pelasi hyvin ja riemu oli suuri niin meillä suomalaisilla kuin hollantilaisillakin :)
    Ja Turussakin olette ehtineet käydä. Sinäkin nautit musikaalista. Kyllä Kaupunginteatterin Viimeinen laiva ansaitsee kiitoksensa. Sting kehui Turun musikaalia jopa omilla sivuillaan.
    Kiitos Leena mielenkiintoisesta postauksesta ja mukavaa alkavaa joulukuuta!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tuula kivasta kommentistasi!
    Kyllä se taitaa olla oma maa mansikka, vaikka todella kiinnostavaa on muutama vuosi asua muuallakin. Luulen (toivon), että oma nurkkakuntaisuuteni on vähän lieventynyt ja ajattelen nykyisin, että mikä toimii Suomessa, ei ehkä olekaan se oikea tapa ratkaista asiaa jossakin toisaalla.

    Kylläpä teillä oli suomalaisittain hauskaa ohjelmaa täkäläisessä pubissa. Ajax on täällä erittäin suuri ylpeyden aihe, ja pubeista kuuluu hirvittävä meteli aina Ajaxin pelien aikaan. Me olemme käyneet pari kertaa katsomassa Ajaxin matsia ihan tuolla Arenalla, vaikka Litmanen ei enää pelaakaan. Kerran meidän takanamme olevalla rivillä istui hyvin innokas hollantilainen perheenäiti, jolla oli Litmanen-pelipaita yllään. Koko perhe kuului olevan Litmas-faneja. Saimme osamme Litmasen kunniasta ;)

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen postaus! Monet mieltymykset ja muut tulevat tarkemmin selviksi kun asuu pidempään ulkomailla. Itsekin huomasin nuorempana Saksassa asuessani miten moneia juttuja kaipasi Suomesta, ja sitä vieraantui kotimaasta ihmeen paljon. Nyt kun asun vain puolet vuodesta muualla niin sellaista irtaantumista ei niin paljoa tule. Vaan sen tunteen muistaa kun keväällä taas Suomeen palatessa maistaa ekoja karjiksia, ruisleipää, juustoa ja ennenkaikkea -juo sitä raikasta vettä suoraan hanasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vesi-juttu on niin totta monesta paikasta palatessa. Täällä Alankomaissa ovat mielestään maailman parhaita noissa vesiasioissa ja on kyllä pakko myöntää, että täällä juomavesi suoraan hanasta on aivan yhtä hyvää ja raikasta kuin Suomessakin.

      Teillä on kyllä aika ideaali tuo rytmi. Keväällä ja kesällä (useinmiten ainakin)
      Suomi on aika miellyttävä. Talvet minäkin vietän mieluummin hieman lämpöisemmissä maisemissa jos mahdollista. Noin minäkin siis tekisin, jos voisin valita.

      Poista
  6. Mielenkiintoista kuulla mietteitäsi Suomesta. Minut on tämä koko Suomi 100 - juhlavuosi saanut tuntemaan itseni jotenkin ulkopuoliseksi, epäsuomalaiseksi. Vaikka tavallisesti vastailen mielelläni kaikenlaisiin kyselyihin, näistä kysymyksistä monen kohdalla lyö pääni ihan tyhjää... Oma lempiruokani Suomessa taitaa olla isäni tekemä currykana, ei siis erityisen suomalainen ruoka, enkä osaa ollenkaan kuvitella minkälaista arkemme mahtaisi Suomessa olla kun olen siellä arkea viimeksi elänyt niin kauan sitten, paljon ennen perhettä. Meinasin näistä ulkopuolisuuden ja epäsuomalaisuuden tunteistani kirjoittaa blogissani mutta huomaan, etten kuitenkaan oikein rohkene! Mutta sinulle nyt hiljaa tässä myönnän, että olen ihan tyytyväinen, että kohta juhlavuosi on ohi ja päästään taas viettämään tavallista arkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Kata. Sait minut hymyilemään ;).

      Vaikka ensin luulin omankin pääni lyövän tyhjää, huomasinkin että olen vähän vahingossa päässyt mukaan tähän 100-hypetykseen. Ja vastauksissani olin kyllä ihan rehellinen. En ole varmaankaan ehtinyt olla poissa riittävän pitkään, koska koen olevani aika suomalainen.

      Toisaalta täältä kauempaa olen kyllä välillä nähnyt Suomessa mainitsemani nurkkakuntaisuuden ja harmillisen omaan napaan tuijottamisen. Täällä (ja muuallakin) olen oppinut, ettei ole olemassa vain yhtä ainoata hyvää tapaa olla ja elää.

      Kirjoita ihmeessä noista mainitsemistasi tunteista! Minä haluaisin lukea ajatuksiasi ja varmasti moni muukin. En usko, että kenelläkään on syytä hermostua, vaikka jonkun toisen ajatukset eivät seurailekaan tarkasti samoja uria kuin oma ajatuksenkulku. Päinvastoin! Sehän juuri tarjoaa uusia näkökulmia itse kullekin.
      Anna palaa Kata!

      Poista
    2. Kiitos rohkaisusta Leena. Kirjoitin nyt sitten lyhyesti omista Suomi 100 -tunnelmistani...

      Poista
    3. Hieno juttu! Käyn heti lukaisemassa...

      Poista
  7. Kiva postaus!
    Huomasin tämän haasteen ulkosuomalaisten bloggaajien sivulla ja mietin itsekin mukaan lähtemistä.

    Karjalanpiirakat saavat pisteen täältäkin <3

    Oikein hyvää joulun odotusta sinne teille.

    VastaaPoista
  8. Hei Marianna, odotan jo vastauksiasi!
    Lempeätä ja leppoisaa joulukuun alkua Vuonoon.

    VastaaPoista
  9. Kiva meemi, pitääpä tehdä itsekin. Eikö Hollannista saa hapankorppuja? Meillä niitä on jokaisessa paremmassa supermarketissa. Viinin hinnoista Suomessa kuulen miehen kertovan nyt kaikille.

    VastaaPoista
  10. Kiva, jos sinäkin osallistut! Ei oikein tahdo löytyä KUNNON korppuja. Taidan kyllä olla vähän nipo. No, onhan meillä toistaiseksi Amsterdamissa Piece of Finland, josta melko varmasti löytyy noita mun suosikkeja, mutta kauppa on toisella reunalla kaupunkia, eikä sinne turistialueelle ole kovin usein asiaa. Hapankorput on onneksi kevyitä matkalaukussa ja säilyvät hyvin.
    Joo, enkä oikein tiedä onko hyvä vai huono juttu, jos viini on kallista. Asioilla on puolensa ; )

    VastaaPoista
  11. Tosi kiva, että ryhdyit tähän mukaan! Oli hurjan kiva lukea sun vastauksia ☺️

    VastaaPoista
  12. Kiitos Sinulle kivasta ideasta! Näihin oli kiva vastailla.

    VastaaPoista

Olen aina tosi iloinen pienestäkin kommentista. ISO KIITOS!!